lauantai 25. heinäkuuta 2020

Arvaatko, millaista elämä on kun kotina on Pilvilinna?

Aurinko paistoi ja hetkessä satoi. Elettiin elokuun alkua. Edessäni kohosi sinisten heinäseipäiden tiivis muuri. Siniset suuret metalliportit olivat sepposen selällään. Pylvään päällä vartioi kissa. Olin tullut Pilvilinnan portille. 

Astelin pihaan kettujen valvovien katseiden alla. Rehevää ja kaunista kasvillisuutta - vasemmalla muutaman askeleen päässä hohti punainen matto, joka johti Taidetalo Pilvilinnaan. Oikealla suuri piharakennus, jonka seinissä hehkui iloisia värejä ja edustalla lukuisia upeita töitä. Nopea katse ei pystynyt erottamaan kuinka paljon erilaista, kaunista ja kiinnostaa esillä oli. Hitain askelin oli pakko edetä ja keskittyä taiteeseen yksi kerrallaan.


Taidetalo Pilvilinnan sisäänpääsymaksut ovat edulliset, kun ajattelee miten speciaali kohde on kyseessä. Me tulimme koko perheen voimin.

Kotini on linnani ja kuin suoraan saduista. Vierailumme aikana talossa ei ollut paljon väkeä, joten tiloja pääsi vapaammin tutkimaan ja kuvaamaan. 

Pilvilinna oli minulle uusi tuttavuus, mutta varmasti monille muille tuttu, monipuolinen matkailukohde Uudessakaupungissa. Talo kuin saduista kohoaa näyttävänä meren rannalla. Naivistitaiteilija Raija Nokkalan runsas taide vastaanottaa meidät ja talon isännän Pentti Nokkalan vastuulla oleva puutarha saa matkailijan haukkomaan henkeään. Voisin melkein väittää, että harva on kerralla nähnyt yli 120 lajia erilaisia ruusuja. Miten taide ja luonto täällä rytmittyykään niin loistavasti yhteen. Kaikella on yhteinen sävel.

Viime vuonna (2019) kävin tutustumassa ensimmäistä kertaa Pilvilinnaan. Silloin pääsimme käymään niin sisä- kuin ulkotiloihin, mutta tänä poikkeuskesänä taidetalo toimii ulkoilukohteena. Syy on selvä, korona. Pilvilinna on Nokkalan pariskunnan koti. Paikan seinät, lattiat ja katot on täynnä kuvia. Tässä postauksessa pääset katsomaan maistiaisia mistä on kyse. Minusta tämä kaikki näyttää taululta, jossa jokainen yksityiskohta hyppää elämään omaa elämäänsä ja samassa hetkessä omat askeleet pysähtyvät kuin seinään. Onhan sitä pakko katsoa sinne, tänne ja tuonne. Ja vielä uudelleen sama. Kiirettä ei kannata pitää.

Iloisesti kupliva elämänmeno ja väri-ilottelu tarttuu, sillä arki ei täällä ole harmaata. Vuosittain vaihtuvat taidenäyttelyt tuovat aina omaa yllätyksellisyyttään. Taidepolku kuulostaa jo sanana sellaiselta, että sitä pitää astella ilman muuta. Se on niin kekseliäs ja oivaltava sisällöltään - n. 100 humoristista veistosta saa helposti hymyn huulille. Terassilla on mitä mieleenpainuvimmat maisemat nauttia pullakahvit ja samalla kuikuilla ruusujen yli, mitä puuhaa pikkuruisessa rantamökissä asuva Pablo-pupu. Rantaan lyö meren aallot samalla kun hehkuvan punaisella terassilla aaltoilee kiehtovasti villiviini. Se puskee terassilautojen välistä ja vinkkaa - täällä ihminen ja luonto luovat yhteisen taidekokonaisuuden.

Tuhansien tarinoiden koti - Taidetalo Pilvilinna

Mahtoivatko Pilvilinnan Raija ja Pentti arvatakaan, millainen Pilvilinnasta syntyy, kun ostivat paikan 1990-luvulla. Pienestä kesämökistä kaikki alkoi, mutta nyt paikka on nimensä mukaan "linna" - 250 neliön talo on todellinen satumaa. Täällä kävijät voivat tutustua paikan historiaan ja nykyhetkeen jopa lukea runoja seinistä. Pariskunta on laittanut luovuutensa peliin kaikessa minne silmä osuu. Mitä ikinä haluatkaan kysyä saat vastauksen.

