Oli aika kotoilla -postaukset alkavat! Osa 1. Onnistuuko avokadon kasvatus?

Vanhaa lehtipinoa katsoessani pähkin, olisiko minulla vihdoinkin aikaa käydä läpi kaikki lukemattomat lehdet. Kodin Kuvalehden ensimmäisellä aukeamalla on Pentikin mainos, jossa lukee "Onnea on koti, jossa on aina kukkia." En ehdi taaskaan lukea kovin paljon pidemmälle kun saan jo idean. Lehtipino jää. Ehkä voisinkin heti tänään aloittaa kodin keväistämisen kukilla ja kasveilla!

Aion istutella yksi toisensa jälkeen uusia kasvikokeiluja, mutta toki myös vanhoja tuttuja. Ensimmäiseksi projektiksi valikoituu avokadon kasvatus. Siitä olen kasvina aina haaveillut, kun olen päässyt näkemään muiden aikaansaannoksia.

En ole koskaan ollut mikään avokadon maun ystävä. Se ei maistu mielestäni oikein miltään ja olen aikalailla tietämätön sen kaikista hyvistä vaikutuksistakin. Ehkä joku voisi valistaa, mitä olen menettänyt(!). No mutta...nyt on aikaa kokeilla vaikka mitä. Kaupasta ostin näitä itselle uudempia tuttavuuksia. Kevät on mukavasti etuajassa ja aurinko paistelee lupaavasti. Tästä se lähtee. Kaapissa on nyt iso pussi avokadoja, joten kokeilumateriaalia riittää ja, koska nyt pitää koronan vuoksi "kotoilla" entistä enemmän, pystyn seuraamaan kasvien kasvua toisin silmin.

Listasin tähän saamani ohjeet, joita voin itsekin käydä palauttelemassa mieleeni kasvun edetessä.

1. 

Puhdistin siemenen hedelmälihasta, pesin vedellä ja jätin kuivumaan huoneenlämpöön pariksi päiväksi. Jätin kuivuneen kuoren paikoilleen.

2. 

Otin esiin hammastikut, jotka kiinnitin siemeneen aavistuksen yläviistosti. Täytin pienen vesilasin vedellä siten että n. puolet siemenestä jäi veden alle. Koska vesirajaa pitää tarkkailla jätin lasin valoisalle ja lämpimälle paikalle kohtaan, jossa nään sen helposti joka päivä. Tässä odottelussa menee luultavimmin parisen viikkoa, kun siemen alkaa haljeta ja puskea juuria esiin.

3. 

Ensimmäisiä lehtiä on lupa odotella viikkojen päästä, joten odottavan aika voi olla pitkä. Tällä kertaa olen kuitenkin toiveikas, sillä uskon lisääntyvän valon määrän ja auringon auttavan asiaa. Kun siemenestä alkaa pökätä vartta ylöspäin alkaa lehtiäkin hiljalleen ilmestyä. Silloin ollaan vaiheessa, jolloin siemenen voi istuttaa kylvömultaan. Istuttaminen kannattaa suorittaa varovasti, ettei kasvi kärsi. Aion istuttaa sen siemenkuorineen päivineen.

4. 

Kun joskus pääsen tähän kiehtovaan vaiheeseen, että kasvi on istutettu multaan, koitan muistaa pitää mullan tasakosteana ja sumuttelen kasvia. Valoisista kasvupaikoista ei kotona ole pulaa, joten aika näyttää onnistuuko tämä kasvatus tänä erikoisena koronan myllertämänä keväänä.

Olen kuullut, että kasvista voi tulla iso, mutta en kurkottele oman kokeiluni kanssa vielä niin pitkälle.  En kaipaa kasvista puskamaista, joten annan sen kasvaa pituutta ja jätän latvan leikkaamisen väliin. Nyt jään vaan mielenkiinnolla odottamaan, kuinka siemen lähtee heräilemään eloon.

