Kesävinkkejä! Tervetuloa Kakolanmäelle

Vinkit matkailijalle:

Tervetuloa Turun Kakolanmäelle!

Kakolanmäki on monelle tuttu nimi, sillä vuoteen 2007 asti siellä toimi vankila. Vuosikymmeniä sanalla Kakola oli ihan muu merkitys kuin nyt. Ennen nimi tarkoitti vankilaa ja aluetta, jonne ei ulkopuolisilla ollut asiaa. Kaverin isä oli Kakolassa vanginvartijana ja perhe asui Linnankadun puolella sijaitsevassa jykevässä talossa, vankilan alueella. Näin ollen ne kielletyn alueen polut tulivat kuitenkin tutuiksi aikoja sitten. Vuosiin mahtuu paljon kaikenlaisia muistoja. Ennen ja nyt - ehkä juuri siksi kaikki onkin niin kiehtovaa.

Tänään alueesta ollaan kiinnostuneita monella tapaa. Eikä enää herätä yhtään hämmennystä tämäkään toivotus; Tervetuloa Kakolaan!

Helppo on siis hihkua; tulkaa tänne kaikki Turussa vierailevat ja tulkaa kaikki Turussa asuvat, sillä kaupungista on viime vuosina tullut todellinen muuttuvien paikkojen koti.

Tässä postauksessa tutustutaan mm. Turun Kakolanmäellä keväällä 2017 avattuun ravintola Kakolanruusuun. Matkaamme jännittävään miljööseen, joka leimauttaa mielikuvituksen helposti täyteen liekkiin.

Ravintola pysynee nykyisellä paikallaan syksyyn 2018 ja lopulliseen sijaintiinsa, muurien sisäpuolelle, olisi tarkoitus muuttaa alkuvuodesta 2019. Koko mäki on parhaillaan suurten muutostöiden alainen, kaikenmoista pauketta kuuluu ja työmaita näkyy mm. Kakolanruusun edustalla on parhaillaan käynnissä funikulaarin eli rinnehissin rakennustyöt. Rinnehissin pitäisi olla toimintakunnossa vielä tämän vuoden aikana. Alueen täydellistä kukkaan puhkeamista odotan jo suurella sydämellä.

Makumatkalle Kakolanruusuun!

Turkuun on todellakin viime aikoina noussut uusia ravintoloita "kuin sieniä sateella". Kaupungissa ei tarvitse aina käydä samoissa paikoissa, sillä tarjontaa on ja makureille jää vain tehtäväksi valita se kulloiseenkin tilanteeseen sopiva vaihtoehto. On ihanaa testailla uusia ruokalistoja, nauttia ilmapiiristä ja sisustuksesta, josta voi poimia jotain ideoita jopa omaan kotiin. Omakohtainen kokemus on hyvä jakaa. Siitä saa lukija itse päättää, kiinnostaako vai ei.

Turussa voi kuluttaa penkkejä panimoravintola Koulussa, etsiä sopivaa troppia seurusteluravintola Apteekista tai mennä vankilaan syömään. Tässä tarinassa päädytään kolmanteen vaihtoehtoon. Synttäriseurueelle on varattu pöytä Kakolanruususta.

Aurinkoisena alkuiltana me saavumme Kakolanruusuun seurueemme kanssa ja suuntaamme suoraan suurelle sisäpihan terassille. Sisätilojen kolme ravintolasalia jää odottamaan pilvisempiä päiviä, sillä meidän juhlapäivänämme aurinko paistoi juuri siten kuin juhlaan sopikin. Suuresta ulkogrillistä tulevat tuoksut herättelivät ruokahalua - sisäpiha on viihtyisä ja ruokalista lupaa herkkuja. Ja vinkkinä kerrottakoot, että Kakolanruusun taustalla on tuttuja hahmoja supersuositusta Kaskiksesta. 

