tiistai 21. huhtikuuta 2020

Oli aika kotoilla - osa 5. Löydä sisäinen taiteilijasi

Tänä kummallisena keväänä alkaa helposti yksi sana tulla vastaan jo liian monessa kohtaa. Välillä onkin hyvä unohtaa ikävien asioiden pohtiminen ja suunnata vaikka uusien harrastusten pariin. Nyt jos koskaan olen monen kuullut tekevän niitä juttuja, joihin ei normaalisti ole löytynyt aikaa tai tarpeeksi mielenkiintoakaan. Minä ajattelin kokeilumielessä heittäytyä hetkeksi kiehtovaan taiteilijaelämään. Se sopii minulle täydellisesti.

Juuri nyt ei ole mitään väliä osaako vai onko vasta harjoittelemassa - uusien asioiden testaaminen ja kokeilu voi yllättäin osoittautua varsin mielenkiintoiseksi. Ehkä siitä herää jopa innostus jatkaa. Minä voin omalta osaltani sanoa, että aina silloin tällöin tulee valtava intohimo värkkäillä tauluja. En murehdi enkä mieti taitoja, homma vaan etenee. Tulee pakonomainen tarve saada nähdä, miltä joku tekniikka ja idea valmiina näyttää. Se on kuin ilmainen ämpäri -jono; sinnikkäästi edetään niin kauan, että oma ämpäri on kädessä. Tässä kohtaa se on taulu, josta on polttava käsitys, mutta lopputulos on kyllä usein ylläri. Joskus sitä on enemmän tyytyväinen joskus vähemmän.

Tällä kertaa kotoilun lomassa oli aika tarttua kaikkiin väreihin, joita kotoa löytyy. Lidlistä ostin paketin eri kokoisia maalauspohjia ja kirpparilta löytyi kauan sitten huippuedullinen Elämänilon ja huumorin kirja. Nippu vanhoja puutarhalehtiä on aina olemassa. Tuumasta toimeen siis.

Tabula rasa

Tyhjä taulu on alku puhtaalta pöydältä. Päässä virtaa ideoiden sekameteliä ja pala palalta ne loksahtavat paikoilleen. Tämä ei ole todellakaan mitään minimalistista toteutusta. Päätin kokeilla kukkanaisen tekemistä sekatekniikalla. Vähän sitä ja vähän tätä pienellä varauksella ettei tule liikaa.

Kevätmuotiin 2020 on listattu, että kukkakuosit jatkavat menestystään. Kuvio muuttuu isommaksi - suuret ja värikkäät kukat kuuluvat ykköstrendeihin, joten tämän taulun voi kai nimetä muotiakin seuraavaksi? Niin ja voihan tästä löytää myös nyt niin muodikasta appelsiinia, kirsikkaa ja sinitarran sinistä. Ja liilaa. Ihan vaan ohimennen mainitakseni; liila väri pihakukissa houkuttelee kuulemma hyönteisiä muita paremmin.

Lidlistä hankittu A2-kokoinen maalauspohja oli lähtökohtana. Taulun pintaan halusin erilaista otetta ja peitin sen vanhan kirjan kellastuneilla sivuilla. Tärkeää oli valita liki 700-sivuisesta kirjasta sivut, joissa oli tauluun paras sanoma. Liimasin kirjan sivut Eri Keeperillä vahvasti paikoilleen ja annoin pohjan kuivua rauhassa.

Kaivoin esiin vanhoja puutarhalehtiä. Kuinka ihmisellä muuten voikin olla niitä niin paljon. Säästövimma iskee aina ja se on hyvä, sillä tietoa ja askarteluaarteita loikoilee sievässä pinossa odottamassa sitä kumman vuoro on astua esiin. Jännää on sekin, kuinka saman lehden voi nähdä eri päivinä niin erilaisin silmin. Leikkasin siis kauniita luontokuvia, kukkia ja perhosia ja HUOM! kynsisaksilla! Ja niillä juurikin siksi että saisin reunoista mahdollisimman tarkat ja yksityiskohtaiset. Toki mahtuihan mukaan yksi enkelikin. Suojelusenkelit on piilotettu rakennusvaiheissa kotitalon seinien sisään, mutta sopiihan tuo istumaan myös tauluun olkapäälle. Pakko sanoa, että on muuten melkoista piperrystä leikata kuvia kynsisaksilla. Se ei todellakaan ole nopeaa puuhaa vaan pikkutarkkaa hommaa. Aikaa menee, mutta aikaahan on ja innostusta kokeilla.