Muokkailin blogin tuttua logoa, sillä juuri tänä keväänä on koronan vuoksi aika "kotoilla" enemmän kuin koskaan ennen. Oli aika kotoilla!

Tästä se alkaa - suuret odotukset. Avokadon siemen kelluu vedessä hammastikkujen varassa.

Avokadon siemen on puoliksi vedessä. Tästä kirkkaasta lasista on helppo seurata juurten ilmestymistä.

- Oletko sinä kokeillut avokadon kasvatusta?

Kuinka se on onnistunut?

Ja kuinka korkeaksi se on kasvanut?

Miten voisin juuri nyt muistaa läheisiäni?

Jo edellisen postauksen kohdalla ajatukset karkailivat sinne tänne, eikä viime päivät ole olleet yhtään helpompia. Moni asia näkyy uudessa valossa ja toteuttaakseen vanhoja tuttuja juttuja pitääkin käyttää erilaisia toimintamalleja. Enää ei pistäydytäkään kenen tahansa ovelle ja kenen tahansa luo kyläilemään. Mitä tehdä, kun korona rajoittaa elämää? 

Aika paljon mietityttää "mitä pitäisi tehdä ja miten",  kun aivan kaikki asiat ovat menneet päälaelleen. Kaiken keskellä tässä koittaa selkiyttää ajatuksiaan ja tekemisiään, kuinka voi esimerkiksi tavata ihmisiä. No, soitella tietenkin voi, mutta myös kirjoittaa. Olen elämäni aikana kirjoittanut jätesäkeittäin kirjeitä ja kortteja. Kirjeenvaihtokavereita oli paljon ulkomailla, enimmäkseen Japanissa. Vuosien saatossa nämä käsinkirjoitetut kirjeet ja kortit ovat vähentyneet huimasti. Kuitenkin juuri nyt on vahva tunne, että pitää palauttaa vanha harrastus jossain määrin henkiin.

- Koska olet viimeksi kirjoittanut kortin tai kirjeen? 

Tämän kaiken myllerryksen keskellä posti kuitenkin kulkee kotimaassa normaaliin malliin. Mitäpä jos lähettäisit postia ikäihmiselle tai jollekin muulle, jota et juuri nyt olosuhteiden pakosta voi tavata. Minä aloitin tekemällä erilaisia korttivaihtoehtoja. Lempparipuuhaani kun on lehtien selailu, kuvien leikkaaminen ja yhdistäminen. Nyt on valmiina aika monta korttia, joista on varmasti iloa saajilleen. Vielä kirjoitukset edessä.

Tässä niistä muutamia.

Kasa vanhoja ja uusia lehtiä oli tämän askartelun materiaaleina.

Kevään kauneimmat juhlat ovat pääsiäinen ja vappu. Niihin löytyikin sopivasti kuvia.

Joskus vanha ja uusi kuva sopivat yhteen kuin olisivat aina olleet niin.

Koira, ihmisen paras ystävä.

- Kuka haluaisi tämän kortin?

Tämä kortti tuo kunnon pihastajafiiliksen. Aivan kohta alkaa nimittäin istutushommat ja sitten saakin kastella ja valvoa kasvun ihmettä.

Monesta kuvasta koostuu tämäkin kortti.

On muuten jokunen tovi, kun olen viimeksi ostanut postimerkkejä kerralla arkeittain, jollei joulumerkkejä lasketa.

Tästä lähtee kohta kortteja maailmalle.

- Koska olet viimeksi lähettänyt postikortin?

Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?

Sunnuntai 15. maaliskuuta näyttää kalenteri. 

Kevät on jo pitkällä ja monta puuhaa pitäisi tehdä. Silti juurikin nyt on ajatukset aivan muualla ja on vaikeampaa ottaa suunnitelmista kiinni. Aurinko on kuitenkin vilahdellut niin ihanasti, ettei voi olla tarttumatta jokakeväiseen askarteluun. Tänään oli aika tehdä risulintu, sillä linnun lentoa ja vapautta kaipaan juuri nyt. Viikonloppu toi lumipeitteen, jonne risulintu voi laskeutua odottamaan vielä kauniimpia päiviä. 