Alkuun nautimme kylmät viinit ja ruokalistalta poimimme Kakolan Pidot. Se kuulosti parhaalta valinnalta isolle porukalle - alkuruokia, kaksi pääruokaa ja jälkiruoka. Sanat lienevät joskus turhia, kuvat kertovat enemmän tai ainakin ne täydentävät kirjoitettua. Pitkän kaavan kautta nautittuna maistuvaa ruokaa kannettiin pöytään paljon ja nälkä todellakin siirtyi kauas pois. On upeaa syödä alkuruuat, pääruuat ja jälkiruoka, sillä niin ei kuitenkaan usein tule tehtyä. Katso kuvat läpi ja poikkea Kakolanruusun sivuille tutustumaan tarkemmin.

Kahville Cafe Kakolaan?

Mieleenpainuvan kahvitteluhetken voi käydä nauttimassa Cafe Kakolassa. Olen kirjoittanut siitä oman postauksen, jonka voit lukea täältä. Selvää on, että "pala kakkua" kuulostaa jännältä ihan sanoinakin.

Ostoksille Kakolan myymälään

Kun oikein haluaa tehostaa vierailua Kakolanmäellä voi samalla poiketa ostoksille, sillä Kakolanruusun sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä on Kakolan myymälä. 

Graniittilinnassa sijaitsevassa Kakolan myymälässä myydään vankityönä valmistettuja klassikkotuotteita, kuten sienijakkaraa perinteisellä tai päivitetyllä värityksellä. Valikoimissa on myös monia uutuustuotteita sekä kaikenlaista vankilamaailmaan liittyvää tavaraa. Kakolan myymälä sopii vierailukohteeksi vallan mainiosti niin lähiasukkaille kuin matkailijoillekin. Jokaiselle löytyy varmasti jotain mielenkiintoista Kakola-muistoa. Itse sain sieltä aikanaan äitienpäivälahjaksi tuon tutun sienijakkaran mustavalkoisena ja se onkin todella kaunis.

Kakolanruusussa on kauniita sisustuksellisia kohtia, jotka sopisivat sellaisenaan kotiinkin. Samalla niissä on ripaus vaikutelmaa ulkomaanmatkoilta.

Tuttu ja suosittu rottinkituoli on niinikään löytänyt paikkansa ravintolan sisustuksessa. 

Vanhat ikkunat ovat kiehtovia. Väkisinkin mieleen tulee ajatus; jos ikkunat osaisivat puhua, mitä kaikkia tarinoita niillä olisikaan kerrottavanaan?

Ravintolan sisäpihan sisustuksella uusi ja vanha kohtaavat.

Vankilalle ominaiset ristikot kannattelevat pihalla kukkaruukkua.

Selkä seinää vasten - lavat, matot ja tyynyt tarjoavat lokoisat oleskelutilat.

Terassipihan näkymää.

Kakolan pidot voi alkaa.

Ihanasti tuoksuvaa ja pehmeää luomuleipää alkupaloiksi.

Salaattia, marinoitua parsaa, kanavarrasta ja grillattua härän entrecotea.

Lautasille keräillään annokset.

Varhaisperunaa ja kokonaisena grillattua päivän kalaa.

Jälkiruuaksi tuoreita mansikoita, herkullista kakkua ja piparminttujäätelöä. Kultalusikalla!

Tässä muutama vinkki, joihin olen itse kovasti tykästynyt. 

- Iskikö joku jo sinun makuusi?

(Sisustusbloggaajien kesän kirjoitushaasteena oli kertoa mieluisimmat sisustajan reissuvinkit!
Haasteen heitti Visu Sillvan-blogin Suvi.)

DIY: Helpoin amppeli?

Kesä saa innostumaan yhdestä jos toisesta kukkia esille tuovasta jutusta. Joka puolella silmiin osuu vaikuttavia ruukkuja, pylväitä, telineitä, portaita. Ja sitten amppeli. Pari vuotta sitten innostuin itsekin tekemään amppelin, joka oli silloin se helpoin. Mutta ehkä olemassa on vieläkin helpompi?

Ostin jokin aika sitten valkoisen tulilatvan. Ja ihan vain silkkaa uteliaisuutta. Bongasin nimittäin Facebookin puutarharyhmästä kuvan komeasta tulilatvasta, joka hipoi jo näyttävää pensasta. Se oli iäkäs ja kieltämättä komein näkemäni. Hokasin, etten ole ikinä antanut tulilatvalle niin pitkään mahdollisuutta. Tai olisiko yksinkertaisesti niin, että se oli aina "ohi", kun kukat olivat kukkineet. No, niin tai näin. Olen saattanut myös hoitaa väärin, eikä minun tulilatvani ole koskaan näyttävyydellä koreilleet. Mutta nytpä päätin koittaa. Poimin varoiksi matkaan hoito-ohjeen, jotten epäonnistu yrityksessäni.