Sommittelin leikattuja kukkia tauluun. Kukista tulisi hiukset ja kaulakoru. Siinä ne sai pyöriä mukana matkassa kun aloin hahmotella kasvoja teinivuosien piirustustyylillä, joka tarkoittaa sitä, että silmäripset ovat aina todella pitkät, kulmakarvat voimakkaat ja silmien väri, se on useimmiten vihreä. Piirsin ja väritin kasvonpiirteet. Piirtämiseen käytin lyijykynää, tusseja, akryylivärejä, vesivärejä ja puuvärejä. Kun kasvonpiirteet alkoivat olla valmiita ryhdyin kukkien liimaamiseen. Viimeinen silaus työlle tuli spraymaaleista - sinivihreää, beigeä, mustaa ja kultaa. Metallisena hohtava pinta on vaihteeksi kiva. Näillä väreillä sumuttelin koko työn yli.

Taulu on vielä pieniä piperryksiä vajaa valmis...perhosille pitää saada tuntosarvet ja taulusta uupuu signeeraus. Se kuulostaa niin taiteelliselta ilmaisulta, mutta miksipä ei olisi hyvä tuntea hetken olevansa oikea taidemaalari.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan maalausta ja piirtämistä koronakevään puuhasteluina!


Tässä se valmis teos sitten on. Pitää ottaa hetki aikalisää ja miettiä - puuttuuko jotain vai muutanko jotain.


Tovi sitten löysin Turun Messukeskuksesta näin upeita metallihohtoisia vesivärejä. Ne olivat ainakin minulle uusi tuttavuus ja pitihän sitä yksi paketti mukaan ostaa. Tätä väriä tuli mm. naisen kasvojen varjostuksiin.



Tästä se lähti - tyhjä taulupohja ja vanha, paksu kirja, jossa ihanan kellastuneita sivuja ja sopivia tekstejä. P.S Kirppiksiltä voi löytää todella edullisesti mielenkiintoisia opuksia.


Kirjasta löytyi sopivat sivut, jotka liimasin alkajaisiksi taulun pintaan.


Puutarhalehdistä leikatut kukat loistivat kilpaa. Ei olisi vielä leikatessa uskonut, kuinka hyvin voi yhteen sopia lukuisista eri lehdistä leikatut kuvat. Ne alkoivat näyttää jo hahmotelmassa riittävän toimivilta.


Kylläpäs sitä löytyikin aika monta erilaista väriä.


Kasvot alkavat hahmottua. Huomaan helposti mikä toistuu usein tauluissani - naisilla on useimmiten vihreät silmät, pitkät ripset ja voimakkaat kulmakarvat.


Mustan tussin rajaamiin huuliin tuli puuvärejä ja akryyliväriä.


Nyt voisi vielä käydä läpi kohtia, onko kaikki riittävän OK.


Hentosten heinämäisten kuvien leikkaaminen ja liimaaminen oli hitusen haastavampaa. Kiharaksi serpentiiniksi taipunut kasvi suostui kuitenkin ehjänä paperille ja lopputulos on ihan kelpo.


Kirsikkakorviskin toimii.


Spraymaalauksessa oman hauskan lisänsä tuo pienen pienet roiskepisteet.


Enkeli istuu sopivasti niin taustaan kuin olkapäällekin.


Taitaa kyllä olla selvääkin selvempää, että olen suunnattoman suuri kukkaihminen vaikka joskus saattaisin tuntea ja väittää toisin. Kukkaistelija. Täydestä sydämestä. Näin se on.


Ja perhonen. Niitä pitää olla aina.


"Nainen" on simppelisti työn nimi. Ei tarvinnut sitä sen enempää pähkiä, sillä kirjan sivut tarjosivat nimen kuin tarjottimella valmiina, oikealle paikalle yläkulmaan.


Kymmenet kuvat liimautuivat hyvin yhteen.


Kirjan tekstisivut elävöittävät kauniisti työtä.


- Mitä vielä pitäisi tehdä, korjata tai lisätä? Mitä sinun silmäsi sanovat?

- Oletko sinä muuten maalaillut tai piirtänyt tänä keväänä?

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Oli aika kotoilla - osa 4. Pelasta vanhat korit!

Syvällä sydämessä on aina paikka erilaisille koreille. Täytyy oikein ihmetellä, kuinka ne onnistuvatkin vuosi toisensa jälkeen pitämään pintansa eikä niihin kyllästy koskaan. Erilaiset materiaalit ja punokset viehättävät. Välillä muodissa on luonnolliset sävyt ja pian taas maalatut pinnat. Ikuisuuksia ei kori kestä, mutta pitääkö sitä silloinkaan heittää roskiin? Olisiko vielä pieni jatkoaika mahdollinen?

Minä ainakin uskon niin. Tämä tänään postaamani toteutus ei ole mikään suuri oivallus, mutta ehkä se voi antaa ajattelemisen aihetta. Voiko hieman rämähtänytkin kori vielä olla "iskussa". Minun silmiini nimittäin tänään ollaan iskussa!