Koska lintu kuuluu jokakeväisiin askareisiin, en toista ohjetta. Lukaise se vanhasta postauksesta, jos kiinnostut. 

Risukimppu ja sielupallo tästä syntyy lintu.

Rautalankaan hunnutettu valmis risulintu.

Nokka pitkällä kevääseen.

Huomaatko, että koivurisujen joukossa on myös pajua.

Tässä sitä ootellaan, että huomenna on kauniimpi päivä.

- Oletko sinä tehnyt risuhahmoja?

Pinellassa kohtaa historia ja nykypäivä

Turun Tuomiokirkon kainalossa sijaitsevassa ravintola Pinellassa voi käydä aistimassa 1840-luvun nostalgiaa tämän päivän twistillä. Pinella on osa turkulaista kansallismaisemaa. Sen pylväikkö on helmi, jonka suojissa on viivähdetty jo kauan kauan sitten ja nykyään paikkaa kuvataan jopa olohuoneeksi ja miksipä ei. Kävin hyvässä seurassa aistimassa tunnelmaa maaliskuussa 2020.

Vuosikymmeniä ovat Porthanin puiston lehtipuiden lehdet ja historian siivet havisseet samaan tahtiin. Ravintolan tiloissa ovat aikaansa viettäneet monet taiteilijat ja sen kanta-asiakkaiksi on nimetty mm. Sakari Topelius, Elias Lönnrot, J. V. Snellman ja J. L. Runeberg. Tästä näkökulmasta on kiehtovaa istua ikkunapöytään. Elää juuri tässä päivässä, mutta pohtia mennyttä aikaa.

Ruudun takana ulkotulet leimuavat terassilla, jolle myönnettiin vuonna 1973 anniskelulupa ensimmäisenä katuravintolana Suomessa. Muutaman metrin päässä liplattaa Aurajoki ja uutta historiaa kirjoitetaan joka päivä. Tänäänkin.

Kulttuurielämän tyyssija tarjoaa monia elämyksiä

Pinellan vanhin osa, tuttu Gylichin pylväikkö kutsuu luokseen. On aika testata uudistuneen Pinellan makuja ja tunnelmaa. Ruokalistalta löytyy jaettavia annoksia ja makuelämykset vievät mennessään. Kuin huomaamatta Turku-tarinat värittävät iltaamme. Istumme mukavasti hyvillä tuoleilla, eikä kukaan kiinnitä huomiota ajan kuluun. Me todellakin olemme kuin ystävät olohuoneessa ja vietämme hienoa iltaa.

Torstaina tarjoiltiin kuuden ruokalajin menu. Aasialaiset vaikutteet sävyttävät herkullisia kasvispainotteisia ruokia. Keittiön tervehdyksenä alkuun tuotiin ruusukaalia, porkkanainkiväärikeittoa ja grillattu sydänsalaatti chimichurri-kastikeella ja savumajoneesilla. Toisena alkuruokana grillattua merirapua ja sitruunaruoho-hernepannacottaa, kermaista rapukookoskastiketta ja pikkelöityä chiliä. Pääruokana oli paahdettua kukkakaalia sekä thaicurrya ja kesäkurpitsatempuraa. Toisena pääruokana friteerattua kanaa, satay-kastiketta, thaibasilikaa ja korianteria sekä jasmiiniriisiä. Jälkiruokana pitkäpippurilla maustettua chawanmushivanukasta, jossa ruby-namelakaa, kirsikkakompottia ja kirsikka-kaffirlimelientä.

