Oli aika kotoilla - osa 9. kivet hehkuvat uusissa väreissä

Jo pienenä muksuna keräilin aina kiviä. Etsin sitä kaikkein kauneinta ja löytyihän niitä kerta toisensa jälkeen. Kivet ovat useimmiten saaneet olla sellaisina kuin ovat olleet. Välillä on tosin spraymaalilla maalattu kivistä leppäkerttuja. Tänä keväänä ajattelin ensimmäistä kertaa kokeilla uudempaa otetta ja maalata kiviä enemmän. Kaverin taiteilijaäiti on jo vuosia sitten tehnyt upeita kivimaalauksia ja silkkaa uteliaisuuttani halusin tehdä muutaman nopean testin, miltä homma vaikuttaa. Tulisiko kivimaalauksesta minun juttuni?

Huhtikuussa istuin meren rannalla ja koitin bongata kiviä, joista näkyy kasvot sekä sydämen muotoja. Ajattelin kokeilla, kuinka akryyliväreillä onnistuisi maalata. Ainoa harmi oli se, että olin kovin hätäinen ja halusin heti päästä kokeilemaan maalaamista, vaikka ei ollutkaan kaikkia kaipaamiani kapeita pensseleitä olemassa. No, kokeilu paljasti ainakin sen, että maali tarttuu ja kuivuu nopeaan. Koska kivet oli suunniteltu ulos kukkapenkin sekaan halusin kestävän pinnan. Maalien kuivuttua laitoin kiviin spraylakkaa ja ajattelin vasta sitten hehkuttaa kivimaalausta kokeilemisen arvoisena mikäli niissä pinta ulkona pysyy.

No, nyt 39 päivää myöhemmin, raekuuron, vesisateen, tuulen ja auringon jälkeen voin todeta - lakka on ainakin näin pitkään suojannut maalattua pintaa. Jatketaan maalauksia siis ja seuraavalla kerralla hieman enemmän suunnitelmaa mukaan.

Tässä akryyliväreillä hahmoteltu kasvoja ja hiuksia.

Tämä oli lähtökohta. Kivi tuli valituksi siksi, että siinä erottui selvästi "nenä", joka tässä kuvassa tosin jää hieman varjon puolelle.

Kasvomaalausta oli hauska kokeilla. Tämä on ihan vaan kokeiluversio, mutta sai kyllä innostumaan suurempaan panostukseen.

Tässä kivet, jotka halusin nähdä sydäminä.

Sydämen muotoja on koitettu kaivella esiin. Kyllä nyt pitää ostaa ne kunnon kapeat pensselit. Nuo pienet pallukat on nimittäin tehty ihan vaan tulitikun kärjellä tökkimällä.

- Oletko sinä kokeillut tällaista kivimaalausta?

Oli aika kotoilla - osa 8. pelasta pörriäinen

Aurinko paistaa, vihdoin tuntuu lämpimämmältä ja helatorstaikin jo kolkuttelee ovea. Korona-ajassa ollaan kesäkuun alussa tulossa tilanteeseen, jossa ravintolat avaavat oviaan. Pitkän tauon jälkeen moni varmasti juhlistaa tilannetta syömällä ja juomalla ulkona. Monet nauttivat juhlakattauksen myös edelleen kotoillen. Niin tai näin kesän ruokailuun liittyy takuulla odotetut nautinnolliset makuelämykset ja saattaapa siihen kuulua myös juomia, joiden korkki kannattaa säilyttää. Ja ehkä myös niiden laatikko. Tässä yksi syy, miksi mitäkin kannattaa säästää. Tämä on suosioltaan tänä kesänä taatusti kuin "tonttuovi" oli aikanaan jouluna.

#pelastapörriäinen

Minä olen rakastunut puisiin viinipullolaatikoihin jo vuosia sitten ja kerään niitä milloin mistäkin varastoon odottamaan ideoita. Nyt yhdelle on selvä käyttökohde ja se on hyönteishotelli. Jouluajan lahjalaatikosta lähti tämän postauksen DIY-idea etenemään.

Saranakannellisesta laatikosta piti ensimmäiseksi ottaa saranat pois ja suunnitella, kuinka kansi muodostaisi parhaiten hotelliin katon. Silmämääräisesti katselin, sovittelin ja ajoin kannen sähyrillä kahteen osaan. Toisesta palasesta katto ja toisesta hyllytaso. Katon hakkasin pienillä nauloilla paikalleen.

