Voi kuinka jo menisin mieluusti viihteen ja kulttuurin matkassa. Kävisin siellä sun täällä...näkisin ja kokisin, mitä ympäristö tarjoaa. Hiljaiset ovat kuitenkin tienoot koronakeväänä edellä mainittujen suhteen. Tapaan aurinkoisissa merkeissä Aurajokirannassa kirjailijan. Vaihdamme ajatuksia vallitsevasta tilanteesta ja saan mukaani lavatanssikulttuurista kertovan tuhdin tietojätin.
Kansainvälistä tanssin päivää vietettiin 29. huhtikuuta, kuten joka vuosi, ympäri maailmaa. Tanssi yhdistää ihmisiä niin meillä kuin muualla - päivä on kunnianosoitus tanssille. Vappu puolestaan on meillä perinteinen startti kesään, sillä silloin aukeaa kesätanssilavoja. Tänä keväänä tilanne on kuitenkin ollut toinen. Koronakevät on sekoittanut kaikki normaalit kuviot.
Välillä väkisinkin pysähdyn miettimään, onko tämä aika totta ollenkaan vai onko tämä vaan pitkä uni, josta herää jossain kohtaa. Kevät etenee, elämä kulkee eteenpäin, päivä seuraa toistaan uusin ja uudistunein tavoin. Jossain kohtaa alan kai käyttää jo itsekin sanoja "uusi normaali".
- Oletko huomannut itsessäsi viime viikkoina uusia juttuja - kuinka teet jotain sellaista, jota et ennen ole tehnyt? Tai millaisia uusia tapoja olet löytänyt harrastaa vanhoja rakkaita asioita?
Nostalgisia ajatuksia - kannoin vanhan grammarini rantakalliolle.
Minusta tuntuu, että nyt on ollut paljon aikaa tutkia ympäröivää maailmaa eri kanteilta. Olen pitkästä aikaa ollut mm. erilaisten lukemisten äärellä ja mieluusti tartuin tilaisuuteen, kun pääsin tutustumaan Lavatanssien hurma - keinu kanssani -nimiseen kirjaan (Suomalaisen kirjallisuuden seura), joka on oodi tanssille. Paksun 273-sivuisen kirjan on kirjoittanut intohimoinen lavatanssin harrastaja / kulttuurihistorioitsija Henna Karppinen-Kummunmäki - varsinaisuomalaistunut Karjalan heili, kuten hän itse itseään kuvaa. Näin kirjaa kädessä pyöritellessäni on helppo huomata, kuinka paljon työtä sen eteen on tehty. Ääneen ovat päässeet muusikot, tanssijat ja monet muut alaan liittyvät ihmiset. Kauniit kannet, paljon tunnelmallisia kuvia sekä kiinnostava sisältö muodostavat kokonaisuutena melkoisen tietopankin.
Kesä ja lavatanssit mielletään erottamattomasti yhteen, joten mikä onkaan parempaa juuri nyt, erikoiskeväänä, kuin tutustua tähän teokseen. Nyt mikään ei ole itsestäänselvää. Musiikilla on ihmeellinen taikavoima ja sen tahtiin sujuu hyvin myös mm. keväiset pihatyöt. Lavatanssien taika taasen tuo ihmisille lohtua elämän kriisien keskellä, joten lähtekää tanssimaan hyvät ihmiset, kun aika on. Kävijöiden yhteinen nimittäjä on se, että tanssi tuo iloa, fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.
"Haitari soi vienosti valoisassa kesäyössä.
Järvenpinta on peilityyni.
Naisten helmat hulmuavat tanssiparketilla.
Mikä olisi suomalaisempaa kulttuuria
kuin kesäiset tanssilavat?
Koronan pakottamana pienissä ympyröissä pyöriessä on hienoa tehdä mielikuvitusmatka kirjan mukana, sillä kesä tulee, vaikka liikkumisemme onkin rajoitettua. Ajatuksissa paistaa aurinko, koivujen lehdet kahiset kevyesti ilmassa, laineet liplattavat, kesäilta hämärtyy suloisesti ja tanssilavan elävä musiikki hurmaa käyden syvälle sydämeen. Erityisesti nyt toukokuussa tapahtumia ja vapaata liikkumista osaa arvostaa. Vaikka istun ihan vaan kotoisalla terassilla voin kirjan myötä hyvinkin elävästi kuvitella lähteväni lavatansseihin - liikkumaan, viettämään aikaa, nauttimaan kesästä, tapaamaan ihmisiä, kuuntelemaan musiikkia tai vaikka popsasemaan maukkaan grillimakkaran höyryävän kahvin kera.
