keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Ei voi olla joulua ilman joulukukkia

Hetken ehdin jo pelätä, kuinka käy mun lempparitapahtuman kun korona on vienyt yhtä sun toista. Kaiken keskellä täytyy sanoa - onneksi luovuus on saanut kukkia! Livian floristiopiskelijat ovat jälleen tänä jouluna lyöneet taiteelliset osaamisensa yhteen ja Floristiikkatalon joulu toteutui Piikkiössä!

Nyt näyttely on jo mennyt ja on aika hiljentyä jouluun, mutta mieluusti palaan näyttelykuvien myötä joka jouluisen perinteeni pariin. Tänäkin vuonna heidän kukkapuotinsa oli täynnä erilaisia ja kauniita kukkia koteihin. Meidän jouluamme lähti sulostuttamaan viherkasveja, jotka olivat saaneet jouluista ilmettä, tuli punamarjaiset koristeoksat ja komeaa riikinkukon sulkaa. Jos haluat tutustua tarkemmin näyttelyantiin - kuvia löytyy heidän facebookistaan tästä.

Floristiikkatalon joulu on aina paikka, jossa jokainen voi löytää ja kaivaa itsestään esiin oman "kotifloristin". Ympäristö inspiroi ja innostaa kokeilemaan. Näkemään erilaisia luonnosta saatavia materiaaleja toisin silmin. Kaikkein parasta on kuitenkin ihailla opiskelijoiden töitä - huikean kauniita, suuria ja näyttäviä kokonaisuuksia, joissa kasveilla on päärooli. Tänä vuonna työt kantoivat nimeä Talven kruunu. Jokainen työ on taidonnäyte. On vaikea käsittää kuinka monta vaihetta tehdään jotta nämä valtavat teokset ovat valmiita. Mukana on myös pienempää ja siroa.

Mitä erikoisin vuosi on hiljalleen päättymässä ja alkaa uusi vuosi uusin toivein. Se on aikaa jolloin vuosittain innolla otetaan esiin uusi almanakka, jonka sivuille voi suunnitella tulevia. Ajattelin tästäkin Floristiikkatalon joulusta viedä muutamia asioita muistilapulla uuden almanakan kesäkuukausille, jotta muistan poimia kasveja ajoissa ja taas hyödyntää kukkavinkkejä esim. omille mallinukeille. Niiden kruunuksi voisi rakentaa uudet luomukset. Vanhoja kesäkokeilujani näet mm. täältä. Kukkien ei tarvitse kotonakaan olla vain kimppuja. Ne voivat olla rakennettu erilaisille alustoille tai suuria seinälle rakennettuja pintoja, joita voi kasata ja vaihtaa vuosittain tarpeen mukaan. Selväähän on, että kuivakukat keräävät pölyä ja niiden pyyhkiminen on hankalaa, joten luomuksia voi taiteilla uusia ja uusia.

Aina joku kysyy, mitä ilman ei tule joulua. Vastaus voi olla ihmiset, ruoka, lumi, musiikki, kukat...tämä postaus on se päivä jolloin oodi käy kukille. Ihastuneena katson kuivakukkia, heiniä, sammalta, kaarnaa, jäkälää jms. Katso alta muutama kuva tämän vuoden Floristiikkatalon joulusta. 

P.S viime vuoden näyttely löytyy täältä.


Kasveja, makrameeta ja erilaisia pyöreitä muotoja. Bambu ja korimateriaali on suosittua. Mietinpä juuri, jos hulavanne on vähällä käytöllä niin siitäkin saisi melkoisen pohjan ruveta rakentamaan.


Odotetaan taas vuosi ja ensi jouluna meitä jälleen opastaa tällaiset ständit uusiin ihmemaihin.


Tällaiset suuret seinämät tuovat satumaista ilmettä myös kotiseinille. Mietipä, kuinka monta kasvia pystyt erottamaan ja tunnistamaan?


Ilmakasvit ovat saaneet hauskat uudet telineet.


