lauantai 3. maaliskuuta 2018

Rakas, kutsusin meil 100 viarast!

Kirpakkana pakkaspäivänä oli mukava koota poppoo, pakkautua autoon ja suunnata toiselle paikkakunnalle. Tällä kertaa matkasimme Harjavaltaan katsomaan "Rakas kutsusin meil 100 viarast - Heli Laaksosen maalauksia puulle ja parkkikiekoille" -näyttelyä. Näyttelyä, jossa oli upea kokoelma runoilijana/kirjailijana tunnetun Heli Laaksosen taidetta. Aiheet on poimittu ympärillämme vallitsevasta maailmanmenosta ja elämästä, jota värittää hauskasti sanamaijan oivaltavat ja elämänläheiset tarinat. Silmiä hivelevän kauniit teokset saavat ihastelemaan, kuinka paljon osaamista yhdessä ihmisessä onkaan.


Rakas kutsusin meil 100 viarast - Heli Laaksosen maalauksia puulle ja parkkikiekoille -näyttely Emil Cedercreutzin museossa, Harjavallassa 24.10.2017 - 28.2.2018.

Kun maalaaminen on lähellä sydäntä

Olen seurannut Heli Laaksosen uraa vuosia. Helin ensimmäinen, vuonna 2000 ilmestynyt, runoteos Pulu uis teki vaikutuksen. Seuraava valloittaja oli Helin ja virolaisen Jan Rahmanin kirja Maapuupäiv. Siitä ovat tykästykset jatkuneet kirja kirjalta.

Lounais-Suomen murteilla kirjoitetusta runoudestaan ja muusta kirjallisesta tuotannostaan tunnetun Helin ura on saanut uusia ulottuvuuksia mm. runokiertueista, Helil kyläs -TV-sarjasta ja kuvitustyöstä (muistatko Lähtisiks föli -kirjan?).

Maalaaminen on lähellä Helin sydäntä ja näyttely tarjoaa kiinnostavan otteen siitä, kuinka pensselin jälki jää eri tekniikoin monille materiaaleille - lautoihin, parkkikiekoille, linnunpönttöihin, vanhoihin oviin tai huonekalujen osiin. Kierrätys on vahvasti mukana materiaalivalinnoissa.

Näyttelytilaan mahtuu monta teosta, joista katseen vangitsee iloisen väriset talot ja niiden yllä roikkuva suuri "Hermoheikon tuulikello". Tuulikellossa ei kilise eikä kolise, sillä riippuvat osat ovat villalankapalloja. Menimme tutustumaan näyttelyyn viimeisenä päivänä ja silloin teoksien vierellä oli jo lukuisia sydäntarroja. Tarra kertoi, että teos on myyty. Niin oli tuulikellokin.

"Teos Muuttoliike 
koostuu sadasta osasta"


Näyttelyn salin keskellä on teos Muuttoliike, jonka kuvaa ihmisen oikeutta valita asuinpaikkansa.

Hyvästi laihdutuskuurit - Ei murhetta painosta

Meitä kohtasi mitä parahin onni, kun saimme Helin esittelemään ja kertomaan teostensa taustaa. Tarinan matkassa eläydyimme tilanteisiin kuin ne olisivat olleet omakohtaisia kokemuksinamme. Voi niitä hulvattomia nauruja. Nauru pidentää ikää.

Näyttelyn avajaisiksi väki pääsi "punnitukseen", muttei mihin tahansa punnitukseen. Vaaka oli kuin vaaleanpunainen hattara tai valkoinen unelma, joka kertoo painon kauniita kuvina.
- Miltä tuntuu painaa kuin ruusunnuppu?
- Entä tiesitkö olevasi terälehti?

Näyttelyn viimeisenä päivänä vaaka sai uuden omistajan. Se tulee olemaan Taijan kotona.



Taulusta löytyy palanen taiteilijan mekosta.


Seinällä oli esillä Varman pääl -parkkikiekkosarja.


"Vegaani onkii" -teos on maalattu kodista irroitetulle ovelle.

- Tätä ei saa kukka ostaa tai sit meil ei ol ovee, huikkaa Heli.


Lupa istua - Istu vaa!


Runkosarja eli jos puut puhuis, olisko meil aikka kuunnel?

Heli kuvasi kookasta teosta meille innokkaille taiteen ystäville. Eläinhahmot ja luonto. Kuka teki ja mitä teki. Mutta kuka valehteli. Kun katsot teosta oikein tarkkaan, voit huomata leppäkertun.

- "Ja leppäkerttu valhetteli suut-silmät täytte!"