Lavatanssien hurma - keinu kanssani tutustuttaa lavojen etikettiin ja suomalaisen lavatanssin historiaan. Kirja antaa varmasti kipinän asioista tietämättömille, mutta myös heille joilla on jo suuri kaipuu lavalle. Lavatanssit ovat elävää kulttuuriperintöä. Herkullisten kansien sisälle on kätketty "illan ohjelma". Ohjelman 12 kohtaa ovat Kesä, järvi ja haitari / Alkutahdit / Hauskanpitoa ja kuntoilua / Tuhat ja yksi hakua / Nyt mennään tanssimaan / Kellohame heilahtaa ja urheilupaidat kahisevat / Jostain kaukaa kuului soitto / Tanssien järjestäjät / Metsänreunassa ja valtateiden varsilla / TV-tansseja ja somekohuja / Viimeiset valssit / Loppukumarrus. Teemojen lomaan mahtuu informatiivisia "välilevyjä" ja kiinnostavia "sivuaskeleita". Kirja kulkee uskottavan elävästi aiheessa ja melkeinpä kotisohvalta käsin voi ymmärtää sen tanssin synnyttämän adrenaliinipiikin. Juuri sen, josta saa virkkusen mielen, eikä nukkumisesta tulekaan mitään vähään aikaan.
Luin kirjan ajatuksella läpi ja liimailin muistilappuja kohtiin, joissa on jotain erityistä. Yllättäin niitä lappuja kertyi aika paljon.
"Kipinä tähän kirjaan syntyi intohimosta kirjoittamiseen ja lavatansseihin. Halusin kirjoittaa sellaisen kirjan, jonka olisin itse halunnut lukea.
Henna Karppinen-Kummunmäki
Minä muistan omilta kouluvuosiltani hyvin liikuntatunnit, joiden tanssiopetus suuntasi vahvasti vanhojen tansseihin. Harva osasi mitään tanssia ennen tunteja. Hennankin tanssi-innostuksen juuret lähtevät juuri kouluajoista ja myöhemmin kaikkea tätä siivitti puoliso, jonka kanssa tanssiharrastus sai lisää tuulta purjeisiin. Kirjailija on itse kolmikymppinen ja käynyt lavoilla tanssimassa jo vuosikymmenen verran. Lavatanssien hurmassa Henna on miehensä kanssa kuvituskuvien päähenkilöinä, mutta mahtuu joukkoon myös artistien promokuvia, yksityisten ihmisten kuva-albumin aarteita, lehtileikkeitä, pääsylippuja jne.
"Onnekseni löysin aikoinaan puolison, jonka kanssa saatoin viettää aikaa tanssilavoilla ja kehittyä tanssin saralla. Ensimmäinen yhteinen tanssimuisto on seurustelumme alkuajoilta. Lähdimme tuttujen muusikoiden kanssa pistokeikalle Iihin. Kyseessä oli reipas 24 tunnin kierros halki Suomen!
Henna Karppinen-Kummunmäki
Suomalainen lavatanssikulttuuri on ainutlaatuista ja lavatanssit ovat hurmanneet ihmisiä sukupolvesta toiseen. Lavatanssin alkujuuria on lähes mahdoton täysin selvittää, mutta kirjan sivuilta voi löytää tiedon, että maaseudun nuoriso kokoontui kylätansseihin jo 1700-luvulla ja 1800-luvun lopun lavatansseja muistuttaviin tanssitilaisuuksiin kelpasi käyttöön sillat, kalliot ja nurmikentät. Ensimmäiset kuvat kesälavoilta olisi kuitenkin vasta 1920-luvulta - ajalta jolloin polkupyörästä tuli tärkeä kulkuväline, jolla saattoi kulkea kotipitäjää kauemmaksi tansseihin.