Joka kevät mietin kauden askarteluja - uusia juttuja tai paremminkin "vanhoja juttuja uusin silmin". Niitä pitää keksiä aina. Näin aika ei tule koskaan pitkäksi, kun puuhasteltavaa riittää. Ja mikäs sen parempaa näin koronakeväänä olisikaan; Pidä itsesi vireessä kuten aina muutenkin. Onnistuneet lopputulokset ovat iloisia yllätyksiä - aina.

Roskalavalta löytämäni kori oli aavistuksen virttynyt ja pohja jostain kohdin hieman kärsinyt. Näin siinä kuitenkin uuden mahdollisuuden loistaa. Poimin korin matkaani. Puhdistin sen ja annoin kuivua. Sävyn muutokseen käytin mattamustaa spraymaalia. Korin vuorasin isolla mustalla jätesäkillä ja leikkasin ylimääräiset reunat. Pussin pohjaan tein pieniä reikiä, jotta ulos jäävästä korista pääsee sadevedet valumaan pois. Täytin korin uudella mullalla ja istutin kevään ensimmäiset orvokit. Mullan päälle sovittelin kuivunutta meriheinää. Roskalavalla hieman kärsineeltä näyttänyt kori oli kuin luotu uuteen tehtäväänsä, eikä kukaan pitänyt lopputulosta huonona. Ihmettelivät vaan, miksi tällainenkin on heitetty roskiin. Kierrätys kannattaa siis tässäkin kohdin.

P.S ja samaiselta roskalavalta bongasin myös ihanan terrakottaruukun, josta valuu narsisseja hiekalle. Katso kuva Oli aika -blogin instagramista!


Tässä hehkuu lopputulos lähikuvassa.


Alussa kori näytti tältä. Ohje on helppo; väriä pintaan ja vanhakin näyttää nuoremmalta :)


Mattamustalla maalattu kori on vuorausvaiheessa.


Terassi on pesemättä, monet maalaukset tekemättä, mutta hurraa - ensimmäiset orvokit ovat saaneet uuden kodin!



- Harrastatko sinä tuunauksia? Ja mikä on paras vinkkisi?

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Oli aika kotoilla - osa 3. Mitä voi syntyä servetistä ja paperipillistä?

Koronakeväänä tulee varmasti ainakin jossain kohdassa haettua ns. "take away" -ruokaa kotiin. Jos ruuan yhteydestä jää yli servettejä tai paperisia mehupillejä niin ne voi hyödyntää vaikka lasten kanssa askarteluun. Tässä yksi nopea ja hauska vinkki, mitä voitte tehdä.

DIY: Hassu kaulakoru

Muutamista Take away -ruuan jäljelle jääneistä materiaaleista ajattelin tänään kokeilla kaulakorun askartelua. Koronakeväänä on wc-paperi noussut tavalla jos toisella esiin. Ihmiset ovat hamstranneet paperia suuria määriä ja wc-paperista onkin tullut yhtäkkiä yksi kevään todellinen menekkituote. Siitä on revitelty huumoria joka lähtöön ja onhan siitä syntynyt monta muutakin ideaa.

Meillä jäi kotiin tuodusta ruuasta yli puhtaita servettejä ja mehupilli. Ensin olin jo heittää ne roskiin, mutta sitten välähti yksi idea. Näistä voisi tulla hupaisa kevätkoru. Tämä puuha sopii hyvin kaiken ikäisille ja lopputulos on aika aito, jos niin voi sanoa.

Näin koru valmistui - Leikkasin terävällä veitsellä mehupillistä n. 4 cm:n mittaisen pätkän ja siitä oli tarkoitus tulla WC-paperirullan hylsy. Servetin leikkasin 4 cm:n levyisiksi suikaleiksi. Liimasin ensimmäinen paperin pään pillin ympärille ja aloin pyörittää paperia hylsyn ympärille. Liimalla päätin suikaleen ja taas uusi pala pyöritykseen. Jatkoin tätä kunnes rulla oli riittävän pullea ja jätin paperin pään hitusen lepattamaan vapaasti. Lisäsin kaulakoruun nauhan hylsyn läpi ja kevään hupaisin koru oli siinä. Kestää minkä kestää, mutta saa ainakin hyvälle tuulelle.


Askartelun lähtökohta - servetti ja paperinen mehupilli.


Terävä veitsi apuun ja sillä leikkasin pillistä 4 cm:n mittaisen palan.


Tässä näkyy, kuinka servettisuikaleet on pyöritetty pillin pätkän ympärille. Pientä siistimistä saksilla, jotta rulla todellakin näyttäisi rullalta.


Moniosainen kaulanauha pujotettiin wc-paperirullan läpi.