Loistava vinkki kuinka hyödyntää esim. kaisloja, erilaisia heiniä, viljoja jms. Kannattaa siis säilyttää esim. kaikki vanhat lampunvarjostimet. Niistä voi löytyä hyviä kehikkoja tähän ideaan.



Kesällä kun muistaisi kerätä materiaalit jouluisille hyasinteille.


Floristiikkatalon joulussa on aina mitä kauneimpia joulutähtiä, joiden väri häikäisee. Kuvani ei ehkä tee oikeutta, mutta tässä oli jotenkin jännän antiikkinen hieno punaisuus. Arvokas sävy.


Joulussa voisi ehdottomasti olla värinä myös kellertävä.


Vanhan suomalaisen taruston hahmoille suunniteltuja kruunuja oli elämyshuoneessa. Tässä yksi minun suosikkini - Päivätär.


Kuippanan, metsänhengen sarvikruunu, jossa on käytetty monenlaisia metsänantimia. Jos meinasit kotona heittää vanhat sarvet pois. Mietipä vielä hetki...jos innostuisit tuunaamaan.


Kiehtovaa mobilemaista runsautta.


Ilmattaren kuninkaallisen kukkaisa kruunu ja valtaistuin. Tässä olisin voinut ottaa selfien, mutta maski kasvoilla se ei välttämättä olisi ollut kivoin mahdollinen lopputulos. Tosin olisihan se ollut varsin realistinen muisto kummallisesta vuodesta.


Muista säästää mahdolliset joulukorit ja asetelmien koristeet, sillä koskaan ei voi tietää, mitä niistä keksii vähintään seuraavaksi jouluksi.


Kaunis asetelma, jonka pohjana rottinkikukkakehys.


Asetelmassa käytetty runsaasti ilmakasveja, joista syntyy eksoottinen vaikutelma, jota orkidea täydentää.


Nämä ovat kuin kukkapilviä. Henkäyksen keveitä, mutta runsaita ja kauniita.




Muistathan, että kuivakukkia voi myös värjätä. Tuttu hortensia muuttuu aivan uudeksi sinisenä.


Kiitos Floristiikkatalon joulu!
Näitä kuvia katsoessa aivan puhkun intoa, jotta pääsisin kokeilemaan kaikkia ideoita, joita teiltä sain ammentaa. Kesällä taas kerätään kasveja. Vielä ei ole tullut talvea ja pihalla jo sipulikukat puskevat urhollisina ilmoille. Meneekö talvi välistä en tiedä, mutta tunnustan odottavani jo kovasti valkeaa maata. Lunta! Viimeistään huomenna. Aivan muutaman minuutin päästä on jouluaatto.

Hyvää joulua! Nauttikaa kaikesta kauniista!
- Mikä tässä joulussa on kauneinta?

perjantai 11. joulukuuta 2020

Paholainen pukeutuu Pradaan, hyasintti lammasturkkiin

Hyasintti on lapsesta asti ollut ykkössuosikkini joulukukista. Se on hyvä kestämään pientä viileyttä siinä missä joulutähti tykkää heti kyttyrää. Hajuvesimäinen tuoksu on ollut hienostunutta ja tällä kertaa tuo kaunotar pukeutui vieläpä lammasturkkiin!

Menneinä jouluina hyasintti on saanut monenlaisia "takkeja" sipulinsa ympärille. Naru- ja sammal ovat verhonneet muhkean sipulin suojiinsa mm. näissä vanhemmissa postauksissa. On ollut jännää löytää aina uusia vaatteita. Tämän vuoden testiin pääsi lampaan raakavilla, jota voi kai nyt lammasturkiksikin kutsua. 

Mistä löytyi lampaan raakavillaa hyasinteille?