Tässä keväänä on tullut katseltua TV:stä paljon mustavalkoisia kotimaisia leffoja ja kuin varkain ajatukset poukkoilevat elokuvamaailmaan kirjaa lukiessa. Samalla löytyy paljon mielenkiintoisia tapahtumia, joita alkaa tekstiä lukiessa nähdä ihan silmissään kuten esim. Naapurinvaaran Huvikeskuksen avajaiset v. 1959, jolloin illan tähti, Annikki Tähti joutui laulamaan tanssipaikan katolla, koska väkeä oli paikalla niin paljon.
Ihmisillä on monia harrastuksia, tanssiväki kutsuu harrastustaan elämäntavaksi, joka vie ympäri Suomea. Tanssi-iltojen parhaita antia on ihmiset. Tansseista voi löytyä rakkaus tai muuten vain hyviä ystäviä. Lavatanssien hurma -kirja puhuu sulavasti tanssin puolesta, tanssien järjestäjät luovat puitteet ja pitävät pystyssä seinät, joiden suojissa tunnelma syntyy. Kun ihmiset ovat tarpeeksi kotoilleet, kuinka hienoa onkaan panostaa viihteeseen kotiseinien ulkopuolelle. Saunominen, ehostautuminen, vaatteiden vaihto, tunnelmaan virittäytyminen musiikilla...jo kaikki tämä on juhlaa. Mutta sitä odotellessa on hyvä tutustua nykypäivän lavatanssien etikettiin, huoneentauluun ja lavatanssikulttuuriin kokonaisuudessaan. Sanoisin, että mielenkiintoinen lahjavinkki. Koska kesä on tapahtumien osalta vähäinen voinen kurkotella katseeni lokakuulle, Turun Messukeskuksen kirjamessuille, joiden tämän vuoden pääteema on musiikki. Tämäkin kirja on siellä varmasti mukana!
Minä innostuin kirjan sisällöstä siinä määrin, että kannoin oman gramofonini luonnonhelmaan. Pyöräytin rannalla vanhat savikiekot soimaan. Joku soi kuin kymmeniä vuosia sitten ja toiset rahisivat arvoituksellisesti. Kauempana satunnaiset ohikulkijat lienivät ihmeissään. Harvoin sitä kukaan tänä päivänä soittaa savikiekkoja rannalla.
Gramofoni. Voi, mikä tunnelma.
Oli hienoa kuunnella tutut kappaleet, makoilla auringonpaisteessa selällään, katsella ohi lipuvia poutapilviä, kerrata kirjan sisältöä ja unelmoida.
Oli aika.
Ja pian...
On aika, jolloin taas...
"Tanssi-illassa on aina jotain taikaa, se on ajasta irrallaan oleva hetki. Jokaisen kannattaa kokea se. Menkää tanssimaan, kun se on mahdollista!
Ja vielä loppukumarrus - Kiitos Henna!
Oli mielenkiintoista tehdä aikamatkaa kirjasi parissa, seikkailla historiassa ja elää nykypäivässä. Paljon oli tuttua, mutta paljon myös uutta! Tätä voi kutsua herkulliseksi tietokirjaksi, joka avaa paljon asioita tanssin ympäriltä.
Kirjan lehdiltä löytyy tietoa yllin kyllin. Kuinka monet TV-tanssit sinä muistat?
Lavatanssien hurmassa Henna on miehensä kanssa kuvituskuvien päähenkilöinä. (Heidät on kirjaan kuvannut Vesa-Matti Väärä).
On hiljaista, aurinko hellii, kuuntelen laineiden liplatusta ja luen. Jotenkin silti näen elävästi silmissäni kesälavan ja iloisia ihmisiä.
Lavatansseista kaikki sai oikeastaan alkunsa, kehittyi vähitellen, vaivihkaa...
Valkovuokko ja Tulisuudelma, yhdessä ne sopivat tunnelmaan juuri nyt.
Laukku on pakattu ja voin jatkaa kirjan siivittämää musiikkimatkaa seuraavalle rantapaikalle.
Vanha gramofoni ja kaunis kirja ovat muuten vallan upeita sisustuselementtejä. Molemmat voi helposti sijoitella kodin paraatipaikalle.
Pikkulappusilla on merkitty monta hyvää kohtaa kirjasta. Näihin palaan vielä :)
Jos et ole vielä hommannut äitienpäivälahjaa, tämä toimii, onko äiti suuri tanssin ystävä vai olisiko hänestä vasta kuoriutumassa sellainen?