- Ko ei vaan kimalainen sais tätä ikinä kuulla.

Ihan vaan mainittakoot, että tässä teoksessa luontokin on tehnyt omaa taidettaan, sillä vasemmalla näkyvä puunrunko on sitä aitoa puuta itseään, eikä siihen ole pensseli suuria vetoja tehnyt, mutta pystytkö löytämään rungosta tuon kimalaisen?

"Meille muutti Pulu passis
 ja kaksi taloa"


Ihana kokoelma nimeltä Murheenkryynit.

Murheenkryynit sarja mustalla taustalla. Työt on tehty tuhopoltetun talon jäljelle jääneistä rakenteista akryyliväreillä. Mukana salaperäinen luu, jonka alkuperä ei ole täysin selvillä.

Vas. Saak tulla, vaikkei kutsuttu?, ylhäällä keskellä Pulu passis, alapuolella Pois päiväjärjestyksest ja oikealla Horsmanaulakko.


- Arvoitus ei ole selvinnyt, mikä luu on teoksessa...


- Ihana Pulu passis on nyt meillä kotona. Pulu-teos oli vielä vapaa ja se sai minun sydämeni, sillä mieleen tulvahti meidän kotipihan ihanaiset metsäkyyhkyt.


- Tuli tunne kuin olisin ollut Muumimamman hillokellarissa. Onnellinen voi olla hän, jonka kotiin tämä purkkirivi päätyy.

Laatikon laudoista syntyneet kapeat maalaukset olivat kaikki puhuttelevia omalla tavallaan. Alimmaisen purkit säväytti heti; kehumissi, moittimissi, katumissi, töppäyksi, suvivirs, kertotaulu, erhetyksi ja iloi.


Osuva nimi teokselle: Pala kurkus (akryyliväreillä puulle). Oli erityisen jännä kuulla, että tämän taideteoksen halusi itselleen nuori murrosikäinen poika.


- Heli esittelee elävästi teosta Kasvukeskus. 

Kun muutetaan kasvukeskuksiin saatetaan asua teoksen mukaan, tiiviisti. Tätä miettiessä on helppo ymmärtää, miksi maaseudulla on etunsa. Ihminen helposti rakastaa kotipaikkaansa. 



- Tässä ihasteltiin tätä hulppeaa Muuttoliikettä. Ainutlaatuisen hienoja tarinoita teosten taustalla. Heli kertoo, Tea kuuntelee ja Taija kuvaa. 


Muuttoliike sisältää 100 osaa, joista kaksi muutti meille.

Alimmainen talo sai kodin Tean luota.


Ihanan raikkaat sävyt elävöittivät puuhevosia. Oma suosikkini oli ehdottomasti Puuhevonen, jonka kyljissä komeili kesäkoivut.



On aika laittaa talot kärryyn ja purkaa näyttely.

Harjavallan näyttely on päättynyt, mutta on sanomattakin selvää, että näyttely on ollut suosittu ja lisää toivotaan. Upeat teokset ovat ihastuttaneet ja löytäneet uusia koteja. Toivotamme siis lisää luovuuden valloittavia hetkiä ja ehkä ensimmäinen näyttely saa jatkoa?
Me odotamme.

Olemme niin hyvissä fiiliksissä päivän jälkeen. Mielessä pyörii teosten nauruhermoja kutkuttavia nimiä, miten Heli keksiikin(!):
- Pyhä
- Murheenkryynit
- Kintukotomaa
- Meijä lentävät veljekset
- Runkosarja
- Miälen syövereis
- Uutismaalauksi
- Rakas mää kutsusin meil 100 viarast
- Vegaani onkii
- Saak tulla, vaikkei kutsuttu
- Cheekinkukko (joka sai ideansa artisti Cheekin lopetettamisuutisesta)
- Robin lähtee keikkatauolle
- En vaan saanut suutani auk
- Viimeinen aamiainen ja yhdeksän haikeaa hetkeä
- Kottaraisen mummola

Nämä nimet tarjoavat avaimia oviin, joista pääsee tutustumaan taiteilijan omaan maailmaan ja ajattelutapaan.

Museossa oli samanaikaisesti muitakin näyttelyitä: 
Ehtisimme kurkata naapurihuoneessa olevat huiman korkeat sinisävyiset presidenttien kuvat. Design Simo Riikonen – Autotaidemaalarin uran viisi vuosikymmentä. Suomen presidenttien joukosta nappasin kuvan Kekkosesta.