Tämä tulilatva oli siis syy amppeliin. Kukalle ei löytynyt kotoa sopivaa paikkaa, mutta amppelilla se saataisiin aikaseen. Mikäpä siinä sitten muu auttoi kuin tee se itse -prokkis.

Edellisestä amppelin teosta oli jäljellä Novitan Eco Tubea mustana, varastossa on lojunut limen kokoisia puuhelmiä vailla käyttöä ja kaapissa erinäisiä tarjottimia vailla virkaa. Tässäpä hyvä startti.

DIY - amppeli valmistuu

Juhannus innosti moniin pikkupuuhasteluihin ja tässä nyt yksi niistä. Suunnitelma oli kovinkin avoin, mutta käytettävät materiaalit sitäkin selvemmät. Tästä vaan piti tulla kelpo.

Heti ensimmäiseksi kuvaksi on kiva laittaa valmis työ. Tämä oli omaa silmää miellyttävä.

Työn vaiheet

1. Ensimmäiseksi keräsin tarvittavat tavarat valmiiksi; mustaa nauhaa, liimaa, sakset, liitin, vaaleita puuhelmiä (10 kpl) ja Pentikin vanha puutarjotin.

2. Leikkasin nauhasta neljä n. 4 metrin mittaista pätkää. Taitoin nauhat u-lenkiksi ja solmin nauhanipun keskelle lenkin. Halusin selkeän ripustuslenkin, joten kiersin ja liimasin narun pätkällä kaikki syntyneet lenkit yhdeksi.

3. Taivutetun paperiliittimen avulla ujutin helmiä naruihin sinne tänne, vailla mitään selkeää suunnitelmaa. Ainoa, mitä tarkkailin oli se, ettei kaikki pallot tule samalle korkeudelle. Kahteen naruun laitoin parikin palloa.

4. Tältä ne pujottelut alkoivat näyttää. Jokaisen helmen alle tein solmun, jotta helmi pysyy juuri halutulla korkeudella.

5. Kun kaikki helmet oli pujoteltu vedin narut suoriksi ja tein häntäpäähän yhdistävän solmun. Availin narut erilleen ja pujottelin puutarjottimen sisään. Kukka on laitettu Luhdan kankaiseen kukkaruukkuun, joka ei tuo amppeliin kovaa lisäpainoa, mutta sen verran, että tarjotin ja kukka pysyvät hyvin kohdillaan vedon ansiosta.

6. Pallot jäivät ryppääksi amppelin yläosaan, mutta näin ne eivät kilpaile huomiosta kukan korkeudella. Ensin jäin pohtimaan tuliko ne liian ylös, mutta annoin olla. Ehkä se silmä tähän tottuu. Täydellisellä mutu-fiiliksellä puskin hommaa eteenpäin.

7. Lopulta; Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Tällä tekniikalla syntyy helppoja amppeleja ja nopeasti.

Ja aina nopeampaa, jos ei laita helmiä lainkaan. Toisaalta voihan naruihin kiinnittää jotain muutakin esim. hakaneuloilla, ompelemalla, liimaamalla. Jouluna tällaisen voisi tehdä joulupalloilla. Pääsiäisenä pääsiäismunilla ja höyhenillä. Eli ihan simppelikin on hyvä, sillä sitä voi koristella vuodenaikojen ja juhlien mukaan.

Oleto sinä tehnyt amppeleita? Vai iskikö kenties juuri nyt kipinä tehdä oma versio tästä helposta amppelista?

Pikafiksaus juhannukseksi

Sataa tai paistaa juhannuksena ollaan pihalla. Juhannus on odotettu kesän juhla eikä ulkona vallitsevaa tunnelmaa voita mikään. Ennen h-hetkeä on syytä tarkastaa yksi jos toinen asia kuntoon ja jossei muuta; tehdä pikakunnostukset.