Keräsin esille kaikki käyttöön sopivat aarteet mm. vanhoista joulukuusista kerätyt kävyt, männyn kävyt, viinipullojen korkkeja, höyheniä ja erilaista heinää sekä sahailin kepeistä pieniä pätkiä. Muovitetusta kanaverkosta tuli hyönteishotellin etuseinä. Kanaverkon leikkasin palan määrämittaan ja nitosin kiinni. Seinäkiinnitystä pähkäilin jonkun tovin ja sopivasti varastosta löytyi pari pientä väritöntä kulmarautaa, jotka maalasin mustaksi. Kulmarauhoilla sain hotellin näppärästi kiinni seinään. Nopea askartelu on nyt valmis ja voin jäädään vaan odottamaan uusia asukkaita. Ainakin ilmojen on luvattu lämpenevän viime päivistä, joten pörriäisiäkin tullee näkyviin entistä enemmän. Hyönteishotelli on sijoitettu omenapuun läheisyyteen. Juuri sen parhaimman puun, joka ei viime vuonna juurikaan omenoita tuottanut. Jos nyt. Hotellin apu on siis testissä tämän kesän.

Kaipaan pölyttäjähyönteisiä talkoisiin omenapuihin ja marjapensaisiin. Nyt olisi tarjolla tällainen keinopesä tulla asukkaaksi. Lisähoukutukseksi kuulin, että sinne voisi laittaa hunajaa, fariinisokeria jopa olutta. Saapa nähdä, mitä viinipullon korkkien ehkä hitusen vielä tuntuva viini vaikuttaa asiaan. Testauksen jälkeen tietää vai tietääkö joku kenties jo?

Hotelli ja minä odotamme yhdessä uusia asukkaita.

Joulusta säästetty puinen viinipullolaatikko pääsee uuteen käyttöön. Näitä on haalittu sieltä täältä, joten vihdoin alkaa taas varastolle tulla käyttöä. Onhan viinipullolaatikko päätynyt joskus myös pöydäksi, kuten tässä ja seinäkaapiksi, josta vanha postaus täällä.

Nopea päätelmä - punaisesta linjasta sähyrillä kahteen osaan. Näin hotellin kattoon voi jättää jäljelle laatikon "sulkijan" ikäänkuin muistoksi vanhasta laatikon käyttötarkoituksesta tai vaikka vaan koristeeksi. 

Laatikko sisältä. Sivuilla pienet urat, joihin voi tehdä hyllyjä.

Saranat piti ensimmäisenä ottaa pois.

Tässä hotellin sisältöä. Korkkeja on saatu lahjoituksena mm. ravintolasta. 

Puulaatikon kannesta sain sähyrillä taiottua vielä yhden sopivan hyllytason laatikon sisään.

Tässä hyönteishotellin koristeiden ladonnan suunnittelua.

Maalatuilla kulmaraudoilla hotellin kiinnitys seinään onnistuu ihan hyvin, sillä haluan seinään vain naulat.

DIY-hyönteishotelli valmis!

Somisteina myös vapusta jääneet kuohuviinipullon korkin metalliset osat (nuoli). Pääsiäissomisteista puolestaan jäi tyylikkäät höyhenet. Kyllä nyt on pörriäisillä koloja, minne piiloutua. Hotelli on auringossa ja suojaisassa paikassa, ettei sen päälle sada ihan suoraan eli tervetuloa pörriäiset! Ja jollei ketään tule, onhan tämä aika kiva ihan vaan katsellakin erilaisia materiaaleja yhden raamin sisässä. Eikö?

Pelasta pörriäinen!

- Joko sinä olet tehdyt oman hyönteishotellisi?

- Onko sinulla kokemusta hyönteishotellin eduista?

Oli aika kotoilla - osa 7. jos kerrankin haluat valmistautua jouluun ajoissa

Muutama hetki sitten minulla oli vahva visio, kuinka olla ajoissa jouluaskartelujen suhteen. En tosin kaivannut, että luontokin olisi kanssani "talvituulella". No, niin siinä vaan kävi. 