Koru on valmis.


Laittaisitko tämän korun kaulaasi?


tiistai 7. huhtikuuta 2020

Oli aika kotoilla - osa 2. Kranssi pääsiäiseksi

Kevät on ihan parasta aikaa heittäytyä kaikenlaisten ihanien askartelujen äärelle. Juuri nyt onkin oiva hetki kaivaa varastojen uumenista kaikki vanhat "tätä ehkä tarvitsen joskus" -jemmat ja käyttää myös hyödyksi materiaalia, jota luonto tarjoaa. Vanha tulee käyttöön juurikin koronakeväänä, jolloin uusia materiaaleja ei käydä ostelemassa kaupoista. Nyt voi todella laittaa kekseliäisyyden peliin ja miettiä, miten mitäkin voi hyödyntää. Ja toisaalta nyt saattaa myös olla enemmän aikaa kaikenmoisille kotipuuhille, kun ulkomaailma ei kutsu minnekään. Kotoilu on kiva sana. Se on aina tulvinut sydämiä ja sana kuvaa kaikkea kaunista. Tänä keväänä kotoilu on erilaista, tavallaan pakonomaista, mutta siitä voi luoda mielekästä erilaisen tekemisen kautta. 

Minä olen päättänyt pitää kiinni outona ajanjaksona juurikin mielekkäistä puuhista ja olen parhaani mukaan koittanut myös keksiä, millä saisin yllätettyä jonkun toisen karanteeniaikaa.

Oli aika -blogin Facebookin ja Instagramin puolella on ollut jo monia pieniä vinkkejä ja kuvia "Oli aika kotoilla" -teemalla. Täällä blogin www-sivuilla on tänään vuorossa kranssi. 

Meidän tienoilla on pajut jo pitkällä ja jotkut jopa liian pitkällä pääsiäistarpeisiin. Tähän simppeliin kranssiin käytin kuitenkin pajunoksia, harmaita höyheniä ja Puutarhurin Maja -puodin silkkisiä krookuksia. Näillä materiaaleilla voidaan jatkaa niin pitkälle kuin ne hyvältä näyttävät, sillä kranssi on taivasalla säiden armoilla. Jos tässä vielä pökkää tunne, että haluaa extraripauksen lisää pääsiäistä voi mukaan sujauttaa pupun tai keltaisen pääsiäistipun, mutta tunnelma on riittävä näinkin. Metallirengas on vanha säästö, jonka ympärille takertuu milloin mitäkin vuodenaikojen ja vaihtuvien teemojen myötä. Metallirengas on suloisesti aina ajankohtainen.

Tämän kranssin väkersin valmiiksi jo maanantaina ja kuinka ollakaan päivän Turun Sanomassakin oli aiheena kranssin tekeminen. Askarteluista innostuneena halusin jakaa innostusta myös muille ja hommasin ylimääräisen päivän lehden ja vein sen läheisen kerrostalon alaovelle. Sieltä sen sai ottaa hän, jota aihe kiinnosti. Ja jollei muuta, niin ainakin päivän uutiset kiinnostavat aina.

...kukakohan oli se onnekas, joka sai eilen aamutuimaan tuoreen lehden...?


Tällainen on nyt valmis kranssi pääsiäiseksi. Aika simppeli, mutta täydentyy helposti, jos siltä tuntuu.


Pajuja on Suomessa monta eri lajia, enkä tunne läheskään kaikkia. Riittää, että paju on paju. Pääsiäisen pajunkissa on mielissä tietynlainen ja tämä ei varsinaisesti ole se "minun silmäni pajunkissa", mutta kelpaa vallan hyvin tähän työhön.


Tein pari pientä nippua, jotka sidoin rautalangalla toisiinsa ja samalla metallirenkaan alareunaan keskelle.


Sitten vaan sitomaan oksia pyöreää linjaa pitkin ylöspäin. Väliin ujutin hentoja höyheniä ja lopulta päällimmäiseksi kaksi krookusta.


Maanantaina 6.4. kranssien teko oli esillä myös Turun Sanomien sivuilla. Siellä oli ohjeet styroksisen kranssipohjan hyödyntämiseen ja kuinka voi oksista pyörittelemällä saada pohjan kranssille.


Tässä vielä minun näkemykseni tälle pääsiäiselle.


Lähitalon alaovelle vein yllärin, jollekin. Uusi lehti ja kivoja askarteluideoita. Toivottavasti oli iloa jollekin karanteenipäiviksi.


Tällä kertaa kotoiltiin tähän malliin. 
Ja nyt uusia ideoita kohti. 

Muista myös postaukset Oli aika -blogin Facebookin ja Instagramin puolella.

- Millaisia pääsiäisaskarteluja sinä olet jo kerennyt tehdä?