Aurinkotuolit kaipasivat päivitystä

Olen muutama vuosi sitten löytänyt oman suosikkini aurinkotuolien tarjonnasta. Ja mikä mukavinta, ne ovat olleet sieltä edullisimmasta päästä; Kestää hyvin säitä, ei kastu ja saa niin pieneen tilaan, ettei uskoisikaan. Tänä vuonna nämä ihanat ja kutsuvat tuolit ovat näyttäneet pieniä kulumisen merkkejä ja olisi ehkä ollut syytä ostaa uudet. No, samaa mallia ei vielä ole silmiini osunut, joten piti tehdä pikainen tuunaus ja synnyttää jokin uusi, freesattu ilme, jotta tuolit kestäisivät tovin pidempään. On mm. tartuttu vahvoihin lankoihin ja saumattu uudelleen. Parhaimman omaleimaisuuden vivahteen sain aikaan räsymatoista. Pilkahdus mummolaa on taas täällä.

Ostin huhtikuussa Piha & Puutarha -messujen bloggaajien osastoa varten pieniä räsymattoja 2,- / kpl. Ne palvelivat hyvin messutarkoituksissa ja nyt niille tuli hyvää, uutta käyttöä. Ompelin kaksi mattoa yhteen ja näin syntyi yksi pitkä ja kapea matto. Tavallaan tätä voisi hyvällä mielellä kuvata jopa erikoisuudeksi.

Mattorullat ja ompelutarvikkeet esiin varastosta.

Punaisella langalla ompelin kaksi mattoa yhteen.

Maton yläpäähän virittelin samettinauhasta rusetit, joiden avulla matto pysyy tuulessakin paikallaan.

Nyt on värikästä mummolaa tarjolla juhannukseen ja tuolithan ovat kerta kaikkisen hyvässä iskussa käyttöön. Vanha fillaripöytä odottaa juhlaherkkuja. Toivottavasti saamme myös aurinkoa.

Pikafiksaus ei paljoa vaadi. Taas on lupa nautiskella olosta ja kiireettömyydestä. Ja kun oikein tarkkaan katsoo, ei sitä ompelusaumaa juurikaan huomaa. Neljällä eurolla on syntynyt aivan loistava ratkaisu aurinkotuoleihin.

P.S huomasin tässä tätä tekstiä kirjoittaessani, että olen kirjoittanut lyhyen blogihistoriani aikana 400 postausta. Tämä on jo nro 401.

Mukavaa keskikesän juhlaa - juhannus on parasta aikaa!

Synttärikukat muuntuvat korteiksi

Hetki sitten pääsimme isolla porukalla viettämään ihania prinsessasynttäreitä kauniissa kesäisessä puutarhassa. Nämä on juuri niitä muistoja, jotka jäävät elämään ja säilyy mielissä vuosia jälkeenkinpäin. Miten mahtavaa onkaan pitää juhlat ulkona!

Tarjolla oli tuttuun tapaan ihania herkkuja ja tytöille kukkakaulanauhat. Vauhdikkaan menon päätteeksi ei kaikki kaulanauhat pysyneet ehjinä ja rikkoutunut oli tietysti menossa roskiin, kunnes...

Minulta tultiin kysymään;
- "Keksitkö sä näille kukille jotain käyttöä vai laitetaanko roskiin?"

Ei tietenkään roskiin. Näistähän askarrellaan kortteja! Hetkessä käsilaukkuni täyttyi kukista.

DIY-kortit syntyvät käden käänteessä

Jälleen sain olla kiitollinen siitä, etten ihan kaikkea heitä heti pois. Vanhasta lehtipinosta löytyi juuri niitä sopivia kesäkuvallisia numeroita, joita tämä korttiaskartelu tänään kaipasi. Sopivia pahvikortteja on aina laatikossa vino pino, kaiken varalta. Koskaan ei voi tietää, milloin pukkaa askarteluvimma.

Tämän korttiaskartelun alkuun piti vain valkata lehdistä sopivat kuvat, leikata ja liimata ne pahveihin sekä asetella päälle silkkikukkia kerros kerrokselta. Keskelle helmiä ja muutamat tussivedot. Toimii. Korttijemma karttuu näinollen muutamalla kortilla, jos ja kun taas iskee sellainen äkkilähtömeininki jonnekin. Kortteja on taas valmiina.