Olen kilpaa pyöritellyt mielessäni niin kesää kuin talvea. Ulos on tullut istutettua valtava määrä daalioita, orvokkeja, samettikukkia ja mikä pahinta - kerkesin istuttaa myös sitruspuita. Nyt ollaan siis jännän äärellä, kun eräänä aamuna oli pakkasta ja terassi hohti valkeana. Nyt puolestaan vihmoo kylmää vettä niskaan. Yöt tuoneet mukanaan aiempaa kylmempää säätä ja tämä ei välttämättä ole sitä, mitä sitrukset ensimmäisenä kaipaavat. Tästä sitä voi sitten vaan jännitellä, kuinka kävi liian innokkaan pihastajan. No ei hätää, otetaan se jouluisampi puoli nyt haltuun. Carpe diem - tartuttiin hetkeen.

Joulukuusi rakennustyömaan jätepuusta

Koska olen innokas romujen kerääjä kyselin läheiseltä rakennustyömaalta roskiin päätyvää jätepuuta tai paremmin lavoja. Sain pari lavaa ja muutamat irtolaudat, joista oli helppo taikoa jouluisia suunnitelmia eteenpäin. Pitkään oli ajatuksissa ollut ostaa raakalautaa ja tehdä niistä hyvinkin rouvi kuusi talveksi ulos. Nyt ei tarvinnut ostella mitään vain käydä rakentelun kimppuun. Tässä postauksessa esittelen kuusen, josta olen pitkään unelmoinut.

Kuusen tekoon ei ollut mitään selvää suunnitelmaa vaan se lähti muokkautumaan materiaalin pohjalta työn edetessä. Kuitenkin mahdollisimman vähän lautojen irrottelua, sillä kotkatut naulat ovat usein vaikeita irrottaa ja lautoihin jää helposti rumia jälkiä. Näinpä kuusi syntyi sahaillen jotain pois ja jotain lisäillen. Ei ollut merkitystä vaikka oksien välistykset olivat erilaisia. Ei ne aidossakaan kuusessa kaikki mene prikulleen samoin ylempänä ja alempana. Annetaan siis lähtökohdalle suunnannäyttäjän rooli lopullisessa ilmeessä.

Kaikki mahdolliset ruuvit, kulmaraudat, maalit sun muu tarvittava tilpehööri löytyi kotivarastoista, joten helppo keissi - voisiko sanoa; 0 euroa! Alla muutamat kuvat prokkiksen etenemisestä.

" Kenellä muulla on joulukuusi valmiina toukokuussa?

Tällainen kuusesta tuli liki valmiina. Liki siksi, että jalka ja / tai muu kiinnityssysteemi on vielä mietinnässä. Mutta ei hätää, ehtiihän sitä. Joulukuuhun on vielä matkaa...

Tässä ne ovat - roskalaudat. Hetki piti katsella, pyöritellä, tutkia ja miettiä, kuinka tästä kasasta syntyisi parhaiten kuusi - mahdollisimman nopeasti ja vähillä liikkeillä. 

Kulmasta kulmaan suora linja ja vrumpsis! sähyrillä lava kahteen osaan. Siitä syntyi helposti yhdellä vedolla kuusen molemmat puolet. Samalla pientä kokeilua, kuinka oksat kannattaa kiinnittää...Pitäisikö oksat olla samalla vai eri tasolla?

Puun "runkoon" ns. puskulaudat, jotta keskiosasta tulee suurempi ja jykevämpi ja jolloin oksat on hitusen helpompi kiinnittää.

Lisää oksia lisätään runkoon alkuperäisten lautojen jatkeeksi.

Jotta oksat olisivat vakaammin kiinni rungossa niitä tukemaan löytyi varastosta (muutoin tarpeettomia) kulmarautoja.

Kuusi alkaa olla suhteellisen muodossaan, vain väriä pintaan. 

Tässä se nyt on. Suurempiin väleihin sopisi jopa pikkulyhdyt, mutta kausivaloja tähän on pääosin kaavailtu. Tutuilta tuli vinkkejä, että kuuseen voisi kesällä laittaa kukkakoreja ja sopii ne valot kesäiltaankin, joten katsotaan. Kiitos Anu ja Jaana!

Voisi melkein ajatella, että aiemmin tehdyt puukauriit (linkki) on tehty kuusen kanssa samaan aikaan, sillä ne ovat jotenkin samanhenkisiä, eikö?

Täällä sitä ollaan kimpassa - kuusi ja kauriit.

Ehdotin porukoille, että otetaan juhannukseksi terassille aito juhannuskuusi! 