En ollut tavannut Pilvilinnan pariskuntaa koskaan ennen, mutta jututin Raijaa tovin vierailumme aikana. Hän on Taiteilija isolla T:llä. Hänestä huokuu palo luomistyöhön. Minulle taide herättää aina kysymyksiä, kuten mistä mikäkin idea kumpuaa, miten se lähtee syntymään ja miten lopputulokseen päädytään.

Pilvilinnassa saa haaveilla, unelmoida ja nauttia värikylvystä. Niin tekevät myös asukkaat. Olohuone on merisali, nimensä mukaisilla näkymillä ja ylhäällä kapeitakin kapeimpien portaiden yläpäässä on työhuone Paratiisi, jossa Raijan taide syntyy.

Meidän vierailupäivänämme huoneessa oli huiman valoisaa ja aurinko kurkisteli joka ruudusta sisään. Pariskunnan oma kädenjälki näkyy kaikkialla - ihastuttavan luovia ratkaisuja. Tässä postauksessa voi helposti sanoa, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Katso, ylläty ja ihastu. Jos kaipaat hitusen värikkäämpää elämää, olet oikealla portilla. Kannattaa poiketa tutustumaan, jos olet Uudenkaupungin seutuvilla - Pilvilinna on avoinna 13. elokuuta asti.


Portit auki uuteen seikkailuun.


Punainen matto. Punaiset kengät. Täällä kengätkin ovat taidetta.


Voi tätä kukkien runsautta.


Villiviini luikertelee minne haluaa.


Tämä punaisuus oli vangitsevan kaunis.


Taidetta riittää ihmeteltäväksi joka askeleelle.


Istu ja ihmettele. Täällä voi antaa ajan pysähtyä.


Taidepolun varrella tulet yllättymään iloisesti.


Yksin tai kaksin.


Taide kattona ja seininä tekee askeleista hitaampia. Kaikkea on tutkittava tarkkaan.


Pilvilinnaa ympäröi kauniit ruusupuskat. 


Täällä ei pysy enää laskuissa, kun yrittää itse ruusujen määrää laskea. Hatunnosto puutarhurille!


Elokuinen tumma taivas antaa lisävoimaa talon omille sävyille.


Pilvilinnan terassilta on kiva tähyillä kauas merelle.


Leivonnaiset ovat kuten linnassa sopii - ylellisiä herkkuja. Pakkohan näitä oli ostaa ja maistella.


Värejä, valoja ja varjoja.


Herkkujen rinnalle kyytipojaksi kahvia Pilvilinna-mukista.


Paratiisi tornissa - Täällä syntyy taidetta.


Täällä on niin paljon, josta voi ammentaa ideoita myös omaan kotiin.


- "Olet hieno, lahjakas kirjoittaja ja lämpimästi tervetullut uudestaan luoksemme Pilvilinnaan!" vastaa Raija, kun lähetän hänelle kirjoittamani tekstin sopimuksen mukaan lukuun. Sanat lämmittävät sillä olenhan kuvannut heidän kotiaan. Olen varma, että taidetalo vetää meidän seurueemme luokseen uudelleen.


Seinästä bongattua;

Jos kurkottaa tahdot korkeammalle
pane pehmoinen pilvi
varpaiden alle.

- Ulla Kamppinen - 

- Oletko sinä käynyt Uudenkaupungin Pilvilinnassa?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Mistä saa Turun parhaat munkit?

Kuinka monta kertaa olet kuullut sanonnan "tois pual jokke"? 
Turkuun liitettynä se on vakiolause ja kaikki aina miettivät, mitä se tarkoittaa. Kun joki halkoo kaupunkia mietitään kerta toisensa jälkeen, ollaanko nyt tois pual tai täl pual. Tämä postaus tuo nyt esiin suloisen kesäkahvilan, joka onkin "täl pual jokke" ja joka auttaa, kun iskee hillitön munkkikahvihimo!

Kesää on vielä jäljellä ja Oli aika -blogin Facebookin puolella on alkanut "kesävinkit". Tämä postaus jatkaa kesävinkkien sarjaa ja tällä kertaa ollaan munkkikahvilla. Tänä vuonna erikoinen kevät ja kesä ovat muuttaneet monien matkasuunnitelmia eikä maan rajojen ulkopuolelle kaikki haikaile. Eikä tarvitsekaan sillä Suomessa riittää monia kivoja tutustumiskohteita ja mikä parasta aivan taivasalla. Näihin ulkoilmakohteisiin kuuluu sympaattinen Cafe Ankka, joka sijaitsee aivan Martinsillan kupeessa vanhalla Suomen Joutsenen paikalla.