Onnea prinsessa!
Tässä odotettu makea hetki synttäreiltä ja kuvaan osuneet myös nämä kaulanauhat, joista postauksessa tällä kertaa on kyse.

Ennen lehtien roskiin menoa etsin vanhoista numeroista sopivia kuvia.

Liimasin kuvat A6-kokoisiin pahveihin.

Vinkki! Muistathan, että liima kannattaa vetää pahviin tasaisesti koko kortin alalle. Näin ei jää "liimattomia pussikohtia". Ja jos levität liimaa lehdestä leikattuun kuvaan niin kuva helposti venyy ja liimattaessa se "aaltoilee", eikä lopputulos välttämättä ole siisti. Liima siis mieluummin aina paksummalle pinnalle.

Irrottelin kukkia kaulanauhasta.

Ja liimailin kukkia päällekkäin. Pohjalle vihreitä ja päälle kerroksittain värillisiä, jotta tulee sopivasti runsautta.

Muutama kortti syntyi hetkessä. Joihinkin on laitettu vain koristenauhaa.

Liimasin silkkikukkien keskelle helmen puolikkaita ja piirtelin kukkiin vielä mustalla tussilla heteet ja reunaviivoja, jotta lehdissä olisi enemmän elävyyttä.

Tässäpä näitä nyt odottaa valmiina seuraavia synttäreitä tai muita juttuja, jonne kukkakortti käy. Ainut, mitä kortit ehkä vielä kaipaavat on aforismit tai runonpätkät.

Tarvitset

- vanhoja lehtiä

- pahvisia korttipohjia

- sakset

- liimaa

- helmiä

- tussin

- silkkikukkia

- Teetkö sinä itse onnittelukortit vai ostatko mieluummin valmiina?

Kesäteatteri kuuluu jokaiseen kesään

Samppalinnan Kesäteatteri kuuluu jokaiseen kesään. Oikein pohdin, miten voisinkaan jättää yhtään väliin. Kaikki näytelmät ja musikaalit on yksinkertaisesti nähtävä. Ja onhan se välillä mukava jättää piha- ja kotityöt heittäytyen nauttimaan loistavasta kesätarjonnasta.

Samppalinna on yksi Suomen suurimmista kesäteattereista ja tänä kesänä ohjelmistossa on Naimakaupat Vegasissa - Honeymoon in Vegas. Jo nimi lupaa vauhdikkaita käänteitä, joten niitä rakastavat eivät tule pettymään. Torstaina 14.6. kausi alkaa ennakolla. Itse kävin saamassa ensimmäisiä maistiaisia huhtikuussa ja kokonainen läpiveto tuli nähtyä 13. kesäkuuta. 

 

4.4. Samppalinnan kesäteatterin toiminnanjohtaja Heikki Sankari toivottaa lehdistön tervetulleeksi ja kertoo teatterin kuulumisia. Kesällä 2018 Samppalinnan mäellä on luvassa säihkettä, seikkailua, svengaavaa musiikkia ja lukematon määrä korttipakkoja. Kenellä on lopulta voittava käsi, kun panoksena on rakkaus?

Teatterikärpänen puraisee jälleen

Naimakaupat Vegasissa - Honeymoon in Vegas -elokuvaan perustuva musikaali on komedia nuoresta pariskunnasta, joka päättää viiden yhteisen vuoden jälkeen lähteä Las Vegasiin avioitumisaikein. Kaikki ei kuitenkaan lopulta ole niin yksinkertaista ja selkeää. Oman lisänsä tarinaan tuo, kun Kasinon kunkku (Veeti Kallio) iskee silmänsä Betsyyn (morsiamena Reeta Vestman). Lähes huomaamattaan Jack (Antti Lang) huijataan korttipöytään eikä sulhanen pysty mitenkään vastustamaan kiusausta.