...Arvaa montako kättä nousi kannustamaan ideaa?

Oli aika kotoilla - osa 6. Lue, tanssi ja hurmaannu musiikista

Voi kuinka jo menisin mieluusti viihteen ja kulttuurin matkassa. Kävisin siellä sun täällä...näkisin ja kokisin, mitä ympäristö tarjoaa. Hiljaiset ovat kuitenkin tienoot koronakeväänä edellä mainittujen suhteen. Tapaan aurinkoisissa merkeissä Aurajokirannassa kirjailijan. Vaihdamme ajatuksia vallitsevasta tilanteesta ja saan mukaani lavatanssikulttuurista kertovan tuhdin tietojätin. 

Kansainvälistä tanssin päivää vietettiin 29. huhtikuuta, kuten joka vuosi, ympäri maailmaa. Tanssi yhdistää ihmisiä niin meillä kuin muualla - päivä on kunnianosoitus tanssille. Vappu puolestaan on meillä perinteinen startti kesään, sillä silloin aukeaa kesätanssilavoja. Tänä keväänä tilanne on kuitenkin ollut toinen. Koronakevät on sekoittanut kaikki normaalit kuviot.

Välillä väkisinkin pysähdyn miettimään, onko tämä aika totta ollenkaan vai onko tämä vaan pitkä uni, josta herää jossain kohtaa. Kevät etenee, elämä kulkee eteenpäin, päivä seuraa toistaan uusin ja uudistunein tavoin. Jossain kohtaa alan kai käyttää jo itsekin sanoja "uusi normaali".

- Oletko huomannut itsessäsi viime viikkoina uusia juttuja - kuinka teet jotain sellaista, jota et ennen ole tehnyt? Tai millaisia uusia tapoja olet löytänyt harrastaa vanhoja rakkaita asioita?

Nostalgisia ajatuksia - kannoin vanhan grammarini rantakalliolle.

Minusta tuntuu, että nyt on ollut paljon aikaa tutkia ympäröivää maailmaa eri kanteilta. Olen pitkästä aikaa ollut mm. erilaisten lukemisten äärellä ja mieluusti tartuin tilaisuuteen, kun pääsin tutustumaan Lavatanssien hurma - keinu kanssani -nimiseen kirjaan (Suomalaisen kirjallisuuden seura), joka on oodi tanssille. Paksun 273-sivuisen kirjan on kirjoittanut intohimoinen lavatanssin harrastaja / kulttuurihistorioitsija Henna Karppinen-Kummunmäki - varsinaisuomalaistunut Karjalan heili, kuten hän itse itseään kuvaa. Näin kirjaa kädessä pyöritellessäni on helppo huomata, kuinka paljon työtä sen eteen on tehty. Ääneen ovat päässeet muusikot, tanssijat ja monet muut alaan liittyvät ihmiset. Kauniit kannet, paljon tunnelmallisia kuvia sekä kiinnostava sisältö muodostavat kokonaisuutena melkoisen tietopankin.

Kesä ja lavatanssit mielletään erottamattomasti yhteen, joten mikä onkaan parempaa juuri nyt, erikoiskeväänä, kuin tutustua tähän teokseen. Nyt mikään ei ole itsestäänselvää. Musiikilla on ihmeellinen taikavoima ja sen tahtiin sujuu hyvin myös mm. keväiset pihatyöt. Lavatanssien taika taasen tuo ihmisille lohtua elämän kriisien keskellä, joten lähtekää tanssimaan hyvät ihmiset, kun aika on. Kävijöiden yhteinen nimittäjä on se, että tanssi tuo iloa, fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.

"Haitari soi vienosti valoisassa kesäyössä. 

Järvenpinta on peilityyni. 

Naisten helmat hulmuavat tanssiparketilla. 

Mikä olisi suomalaisempaa kulttuuria 

kuin kesäiset tanssilavat?

Koronan pakottamana pienissä ympyröissä pyöriessä on hienoa tehdä mielikuvitusmatka kirjan mukana, sillä kesä tulee, vaikka liikkumisemme onkin rajoitettua. Ajatuksissa paistaa aurinko, koivujen lehdet kahiset kevyesti ilmassa, laineet liplattavat, kesäilta hämärtyy suloisesti ja tanssilavan elävä musiikki hurmaa käyden syvälle sydämeen. Erityisesti nyt toukokuussa tapahtumia ja vapaata liikkumista osaa arvostaa. Vaikka istun ihan vaan kotoisalla terassilla voin kirjan myötä hyvinkin elävästi kuvitella lähteväni lavatansseihin - liikkumaan, viettämään aikaa, nauttimaan kesästä, tapaamaan ihmisiä, kuuntelemaan musiikkia tai vaikka popsasemaan maukkaan grillimakkaran höyryävän kahvin kera.

