(Kirja-arvostelu + DIY-vinkki)
Heli Laaksosen tuotanto on minulle tuttua vuosien takaa, mutta aina uusi kirja onnistuu iloisesti yllättämään. Niin nytkin. Elokuussa julkaistiin Aurinko. Porkkana. Vesi. (WSOY) - Se on runoteos aikuisille 8 vuoden tauon jälkeen. On melkein pakko pysähtyä ihmettelemään, onko siitä tosiaan niin monta vuotta, mutta niin se aina ajan kanssa tuntuu menevän...vuodet kiirivät yllättävän nopeasti.
Minulle uutuuskirjan lounaismurre edustaa juurevaa kerrontaa, jossa elämä soljuu nokkelasti tärkeistä asioista hullutuksiin, ilon ja surunkin kautta. Herkullisen oranssin, mustan ja kullan värittämiin kansiin mahtuu sivukaupalla taitavaa oivallusta. On paikka paikoin hämmentävää, kuinka osuvasti sanamaija pystyy pukemaan elämän sanoiksi - erityisesti ne kohdat, joissa tarinat kulkevat kirjoittajan omaa ikää vanhempia polkuja. Paljon on nähty, paljon on opittu - kaikki on niin vahvasti elämänmakuista, että melkeinpä aistii ne tunteet, värit, tuoksut, maut ja äänet, jotka kuuluvat luotujen runojen ja sanojen ympärille.
Monet asiat muuttuvat ja elämme liki ainaisessa muutosten viidakossa. Jotain on kuitenkin sellaista, jonka toivoisi kestävän muutosten paineessa ja yksi sellainen on murre. Se on tapa erottua. Murteen lukeminen kysyy hieman lisää aikaa viestin sisäistämiseen, mutta luepa ääneen, silloin lukeminen antaa ainutlaatuisella tavalla toisenlaisen kosketuspinnan runon viestiin. Murteet ovat kielemme rikkaus.
'' Ei meijän kiält kukka viä.
Ei mahru taskuvarkaitten tasku.
Ei viarailt mailt hyäkkä ryävär.
Rahat vai sanat?
On jännä, kuinka alkaa ihan nähdä runojen hahmot silmissään. Kun lukee Helin tekstiä on hämmentävää tuon tuostakin pysähtyä "naulan kantaan" -tunteen äärelle. Osuu ja uppoaa, menee perille ja ymmärretään. Kirjan teksteissä ollaan aidosti läsnä. Ihminen ihmiselle ja ympäröivä luonto, maailma.
"Meijän kyläs jokane henk on kallis".
Mitä nostaisin esiin?
Kirjan runot sijoittuvat 7 teeman alle. Ihminen, luonto, ympäröivä maailma, elämänviisaus, syvät tunteet ja niiden kirjo kulkevat kannesta kanteen. Aika ja elettävä hetki tuntuu joka solulla. Moni kohta on niin nerokas, ettei itse osaisi pukea ajatuksia niin mahtaviksi sanoiksi. Vai mitä tuumaat esim. teemasta
"Vakaa ko kaksjalkane aaltojakkara"?
"Kui ei mul sais ol 6 vuat vanh puhelin, mut sun mailmankäsitykses saa ol satavuatias?"
"Täyty verkostoittu! Se on tätä päivä. Nyy mul on 3 241 verkko, mut ei ikinä aikka kalasta."
Kirjan runoista ehkä kaikkein eniten pidin Koulutalo 1908 -runosta. Sen ensimmäinen kappale on niin sydämeenkäypä. Ehkäpä siksi, että se tuo mieleen mummolani. Tähän runoon palaan uudelleen ja uudelleen, sillä sanoista kumpuaa hyvä mieli;
'' Jokane vanh talo
o hyväntoivonniämi.
Jokane vanh akkuna huuta:
Mul o ollu onni mukan!
Jokane vanh ovi juhli:
Olen kohtalon lempilaps!
Niin ihastuttavat sanat, että näistä voisi luoda huoneentaulun tai vaikka sellaiset teippitekstit vanhaan oveen, peiliin...jotta viesti pysyisi aina mielessä.