Halusin suloisia korkkiruuvimaisia lammaskiharoita hyasinteille ja piti oikein aloittaa googletus, missä lammastiloja olisi ja mistä voisin raakavillaa ostaa. Lopulta pääsin lampaan raakavillan kanssa tutuiksi Sipilän lammastilan kautta. Liedossa sijaitsevalla luomutilalla on ollut lampaita vuodesta 1993 lähtien ja tilalla kasvatetaan seuraavia lampaita: suomenlammas, turkislammas, finndorset ja risteytykset. Minua kiinnosti eniten suloisen kiharainen ja sekavärinen raakavilla. Sipilän lammastilan Mirkku kertoi, että raakavillaa ostetaan mm. tonttujen askarteluun ja monenlaiseen muuhun askarteluun, mutta paljon kuulemma menee hukkaankin, kun ihmiset eivät tiedosta vielä niin hyvin sen käytön monimuotoisuutta. 

Minä ostin muovikassillisen raakavillaa, jossa bonuksena tuoksui vahvasti lammas. Kun tulin pussukan kanssa kotiin koira meinasi lähes seota; "Mikä ihmeen eläin sulla siellä pussissa on", luki koiran puhekuplassa. Voi että, olipa sitä silmämunien pyörimistä kuopissaan hauska katsoa. 

Rautalangan avulla raakavilla sitten muotoutui turkiksi. Katso kuvia alta.


Hyasintit raakavillaturkeissaan. Hyvin pysyvät kukat pystyssä, vinossa tai makuullaan...kuinka ne nyt sitten halutaankin asetella.


Tässä ihanaa raakavillaa. Suloista hötteröä. Nyt ei kylmä pääse liki.


Matkalla lammastilalle poikkesin Liedon Nautelankoskelle. Siellä virtaavasta vedestä löytyi miltei villan värit. Huomaatko sinä yhtäläisyyttä?


Lisää turkillisia hyasintteja.


Niitä voi ripustella rautalangalla roikkumaan ja jäädä odottamaan, kuinka kukka puskee esiin.


Ja kun joulukukkien pukemisessa alkuun päästiin, niin jatketaan vielä joulutähdelläkin ja ripautetaan sopivasti syksyn satoa joukkoon.


Ostin niin valjun värisen joulutähden, etten muistakaan onko ennen tullut ostettua tällaista haaleaa sävyä.


Vaalean sävyinen joulutähti sulaa kuitenkin hyvin yhteen aidon lampaankarvan kanssa. Jotenkin värit ovat hyvinkin tyylikkäät ja yhteensointuvat.


Mukaan pieni mänty, käpy, sulka ja auto. Riittävästi yksityiskohtia jotta syntyy kaunis asetelma.


Tunnelmallista kukkien värittämää joulua.


Vanhoissa kirpparilta löydetyissä luistimissa on hyvin tilaa niin raakavillalle kuin hyasintillekin. Jotenkin vallan hauska materiaalilöytö. Ja luistimet - nekin saavat helposti osalleen sanan; löytö.

- Oletko sinä koskaan käyttänyt minnekään lampaan raakavillaa?

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

DIY - Askartele kynttilät itsenäisyyspäivään

Sunnuntaina 6.12. on itsenäisyyspäivä ja itsenäisen Suomen kunniaksi ikkunalle sytytetään kaksi kynttilää. Jos aamutunnit ovat ohjelmaa vailla, vielä ehtii tehdä kynttilät vaikka itse. Tässä vinkki lasten kanssa askarteluun - Munakennosta syntyy helposti turvalliset kynttilät.

- Nyt jääkaapille kurkkaamaan, onko sopivaa munakennoa ja löytyykö talosta muita askartelutarvikkeita.

P.S muista, että pienet liput ovat kauniita koristeita myös joulukuusessa. Kurkkaa tästä.


Valmiit kynttilät, joiden juurelle sopii vaikka Suomi-suklaakonvehteja.


Tällaisesta munakennosta kaikki lähti.


Muotoilua voi tehdä monella tapaa. Minä tein näin.


Erivärisistä pahveista leikkasin liekit.


Akryylivärejä käytin maalaamiseen.


Akryylivärien etuna on nopea kuivuminen ja väri myös peittää jo yhdellä vedolla.
Olen käyttänyt munakennoja mm. sytykeruusuihin. Niistä tulee aika kivoja vai mitä sanot näistä vanhoista askarteluista - katso tästä.