Lavatanssien hurma - keinu kanssani tutustuttaa lavojen etikettiin ja suomalaisen lavatanssin historiaan. Kirja antaa varmasti kipinän asioista tietämättömille, mutta myös heille joilla on jo suuri kaipuu lavalle. Lavatanssit ovat elävää kulttuuriperintöä. Herkullisten kansien sisälle on kätketty "illan ohjelma". Ohjelman 12 kohtaa ovat Kesä, järvi ja haitari / Alkutahdit / Hauskanpitoa ja kuntoilua / Tuhat ja yksi hakua / Nyt mennään tanssimaan / Kellohame heilahtaa ja urheilupaidat kahisevat / Jostain kaukaa kuului soitto / Tanssien järjestäjät / Metsänreunassa ja valtateiden varsilla / TV-tansseja ja somekohuja / Viimeiset valssit / Loppukumarrus. Teemojen lomaan mahtuu informatiivisia "välilevyjä" ja kiinnostavia "sivuaskeleita". Kirja kulkee uskottavan elävästi aiheessa ja melkeinpä kotisohvalta käsin voi ymmärtää sen tanssin synnyttämän adrenaliinipiikin. Juuri sen, josta saa virkkusen mielen, eikä nukkumisesta tulekaan mitään vähään aikaan.

Luin kirjan ajatuksella läpi ja liimailin muistilappuja kohtiin, joissa on jotain erityistä. Yllättäin niitä lappuja kertyi aika paljon.

"Kipinä tähän kirjaan syntyi intohimosta kirjoittamiseen ja lavatansseihin. Halusin kirjoittaa sellaisen kirjan, jonka olisin itse halunnut lukea.

Henna Karppinen-Kummunmäki

Minä muistan omilta kouluvuosiltani hyvin liikuntatunnit, joiden tanssiopetus suuntasi vahvasti vanhojen tansseihin. Harva osasi mitään tanssia ennen tunteja. Hennankin tanssi-innostuksen juuret lähtevät juuri kouluajoista ja myöhemmin kaikkea tätä siivitti puoliso, jonka kanssa tanssiharrastus sai lisää tuulta purjeisiin. Kirjailija on itse kolmikymppinen ja käynyt lavoilla tanssimassa jo vuosikymmenen verran. Lavatanssien hurmassa Henna on miehensä kanssa kuvituskuvien päähenkilöinä, mutta mahtuu joukkoon myös artistien promokuvia, yksityisten ihmisten kuva-albumin aarteita, lehtileikkeitä, pääsylippuja jne.

"Onnekseni löysin aikoinaan puolison, jonka kanssa saatoin viettää aikaa tanssilavoilla ja kehittyä tanssin saralla. Ensimmäinen yhteinen tanssimuisto on seurustelumme alkuajoilta. Lähdimme tuttujen muusikoiden kanssa pistokeikalle Iihin. Kyseessä oli reipas 24 tunnin kierros halki Suomen!

Henna Karppinen-Kummunmäki

Suomalainen lavatanssikulttuuri on ainutlaatuista ja lavatanssit ovat hurmanneet ihmisiä sukupolvesta toiseen. Lavatanssin alkujuuria on lähes mahdoton täysin selvittää, mutta kirjan sivuilta voi löytää tiedon, että maaseudun nuoriso kokoontui kylätansseihin jo 1700-luvulla ja 1800-luvun lopun lavatansseja muistuttaviin tanssitilaisuuksiin kelpasi käyttöön sillat, kalliot ja nurmikentät. Ensimmäiset kuvat kesälavoilta olisi kuitenkin vasta 1920-luvulta - ajalta jolloin polkupyörästä tuli tärkeä kulkuväline, jolla saattoi kulkea kotipitäjää kauemmaksi tansseihin.