Tutustuminen Emil Cedercreutzin museoon

*** Emil Cedercreutz - kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija (1879-1949)
*** Museo on Emilin elämäntyöhön perustuva ainutlaatuinen museo Harjavallassa

Helin näyttelyn ohella tutustuimme Emil Cedercreutzin museossa yhteen perusnäyttelyyn, taiteilijakoti Harjulaan.

Vuonna 1914 valmistunut taiteilijakoti on sisustettu Cedercreutzin kotimaasta ja ulkomailta hankitulla esineistöllä. Alla vielä muutama makupala taiteilijakodista.


Taiteilijakodissa on näyttävä Emilin suunnittelema työpöytä kulmassa. Lattiassa mm. muhkea jääkarhun talja. Muistan nähneeni jääkarhun taljan vuosia sitten Helsinki-Vantaan lentokentällä ja se maksoi silloin 25 000 mk.



Huoneet ovat niin täynnä taidetta, ettei katse pysty helposti erottamaan kaikkea, mitä seinät sisälleen kätkevät. Runsautta on kaikkialla.

Taiteilijakodin vihreä katto on erikoinen kaikella tapaa. Pihamaalla avautuva veistospuisto on ehdottomasti nähtävä kesällä. Näin talvella lumi peittää alleen liikaa. Eikä edes läheinen Kokemäenjoki pääse näyttämään koko komeuttaan.


- Kiinnostuitko?

Emil Cedercreutzin museo - Museotie 1, Harjavalta

Heli Laaksosen näyttelyaika on päättynyt, mutta Heliä pääset näkemään ja kuulemaan muuallakin. Seuraa keikat-sivua.

10 kommenttia:

  1. Oi miten hienolta näytti tuo näyttely, niin paljon nähtävää ja ihasteltavaa! kiitoksia paljon esittelystä♥ Aurinkoista viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Heli on niin uskomaton taiteilija, että paljon jäi tästä(kin) reissusta muistoja ja juttuja mieleen. Todellinen moniosaaja.

      Poista
  2. Ihana näyttely-matka näin virtuaalisesti <3 Upeita kuvia ja voi, miten taitava Heli on! Aivan ihastuttavia teoksia! Mukavaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan näyttelyn päätös, mutta odotan jatkoa. Tällaista tarinankerrontaa ja viestiviä teoksia katsoisin koska vaan lisää. Maalaustyyli on kerrassaan ihana.

      Poista
  3. Heli Laaksonen on piristävä ilmiö suomalaisessa kulttuurissa. Olen hankkinut kaikki hänen runoteoksensa ja käynyt myös livenä kuuntelemassa. Osaksi myös siksi, että Helin murre on myös itselle tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla on siis jo melkoinen Heli-kirjojen kokoelma. On totta, että Heli tuo todella piristävän tuulahduksen suomalaiseen kulttuuriin. Murteen vaaliminen ja tapa löytää aina uutta sanottavaa on arvostettavaa. Helin erilaiset runoillat, esiintymiset, TV-ohjelmat ja monet muut vetävät kyllä väkeä. Odotan jo niin seuraavaa...

      Poista
  4. Tosi kiinnostava tuo näyttely. Jotenkin värin ja runon juhlaa. Itse en oikein jaksa lukea Laaksosen runoja kirjoina koska murrejutut jotenkin itselläni tökkivät isommissa määrin mutta nuo toimivat juuri tuollaisessa yhteydessä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helin näyttely oli niin inspiroiva, että väkisin herää omakin sisäinen taiteilijasielu.

      Murrepuolessa vetoaa helposti oma murre. Olen niissä niin "kotona". Ja Viron kielen läheisyys on kutkuttava. Täällä meidän kulmilla saatettais hyvinkin sanoa myös: "koer istub aknal" 😉

      Näyttely oli kiinnostavaakin kiinnostavampi.

      Poista
  5. Heli on loistotyyppi! Osaa kirjoittaa ja maalata. Nuo maalauksetkin ovat niin Helin näköisiä. Jos taulut osaisivat kertoa tarinansa, niin Laitilan murteella sen kertoisivat. Ihana kooste näyttelystä, kiitos! Ja tuollaisen vaa'an minäkin ottaisin, joka kertoo, että painan kuin ruusunnuppu. Minulla on ollut ilo tavata ja jutella Helin kanssa Turun Kirjamessuilla. Valloittava persoona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niin oli "Helin näköisiä" töitä. On kiehtovaa nähdä, kuinka ihminen on moniosaaja. Tarina löytyy jokaiselle teokselle ja elävästi kuvattuna ja kerrottuna. Näyttelyn viimeisenä päivänä sai todeta, kuinka paljon taide oli kävijöihin vaikutuksen tehnyt. Sydämiä oli. Paljon.

      Poista