Juomina itsetehdyt karpalo-kombucha, inkivääriolut, omena-kurkkulimemenu ja inkivääri-jäätee. Terveellisen vihreänä hehkuvan mehudrinkin omenamehu on puristettu ravintolan keittiömestari Kristian Karnellin kotipihan omenoista. Suloista makujen sinfoniaa.

- "Ylpeytemme aiheena ovatkin omatekoiset, alkoholittomat mehut", Karnell kertoo.

Paikallisuus ja käsityöt ovat arvossaan. Seuraavaksi katse kiinnittyy lautasiin. Ne ovat keramiikkataitelija Minna Rusasen (MunKaa Design) käsialaa. Astioilla on suuri merkitys kattauksissa.

- Olen aivan onnesta soikeana tässä hetkessä. Rakastan niin historiaa ja olen erittäin innostunut tästä tilaisuudesta. Lapsena leikin usein leikkimökissä ravintolaa. Ukki sai tulla asiakkaaksi, voikukan lehdet olivat kaloja, kivet olivat perunoita. Punaisella villalangalla ripustin banaanit roikkumaan mummolan pihlajaan, muistelee Rusanen astiastonsa äärellä.

Sisustuksessa minun katseeni osuu nopeasti komeaan sammaltauluun, joka on tehty aidosta sammaleesta. DIY-henkisenä ihmisenä mietin heti, kuinka tehdä itse onnistunut sammaltaulu?

Pinella on esillä graafisen suunnittelijan Kristiina Elon vuonna 2015 ilmestyneen TURKU-färityskirja aikaihmisil -kirjan sivuilla. Kristiina oli paikalla ravintolassa, sillä Pinella on nyt saanut myös omat postikortit.

Mitä muistoja Pinellasta?

Erityisesti kesällä ja joulun aikaan Turun Vanha Suurtori, Pinellan ympäristö kuhisee tapahtumia ja ihmisiä. Joulurauhakin julistetaan näistä maisemista. Monenlaisia muistoja liittyy vahvasti tälle paikalle.

Ruokailun lomassa pöytäseurueemme innostuu muistelemaan Pinellaa, kuka muistaa mitäkin. Yhden muistissa on hyvin ravintolan kohdalla aikanaan ollut huoltoasema ja kuinka siinä käytiin tankkaamassa. Minä nostin esiin muutama päivä sitten saamani paperin. Sain nimittäin erään suursiivouksen yhteydessä pelastettua Pinellan Pylväiköstä saadun työtodistuksen, joka on päivätty 2.5.1977. Jokaisella meillä on jotain hallussamme. Mitä sinun muistossasi on?

Kiitos Pinellan väki, kiitos blogisiskot Åblogeista, kiitos kaikki - kanssanne oli hienoa juhlistaa uudistetun Pinellan avajaisia!

Pinellan sisustuksessa suosikkikohtani on tämä ikkunapöytä, josta voi ihastella elämää ruudun takana.

Tässä seinällä upea sammaltaulu.

Saako olla karpalo-kombucha?

Ruusukaalia ja porkkanainkiväärikeittoa.

Grillattu sydänsalaatti chimichurri-kastikeella ja savumajoneesilla.

Keramiikkataitelija Minna Rusasen käsialaa on mm. Pinellan lautaset.

Terveellisen vihreänä hehkuvan mehudrinkin omenamehu on puristettu ravintolan keittiömestarin kotipihan omenoista. 

Pääsimme kurkkaamaan myös ravintolan sykkivään sydämeen, keittiön puolelle.

Hyvä tiimi ja loistava yhteistyö saa herkkuja aikaan.

Maaliskuun illassa kynttilöiden liekit lepattavat tunnelmallisesti Aurajokimaisemaa vasten.

Pääruokana oli paahdettua kukkakaalia sekä thaicurrya ja kesäkurpitsatempuraa.

Maistuvaa, raikasta, kauniin vihreää.

- Skool!