Sim-sa-la-bim! Tämä on valmis vaikka ikkunalle.

- Poltatko sinä itsenäisyyspäivänä kynttilöitä?

maanantai 30. marraskuuta 2020

Musta, mustempi, mustin -> kierrätyskuusi

Päivä on musta, maa on musta, kuusi on musta. Mutta mieli on valoisa, sillä joulukuu alkaa huomenna. Vihdoin on aika päästä avaamaan ensimmäinen luukku joulukalenterista, jonka pinnalle on laskeutunut jo kevyt pölykerros. Ajoissa on ajoissa. Joulukalenteri on ostettu monta päivää sitten, mutta ulkokuusi onkin rakennettu jo kuukausia sitten.

Helpoin joulupuu ikinä - kierrätyskuusi

Keväällä sain rakennustyömaalta vanhoja lavoja ja lautoja. Niistä syntyi kuusi. Mielessä oli pidemmän aikaa ollut suunnitelma roskasta synnytettävästä joulukuusesta. Mieli seikkailee kesällä joulussa ja jouluna kesässä. Aika hassua. Toukokuussa olikin joulukuusi valmis tai ainakin melkein. Jos haluat tietää, miten kuusen rakentelu edistyi voit palata keväisiin hetkiin tästä

Kuusi oli sivummalla säilytyksessä ja nyt oli loistava hetki nostaa se esille. Terassin kulmasta löytyi sopiva nurkka jonne ei myrsky osu eikä tuuli tuiverra. Puisella rakennelmalla on nimittäin jonkun verran painoa ja korkeutta eli selkä seinää vasten -ajatuksella se sulostuttaa kivasti juuri tässä. Muutamat ruuvit ja koukut löysivät paikkansa ja nyt pääsin myös ripustelemaan oksille vanhat pallot, jotka ovat seikkailleet pisin pihaa, joka vuosi eri paikassa. Tässä on sekalainen kokoelma palloja, jotka on kiinnitetty rautalangalla paikoillaan pysymisen takaamiseksi. Yhtenäisempi syntyisi, jos kaikki olisi samaa kokoa ja väriä. Ehkä tämä sekametelisoppakin on ihan ok sillä oksien välistyksetkin ovat villit, liki alkuperäiset lautojen kiinnityskohdat. Lähellä Tuija-joulupukki tarkkailee tilannetta.

Tämä kelpaa meidän perheelle juuri näin. Lisää joulua tullee ympärille kaiken aikaa. Joulu on katettu. Millainen kuusi teillä on?


Tässä sitä on kierrätyskuusi jo aikalailla valmiina. Kaikenlaiset keräilyerät löysivät oksilta omat paikkansa.


Keväällä hihkuttiin, kun latva kurkotti korkeuksiin.


Joillekin musta kuusi on liikaa, mutta vihreää taustaa vasten ei se niin jyrkkä ole, eihän?


Illan pimeinä hetkinä kuva on himppasen synkkä ja pelottava, mutta kivasti nuo pallot loistavat myöhään illallakin.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Karavaanarielämää ja punaisia aittoja

Monen monta vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi olen lomaillut kiertäen karavaanarina Suomessa paikasta toiseen. Tuolloin muistin hyvin eri paikkojen nimet, niiden kuuluisat nähtävyydet, kauneimmat rannat ja parhaimmat makuelämykset. Muistelenkin usein lämmöllä niitä kokemuksia, mutta joku kumma jahkailu on saanut aikaan sen ettei reissuun vaan ole lähdetty uudelleen. Tänä vuonna, kun käperryttiin yhtäkkiä pienempiin ympyröihin, sai tämä loputon jahkailu vihdoinkin jäädä. Otimme perheen kanssa lainaan matkailuauton ja syyslomalla vapauduimme kahleista. 