Sanomattakin on selvää, että pian Jack on ilman morsianta ja rahaa. Sulhon äitivainaja (Satu Paavola) kummittelee matkassa mukana ja hämmentää soppaa voimakkaasti. Juonen kulkuun vaikuttaa niinikään vegaslainen Elvis-imitaattori (Marko Maunuksela). Musikaalissa soittaa 8-miehinen orkesteri kapellimestarinaan Jussi Vahvaselkä.

Vauhtia, mahtavaa musaa, verbaalikikkailua, bling blingiä, lyhyitä helmoja, huumoria, peliaddiktiota, juonittelua, hula hulaa, rakkautta, sitoutumiskammoa, tötterötukkia ja yksi kirous...paljon mahtuu tähän tarinaan. 

Näyttelijäsuoritukset ovat huikeita ja roolit haastavat näyttelijöitä monella tapaa. Musikaalissa on huumoria, mutta kätkeytyy tarinaan myös vakavammin otettavaa viestiä. 

Hyvin suunniteltuja yksityiskohtia Samppalinnan kesäteatterin lehdistötilaisuudessa 4. huhtikuuta.

4.4.2018 vas. toiminnanjohtaja Heikki Sankari, Reeta Vestman, Antti Lang ja Marko Maunuksela esittelevät katsojille Vegas-tyylin merkityksen. (Lehdistötilaisuudesta puuttui Veeti Kallio).

- Tunnen olevani ikuinen morsian, koska pääsen taas lavalla naimisiin, Reeta Vestman nauraa.

Valmiin näytelmän aika on nyt

Kun on jo viikkoja odottanut kesää ja teatteria malttamattomana on ihan parasta päästä keskiviikkoiltana istumaan tuttuun pyörivään katsomoon. Mieleen painuu monia loistavia kohtauksia ja hienosti toteutettuja yksityiskohtia. Yleisö elää mukana. Juoni pitää intensiivisesti otteessaan.

Tämä oli kesän ensimmäinen teatteri-ilta, mutta ei viimeinen. Menen katsomaan samaa näytöstä vielä uudelleenkin.

Ja ihan vaan muistin virkistykseksi - Viime vuonna Samppalinnassa pyöri Eloheinäkesä.

Samppalinnan mäki kylpee tässä kuvassa auringossa, vaikka ilta vetikin lopulta hieman viileämmäksi, kuin ollaan viime aikoina totuttu. 

Kesän musikaalissa pelataan korkeilla panoksilla. 

Kunnon pihastelijalle löytyy tontilta muutakin ihasteltavaa; kesäkukkia istutettuna myllynkiveen.

Marko Maunukselalla on näytöksen korkein tötterötukka!

Viime kesänä Marko Maunuksela oli Kangasniemen kesäteatterissa Tapio Rautavaara, tänä vuonna Turun Samppalinnan kesäteatterissa tarjolla on Elviksen saappaat. Tangokuninkaalla on musikaalissa monta roolia. 

- Jokaisen sisällä asuu pieni Elvis. Ennen kesää on vedettävä pakarajumppaa ja harjoiteltava lantion keinutusta, kommentoi Elvis-imitaattori Maunuksela huhtikuisessa lehdistötilaisuudessa.

 Naimakaupat Vegasissa – Honeymoon in Vegas 
Euroopan ensi-ilta Turussa 20.6.2018

Käytäväpaikka.
Turvavyöt kiinnitetty.
Kohta kone lähtee.
Menoliput Vegasiin
...paluusta ei tiedä.

- Joko sinulla on liput Vegasiin?

Rakastitko joskus riisipaperivalaisimia?

Minä rakastin. Riisipaperivalaisimet olivat halpoja, kevyitä ja näyttäviä. Valaisimet toivat tunnelmallista pehmeää valoa ja pyöreä muoto oli täydellinen. Ne kuuluivat opiskeluaikaisiin asuntoihin ja varmaan lähes kaikilla kavereillakin oli samanlainen. Saattoi jopa olla aivan erityinen yhteenkuuluvuuden tunne, kun kaikilla killui kotonaan tuo tuttu pallo. Näin vuosia myöhemmin huomaan, kuinka sama muoto ja ilme kiinnostaa uudelleen. Nyt se vaan puhuttelee eri tavoin. Ehkä muutosta vanhaan on se, että nyt samaa valaisinta voi tilassa olla useampia, johdot saavat olla vahvoja ja näkyvissä.