Tässä keväänä on tullut katseltua TV:stä paljon mustavalkoisia kotimaisia leffoja ja kuin varkain ajatukset poukkoilevat elokuvamaailmaan kirjaa lukiessa. Samalla löytyy paljon mielenkiintoisia tapahtumia, joita alkaa tekstiä lukiessa nähdä ihan silmissään kuten esim. Naapurinvaaran Huvikeskuksen avajaiset v. 1959, jolloin illan tähti, Annikki Tähti joutui laulamaan tanssipaikan katolla, koska väkeä oli paikalla niin paljon.

Ihmisillä on monia harrastuksia, tanssiväki kutsuu harrastustaan elämäntavaksi, joka vie ympäri Suomea. Tanssi-iltojen parhaita antia on ihmiset. Tansseista voi löytyä rakkaus tai muuten vain hyviä ystäviä. Lavatanssien hurma -kirja puhuu sulavasti tanssin puolesta, tanssien järjestäjät luovat puitteet ja pitävät pystyssä seinät, joiden suojissa tunnelma syntyy. Kun ihmiset ovat tarpeeksi kotoilleet, kuinka hienoa onkaan panostaa viihteeseen kotiseinien ulkopuolelle. Saunominen, ehostautuminen, vaatteiden vaihto, tunnelmaan virittäytyminen musiikilla...jo kaikki tämä on juhlaa. Mutta sitä odotellessa on hyvä tutustua nykypäivän lavatanssien etikettiin, huoneentauluun ja lavatanssikulttuuriin kokonaisuudessaan. Sanoisin, että mielenkiintoinen lahjavinkki. Koska kesä on tapahtumien osalta vähäinen voinen kurkotella katseeni lokakuulle, Turun Messukeskuksen kirjamessuille, joiden tämän vuoden pääteema on musiikki. Tämäkin kirja on siellä varmasti mukana!

Minä innostuin kirjan sisällöstä siinä määrin, että kannoin oman gramofonini luonnonhelmaan. Pyöräytin rannalla vanhat savikiekot soimaan. Joku soi kuin kymmeniä vuosia sitten ja toiset rahisivat arvoituksellisesti. Kauempana satunnaiset ohikulkijat lienivät ihmeissään. Harvoin sitä kukaan tänä päivänä soittaa savikiekkoja rannalla.

Gramofoni. Voi, mikä tunnelma.
Oli hienoa kuunnella tutut kappaleet, makoilla auringonpaisteessa selällään, katsella ohi lipuvia poutapilviä, kerrata kirjan sisältöä ja unelmoida.
Oli aika.
Ja pian...
On aika, jolloin taas...

"Tanssi-illassa on aina jotain taikaa, se on ajasta irrallaan oleva hetki. Jokaisen kannattaa kokea se. Menkää tanssimaan, kun se on mahdollista!

Ja vielä loppukumarrus - Kiitos Henna! 
Oli mielenkiintoista tehdä aikamatkaa kirjasi parissa, seikkailla historiassa ja elää nykypäivässä. Paljon oli tuttua, mutta paljon myös uutta! Tätä voi kutsua herkulliseksi tietokirjaksi, joka avaa paljon asioita tanssin ympäriltä.

Kirjan lehdiltä löytyy tietoa yllin kyllin. Kuinka monet TV-tanssit sinä muistat?

Lavatanssien hurmassa Henna on miehensä kanssa kuvituskuvien päähenkilöinä. (Heidät on kirjaan kuvannut Vesa-Matti Väärä).

On hiljaista, aurinko hellii, kuuntelen laineiden liplatusta ja luen. Jotenkin silti näen elävästi silmissäni kesälavan ja iloisia ihmisiä.

Lavatansseista kaikki sai oikeastaan alkunsa, kehittyi vähitellen, vaivihkaa...

Valkovuokko ja Tulisuudelma, yhdessä ne sopivat tunnelmaan juuri nyt.

Laukku on pakattu ja voin jatkaa kirjan siivittämää musiikkimatkaa seuraavalle rantapaikalle.

Vanha gramofoni ja kaunis kirja ovat muuten vallan upeita sisustuselementtejä. Molemmat voi helposti sijoitella kodin paraatipaikalle.

Pikkulappusilla on merkitty monta hyvää kohtaa kirjasta. Näihin palaan vielä :)
Jos et ole vielä hommannut äitienpäivälahjaa, tämä toimii, onko äiti suuri tanssin ystävä vai olisiko hänestä vasta kuoriutumassa sellainen?