Mutta miksi kirjoitan tätä juuri nyt. Siksi, että matkailuauton mukanaan tuoma vapaus on ollut täydellistä parhautta ja suositeltavaa matkailua erityisesti näinä poikkeuksellisina aikoina. Reissukasseja tuli tosin pakattua mukaan muutama liikaa ja alussa ahtaus tuntui yllättävän, mutta nopeasti kaikkeen kuitenkin tottui ja oli aika löytää uudelleen kaikki se, joka ennen oli niin tuttua.

Luonnossa liikkuminen on viime kuukaudet ollut yhä arvokkaampaa ja välillä on ollut paikallaan vaihtaa maisemaa. Ilo on mennä porukalla sinne, minne jo pitkään on haikaillut. Tällä kertaa matkailuauton nokka suuntasi Porvooseen. Ja kyllä - on helppo nyökyttää sille ajatukselle, että Vanha Porvoo on matkailijoiden suosiossa. Minun sydämeni on sykkinyt jo kauan kaupungille ja erityisesti sen mainoskuvista tutuille vanhoille taloille ja punaisille ranta-aitoille. Historiallisen upea ja satumaisen kaunis vanha kaupunki on vetovoimainen - vietät siellä pidemmän aikaa tai vain hetken. Lokakuussa me lukeuduimme jälkimmäisiin.

Eräänä kauniina lokakuun iltapäivänä poikkesimme porukalla aistimaan Porvoon tunnelmaa - uteliaina ihailimme näyteikkunoita, tutkimme hurmaavia putiikkeja ja poimimme muutamia löytöjä jouluunkin. Jätimme auton reilusti kauemmas ja kun saavuimme kävellen vanhaan kaupunkiin piti oikein hieraista silmiään. Auringonpaiste valaisi erikoisesti koko mäkinäkymän ja ytimessä sijaitseva tuomiokirkko hohti liki valkoisena kaikkein ylimpänä. Täydellinen näkymä. Samalla se sellainen DIY-kangastaulujen tekijöille tuttu Vallilan Porvoo-kangas alkoi mielikuvituksen voimalla hauskasti piirtyä eloon silmieni edessä. Lokakuussa ei kaduilla väkeä ollut tungokseen asti paremminkin päinvastoin joten saimme kulkea reiluin turvavälein Jokikatua ja Välikatua ristiin rastiin. Jokirannan punamultamaalilla maalatut aitat olivat kohdelistani ykkösiä ja siihen jäin mielessäni pohtimaan vanhaa aikaa ja elämää jokivarressa. Brunbergin suklaamyymälään oli kuitenkin ehdittävä ja joulukoristekaupoille. Tämä postaus on lyhyt oodi kauniille kaupungille ja muutama kuva sitä säestämään. Nyt on vanhassa kaupungissa jo jouluvalot syttyneet ja tunnelmaa yhä enemmän.


Jääkappi oli täytetty retkieväillä, mutta tarjolla olisi ollut täytettä myös jääkaapin oveen. Olisihan se kiva herätä aamuisin tekemään aamupalaa kun voisi aina samalla nähdä nämä rakkaat nähtävyydet.


Tämä oli se jännä valoilmiö, joka heijastui Vanhaan Porvooseen kun kävelimme kohti kaupunkia. Miten ihmeessä voikin olla näin kirkkaana hohtava rinne ja tumma taivas. Olkoon sää mikä hyvänsä tämä tulosuunta on paras.


Lokakuu on syksyn kauneinta aikaa ja tässä niin kauniita taloja upeiden lehtipuiden katveessa. Ympäristön ihmetteleminen se vaan tarjoaa usein tarpeeksi elämyksiä.


Tämän maiseman edessä pysähdyin kuvittelemaan, kuinka mukavaa olisikaan asua näillä seuduilla ja joka aamu kulkea tästä. Huomaisikohan silloinkin aina kaiken kauniin?


Tämä on se kohta, joka muistutti minua Vallilan kankaista. Maisemakankaat ovat löytäneet tiensä monien kotien seinille, lukuisiin erilaisiin DIY-prokkiksiin. Kurkkaa yhtä niistä tästä.