Turku-aiheisista färityskirjoistaan tuttu Kristiina Elo istahti kanssamme samaan pöytään ja upouusiin Pinella-postikortteihin sain taiteilijan nimikirjoitukset.

- Joko sinä olet tutustunut Kristiina Elon värityskirjoihin?

Totuus löytyy lasiovesta!

Viihtyisä ympäristö on kuin olohuone.

Jälkiruuan kohdalla Minna Rusasen lautaset hehkuvat kilpaa ruuan kanssa.

Kahvit tarjoiltiin turkulaista muotoilua edustavan Tonfisk Designin kupeista. 

Uusi ruokalista alusta päätyyn ja kaikkea siltä väliltä.

Pinella on ainutlaatuisen kaunis tänä ihmeellisenä, lumettomana maaliskuun iltana.

Täydellinen kansallismaisema illan valaistuksessa.

Pöytäkeskusteluissa pyörähti esiin monenlaisia tarinoita Pinellasta. Tässä niistä yksi - työtodistuksen osia vuodelta 1977.

Hyvää Naistenpäivää 8.3.2020

Tätä on odotettu!

 (testattavana InVase)
- Löytyykö sinun kodistasi Aalto-maljakko?
- Kuinka usein käytät sitä?

Alvar Aallon suunnittelema Aalto-maljakko on varmasti lähes kaikille suomalaisille tuttu. Aalto osallistui Karhula-Iittala lasitehtaan suunnittelukilpailuun vuonna 1936 luonnossarjallaan. Tuotteiden valmistus aloitettiin kokeilun ja etsimisen kautta. Ensimmäiset sarjan lasiesineet valmistettiin nähtäviksi Suomen osastolle Pariisin maailmannäyttelyyn (1937). Tänä päivänä tuosta luonnossarjasta alkunsa saanut Aalto-majakko löytyy jo useista suomalaiskodeista. Se on arvostettua lasitaidetta niin lahjaksi kuin arkiseen omaan käyttöön. Kirkas lasikin on saanut rinnalleen monen monta kaunista väriä. Jokaiseen makuun sopivan.

Miten asetella kukat kauniisti Aalto-maljakkoon?

Minulla on jo vuosia ollut Aalto-maljakko, tai tarkemmin ajatellen useampia. Moni niistä on jäänyt odottamaan käyttöä, sillä kukka-asetelmien kanssa en ole tuntenut onnistuvani. Kuitenkin kova polte olisi päästää oma kotifloristi valloilleen. Siitä syystä monet maljakot ovat nyt ihan muussa käytössä. Usko tai älä pienet mm. hammasmukeina.

Kukka-asetelmissa olen yleensä turvautunut mm. tekemään teipeistä ristikkoa maljakon päälle. Sillä on saanut hieman toivottua tukea ja kohotusta asetelman syntyyn. Tulppaanit ovat isona kimppuna toimineet hyvin. Pidemmät ja hennommat kukat ovat tuottaneet päänvaivaa. Jotain muuta olen haaveillut avuksi. Välillä Aalto on unohtunut kaappiin. Mutta nyt. Apu on tullut!

Tunnetko jo InVasen?

Toiveeni on kuultu! Sain Puutarhurin Majalta testattavaksi InVase kukkatuen! Jo pelkkä ajatus ja alkutiedot kuulostivat lupaavilta. Ja täytyy lisätä: yllätyin erittäin positiivisesti. Enää en kaipaa teippivirityksiä enkä muitakaan kummallisuuksia.

InVase -kukkatuki on todellakin leikkokukille se kaivattu tuki, jota olen salaa toivonut. Tuen etuina voi listata myös sen, että se on lähes näkymätön, pesunkestävä, tehty kierrätetystä materiaalista eikä vahingoita lasista maljakkoa. 