Runo
Syrämien kirjois on julkaistu myös videona. Siinä runonkirjoittaja Helin kanssa esiintyy hevosmiähenä Kyösti Mäkimattila sekä suomenhevonen Varjo-Nova.
'' Mul riittä,
et olet mailmankirjois
ja senki jälkke, ko et enä siäl,
olet kirkonkirjois tuhanne vuat
ja syrämienkirjois
ain.
Monet osuvat sanat lämmittävät kuin syksyn ensimmäinen takkatuli, riemastuttavat kuin kevään ensimmäinen kukka.
Kirjan sivujen matkassa runot muovautuvat lukijan tavalla, mutta lisää sokerikuorrutetta on saatavissa lokakuussa alkavalta Aurinkokiarros-runorundilta. Uutuuskirja on Aurinkokiarroksen ytimenä - yllätyksellistä, intensiivistä ja mielenkiintoista lisää tuo tietysti aina live-esitys.
Kulttuurihaitarista (syksy 2019) bongasin valtavan hienon kuvauksen, mitä runokirjat merkitsevät Helille;
- "Runokirjat ovat kuin kukkamulta fiikukselle".
Mielestäni niin osuvan kuvaavat sanat, ettei siinä jää kerta kaikkiaan mitään epäselväksi.
DIY-kukka sanamaijalle
Päätin antaa sanamaijalle kukkakortin - toivottaa onnea ja menestystä uudelle runokirjalle. Koska Heli on vahvasti ihminen, joka arvostaa jo olemassa olevaa ja koittaa aina keksiä kaikelle uutta käyttöä sopivasti tuunaamalla. Minä päätin tarttua kukka-ajatukseen samoilla linjoilla.
Olin kerännyt jemmaan muutamia pullokorkkeja tätä ideaa varten. Niitä löytyy ja kertyy helposti, sillä kaikkialla pyörii paljon pullonkorkkeja, joiden ei todellakaan tarvitse päätyä roskiin. Näinpä korkeista syntyi DIY-kukkakoru! Tämä on ihan ihka ensimmäinen pullonkorkkikukkaseni, mutta luultavimmin ei jää viimeiseksi.
Näitä tarvitsin
- 7 muovista pullonkorkkia
- voipaperia
- silitysraudan
- tussin
- mustaa nauhaa
- poran
Tässä säästetyt muovikorkit odottavat uutta käyttöä.
Asettelin korkit kukan muotoon voipaperin sisään.
...ja silitin korkit voipaperin välissä.
Kun silityskertoja oli tarpeeksi, korkit sulivat toinen toisiinsa tiiviisti kiinni ja kukan muoto alkoi selkiintyä. Mustalla tussilla lisäsin tehosteita ja kukkavaikutelmaa.
Yhteen terälehteen tein poralla läpiviennin ja siitä pujotin kaulanauhan kiinni kukkaan.
Aika kivasti se asettuu muovi ja ruostunut rautakin samaan kuvaan.
Tässä se sitten on kortti ja kukka Helille!
Nyt toivotankin vaan paljon paljon onnea ja huikeaa menestystä hienolle runokirjalle.
P.S kaikille Helin runojen ystäville muistutus ->
Sanamaija lähtee Aurinkokiarros-nimiselle runorundille lokakuussa!
- "Sitä mää orotan ko lehm aamurehui", kuvailee Heli.
Vinkki ennen runorundia!
Turun Kirjamessut lähestyy!
Mukana yhteisellä osastolla Turun Messukeskuksen
A-hallissa
Heli Laaksonen, Kyösti Mäkimattila ja
Lauri Tähkä.
- Pe 4.10. runovuoropuhelu Heli & Kyösti
(Agricola A-halli)
- La 5.10. runovuoropuhelu Heli & Lauri (auditorio)
- Oletko jo lukenut kolmikon uusimmat kirjat?
Heli Laaksonen - Aurinko. Porkkana. Vesi.
Kyösti Mäkimattila - Valoina toisillemme
Lauri Tähkä - Äärille
(Heli on ollut päältkattojana molemmissa kirjoissa.)
Minun kirjahyllyssäni on kaikki <3
- Onko sinun?