Rakkauslukkoja ja punaisia aittoja. Täydellisiä postikorttimaisemia. Vanha silta on kuin idyllinen kehys maalaukselliselle kaupunkinäkymälle. Ilmassa väreilee. Historian siipien havinaa - Turusta Viipuriin kulkenut Kuninkaantie johdatti aikanaan kulkijat vanhan sillan kautta Porvooseen.


Kesemmällä on viimeistään pakko palata tänne.


Erään kaupan ulkopuolelta bongattu kiva koristeidea -> koivukranssia koristeltu kukkasin, jotka on tehty nahasta ja puuhelmistä.


Kaunis pieni ikkuna kadulle.


Yhdessä näyteikkunassa komeili keskipisteenä ihana Konesilta-vaaka. Minulla on ihan samanlainen ja vaikka vaaka painaa tuhottomasti niin onhan se jotenkin jopa siro tai ainakin mahdottoman kaunis. Tämä voisi helposti olla listalla "tästä en luovu".


Vanhan Porvoon putiikeissa on kutsuvat oviaukot myymälöihin. Kuvanottohetki oli lokakuuta, mutta nyt on jo joulutunnelma saapunut näkyvämmin kaupunkiin.



Kivat tunnisteet kertovat jo kaukaa mistä myymälästä on kyse.


Täällä on monta suloista sisäpihaa ja kahvilaa, joissa on erityisesti kesällä varmasti mukava istuskella.


Kaunis "liitutauluikkuna".


Raatihuoneen rakennus on valmistunut v. 1764 ja on siten yksi Suomen vanhimpia raatihuoneita. Nykyisin siinä toimii museo.

Raatihuoneen tori on Vanhan Porvoon sydän, mutta juuri meidän vierailupäivänämme se ei sykkinyt vilkkaasti. Tulimme hieman myöhään kaupunkiin ja paikat olivat menossa kiinni. Tunnelma oli kuitenkin mitä makein sillä olihan sitä juuri poikettu Brunbergin myymälässä. Ostin kassillisen herkkuja jouluun, jotta joulupöydässäkin voi muistella tätä vierailua. Pakko tunnustaa, etten muistanut millään suukkoboxin päälikannen kuvaa tällaiseksi. Nyt sekin kuva aukeaa ihan uudella tavalla.


Kirkon läheisyydessä huomasin eräässä portissa kauniin kranssin. Ajattelin kokeilla vastaavaa joskus itsekin. Kun pääsin kotiin ja lähdin keräämään marjoja ne olikin jo liian pehmeitä tähän hommaan. Oli aika -instan puolella esillä, kuinka ruusumarjaoksa pääsi kuitenkin kotona esiin.


Aivan pakko oli kävellä mukulakivillä päällystettyä katua pisin Tuomiokirkon kauneutta ihastelemaan myös lähempää. Ensimmäinen kirkko on tälle paikalle rakennettu 1200-1300-luvun taitteessa. Kirkko joutui kuitenkin usein ryöstöjen ja tuhon kohteeksi. Nykyinen kirkko on valmistunut 1450-luvulla. Voin vaan kuvitella, kuinka moni haluaa valita tämän hääkirkokseen.


300 vuotta vanhat ranta-aitat ovat olleet kauppiaiden varastoja, sillä aikanaan laivat saapuivat tänne mereltä purkamaan lastejaan.


Ei tästä rannasta vaan saa käveltyä ohi. Joka kohdasta löytyy toinen toistaan herkullisempia kuvakulmia. Minä niin alan juurtua tähän maisemaan.


Ympäri vuoden esillä oleva joulukuusi sai Porvoosta lisäystä.



Matkamuistoksi tarttui mitä hauskin lyijykynäkin. 

Loppusanoiksi - nauttikaa luonnosta, ihailkaa maisemia. Virittäytykää jouluun ja keksikää luovia ratkaisuja juhlasta nauttimiseen. Valoisa aika ei kestä marraskuussa pitkään, mutta sinnitelkää yli pimeän ajan. Ensi kuussa on joulu ja sitten alkaakin jo valoisampi tammikuu!