Ja sitten. Tulee päivä, jolloin vanha juttu kolahtaa ja käy sydämeen välittömästi. Tulee hassu tunne, miten olisi juuri tällaista hakenut pidemmän aikaa, vaikka muistissa on hyvin nekin ajat, jolloin piti päästä eroon. Ihmismieli on kummallinen.

Niin tai näin...tämä "riisipaperipallo" putkahti kotiin uudelleen. (Tai no...ehkä aika montakin). Nyt sen roolina onkin toimia ulkovalaisimena. Eikä sen materiaali ole kosteudessa hapertuvaa hentoista paperia vaan 100%:sta polyesteriä ja kannake terästä. Aurinkokennovalaisin!

Kaivattua tunnelmavaloa pihaan

Viimeisten vuosien aikana olen suosinut aurinkokennovalaisimia. Niitä on ollut terassin reunoilla, kukkapurkeissa ja kivien seassa. Jotkut ovat toimivia, mutta kaikki ei niinkään. Olen salaa odottanut kuin kuuta nousevaa, näyttävää ja vaikuttavaa aurinkokennovalaisinta, joka hurmaa kaikki. Nyt se on siis löytynyt ja muistuttaa vanhaa rakkautta, riisipaperivalaisinta.

Aurinkokennovalaisimen etu on se, ettei se kaipaa sähkövirtaa ja se on siten helppo sijoittaa minne vain. Sähköttömät kesämökit - täältä tullaan! Valaisin toimii isolla aurinkokennokiekolla, joka muuttaa auringonvalon sähköksi. Tärkeää on siten sijoittaa aurinkokenno saamaan mahdollisimman tehokkaasti auringonsäteet. Meillä palloja roikkuu monessa kohtaa pihaa ja puutarhaa.

Aurinkoinen toukokuu on ollut mitä loistavin startti uutuuden kokeiluun, sillä päivän mittaan kenno ehtii varastoida säteet ja illan hämärtyessä lamput syttyvät yksitellen sijaintinsa mukaan. Keskellä yötä piha on pienoisen pallomeren valtakuntaa, kun kaikki loistaa juhlavasti. On oikeasti hienoa herätä keskellä yötä ja hipsiä puutarhaan, sillä vaikutelma on kuin hyvien juhlien jälkeen. Ketään ei ole enää paikalla, on äärettömän hiljaista, mutta valo vihjaa täällä olleen hienot juhlat. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän aurinkokennovalaisinten uutuuteen. Nyt valo todella tuntuu.

Päivällä valkoiset pallot korostuvat luonnon keskellä puhtaan valkoisen värinsä ja muotonsa saattelemina.

Palloja on siellä täällä taltioimassa päivän valonsäteet itseensä.

Kaikki ei ole pallon mallisia, mukaan mahtuu jotain muutakin yhtä tehokasta.

On tavallaan jännä fiilis, kun vanha "sisävalaisin" heiluu ulkona.

Astetta vielä vanhempaa palloakin löytyy pihasta yhä.

Ja kun se hetki saapuu. Pimeys. Valaisimet muuttuvat hetkessä tilan haltijoiksi. Mitä syvempi hämäryys sitä hehkuvampi loisto.

Tässä valossa on tunnelmallista pulahtaa kylpyyn.

Jos joskus voi jotain suositella lämpimästi, niin tämä pallovalaisin lukeutuu niihin ehdottomasti. Sain kohtalaisen vähillä ylistyspuheilla ja kehuilla työkaverinkin ostamaan ryhmän palloja omalle parvekkeelleen. Nämä on niin cool. In. Mitä kauniita, nopeita ilmauksia nyt keksiikään äkkiä heitellä. Sanoisinko, että ihan paras löytö tälle kesälle. Valoisat kesäyöt ovat täällä. Eikä muuten ole täysin pois pyyhitty sekään ajatus, että se vanha paperiversio vielä putkahtaa jonnekin sisällekin...pallo on muotona yksinkertaisesti kaunis, rauhoittava ja eteenpäin pyrkivä.

- Joko sinä olet hurahtanut aurinkokennovalaisimiin?