Minä en malttanut odottaa yhtään, sillä innostuin heti kokeilemaan vihreään maljakkooni uutta ja runsasta kukka-asetelmaa, joka normaalisti on haastava toteuttaa isoon (16 cm:n) Aalto-maljakkoon. Kukkatuen avulla kurkottelin kohti korkeuksia ja korkein kohta asetelmassa oli 70 cm (napsasin asetelmaan pihapuista 70 cm:n mittaiset oksat). Kaupasta tarttui ruokaostosten ohella mukaan muhkea kukkakimppu, jossa oli erilaisia leikkokukkia. Arvostan suuresti kauniita, valmiita kukkakimppuja, mutta DIY-henkisenä ihmisenä haluan toki koittaa millaisia lopputuloksia saan itse aikaan. Juuri siksi kaupan kukkaniput ovat loistavia materiaaleja näihin omiin asetelmiin.

Ensimmäisenä ujutin kukkatukeen pitkät oksat ja sidoin ne vielä yhteen rautalangalla. Tarkoituksena oli tehdä pitkien oksien keskelle pääsiäislinnunpesä, mutta koska pääsiäiseen on vielä aikaa jätin pesän laittamatta. Testattu kuitenkin on, että hyvin se sinne luonnistaa. Tuki on 2-tasoinen, jolloin se antaa tuen ihan maljakon pohjalla ja sitten vielä ylempää. Pysyy taatusti pystyssä vaikka yksi ruusu keskellä Aaltoa. Miten hienoa!

Maljakon reunamille aloin pujotella mustikan varpuja. Korkeiden oksien ympärille tuli leikkokukkia. Viimeisenä asetelman reunoille painelin kuivattua meriheinää. Tästä muhkeustestistä tuli todellakin runsas lopputulos. Ja kuinka nopeasti. Ei tarvinnut ihmetellä ja pohtia mitään. Tämän tuen avulla asetelma onnistuu keneltä vaan. Voi sitä onnistumisen iloa. Niin ilahtuneena katson, kuinka 70 cm korkea rakennelma pysyy prikulleen paikallaan eikä kellahtele mihinkään suuntaan. Toivottavasti kuva viestii sen vaikutelman, jota itse tunnen. En näe mitään huonoa sanottavaa tästä uutuudesta.

Jos tovi sitten suosittelin äitienpäivälahjaksi Lungo-kastelukannua niin yhtä suurella innolla suosin myös tätä InVase-kukkatukea, jotka molemmat löytyy Puutarhurin Majasta. InVase on pakattu vielä tyylikkääseen laatikkoon, joka on valmis lahjapakkaus.

Parasta tässä kaikessa on se, että tulevaisuudessa Aalto-maljakko tulee olemaan entistä enemmän asetelmissani mukana. Kiitos Puutarhurin Maja - Aalto tulikin kovaan käyttöön uuden tukensa ansiosta!
_______________

- Arvoisa lukijani, joko sinä olet kokeillut?

InVase-kukkatuki lahjapakkauksessaan.

InVase-kukkatuki on pakattu kauniiseen lahjapakkaukseen.

Taittuvuutensa ansioista kukkatukea on helppo säilyttää.

Kasassa!

Tuen tipautus maljakkoon.

...ja vettä perään.

Kukkien asettelua yksitellen.

Yhteensointuvia värejä.

Runsasta kokonaisvaikutelmaa.

Tulitikkuaski kuvaamassa mittasuhteita. Vettä maljakko puolillaan.

Ilahduttavaa, kuinka hienosti kukat pysyvät halutussa linjassa.

Kyllä tätä näkyä jaksaa ihastella pidempäänkin.

InVase tuo täydellisen ryhdin kotifloristin asetelmiin.

Kun oikein tarkkaan katsoo maljakkoa huomaa, kuinka hienosti kukkatuki naamioituu veteen ja maljakkoon ja kuinka selkeästi kukat pysyvät linjassaan.

Kukkatuen avulla saa aikaan selkeää asettelua. Uskomatonta!

Kuinka usein sinä käytät Aalto-maljakkoasi?