Cafe Ankka on turkulaisille tuttu jo vuodesta 2003, mutta uusia matkailijoita se takuulla hurmaa jokaisena aurinkoisena kesäpäivänä. Tänä kesänä kahvilaa luotsaavat tutut miehet, Ankan pojat Juha ja Aki. Paljon olen kehuja kuullut, joten minäkin lähdin testaamaan, mistä on kyse. Kohdalle osuu helteinen päivä. Istumapaikkoja löytyy vielä auringosta, mutta myös ihanasti varjosta puiden alla. Eturivin paikka on paras ja sehän on aivan Aurajoen reunalla. Mikä onkaan upeampaa kuin seurata aitiopaikalta vilkasta jokielämää, ihmisiä ja veneitä - viereisessä pöydässä luetaan isoa merikarttaa, lähellä iso ryhmä lähtee liikenteeseen vesibussilla, ohi vilahtaa kaksi melojaa ja polttariporukka nauttii piknikistä Låna-veneellä. Ostin koko porukalle munkit ja kahvit. Kyllähän tässä tuoreita, hyviä munkkeja on kiva mussutella välittämättä siitä, että koko naama tuntuu olevan sokerissa. Liiat makeat huuhdotaan kahvilla alas. Ja kyllä, onhan se totta - täällä on parhaat munkit.

Jos kaipaat täydellistä kahvihetkeä on tämä paikka suorastaan ihastuttava valinta, täällä voi lisäksi aistia yrittäjyyden ilon, rohkeuden, innon ja luovuuden. Hyvää palvelua, mukavia juttuja ja bonus; täällä voi kahvitella keinutuolissa! Ihan parasta! Tosin meidän tullessa ne olivat varatut. Mutta sehän tarkoittaa, että nyt on monta hyvää syytä palata uudelleen.

P.S Tiedätkö miksi Cafe Ankka on nimeltään Cafe Ankka? 
Lähdepä haastattelemaan Ankan poikia ja saat vastauksen.


Ensimmäinen visiitti Cafe Ankkaan on alkamassa ja päätin viedä "vieraskirja-ankan" mennessämme.


"Mää olen koko kesän ettiny uut kotii. Nyt mun koti on täällä." -tekstillä Ankka matkaan.


Heippa vaan vanhat tienoot! Minä lähden lentoon tai ainakin muutan maisemia.


Cafe Ankan tutustumiseen voi yhdistää Turun "tunnetuimman ilmaisen risteilyn" - Förillä tois pualt jokke täl pual jokke.


Väkeä tulee ja menee. Täällä on herkkuhetken ja maisemaihastelun lisäksi mukava lukea päivän lehti tai vaikka plärätä kännykkää.


Kahvilan toinen Ankan poika Aki.


Pöytä parhaalla näköalalla.


Herkkumunkit katoaa ja pikkuankka jää tänne.


Heippa Cafe Ankka! Tavataan taas herkkujen äärellä!


Toinen Ankan poika Juha bongataan kahvilan "toimistosta".
- "Ju-huu, heippaaa!

- Oletko sinä jo käynyt Cafe Ankassa?

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Tarina toteutuneista unelmista

Varoitan heti alkuun, että tästä tulee pitkä postaus. Luet kaiken, jos tunnet rakkautta Tallinnaa kohtaan ja suosittelen lukemaan, jollet vielä niin tunne!

*** PRESSIMATKA BALTIC QUEENILLÄ TURUSTA TALLINNAAN
Järj. Tallink Silja ja Visit Tallinn

Tänä kesänä toiveet toteutuivat. Olen nimittäin, niin kauan kuin jaksan muistaa, unelmoinut laivayhteydestä Turusta Tallinnaan. Kun kesäkuun puolivälissä luin somessa tiedotetta uudesta reitistä olin heti ajatuksessa mukana ja kävin jo varmuudeksi puhaltamassa pölyt matkalaukun pinnasta.

Tunnettuna Tallinna-fanina uusi laivareitti on pitkäaikaisten toiveiden täyttymys. Ja miksi ei olisi. Kevät on tänä vuonna ollut niin erikoinen, että monet suunnitelmat on joutunut koronan vuoksi romuttamaan. Uuteen todellisuuteen on kuluneiden viikkojen aikana kuitenkin sopeutunut hyvin ja kotona on visusti pysytty. Nyt oli aika raottaa kotiovea ja kurkistella elämää muualla.


Turun ja Tallinnan välillä ei ole vakioreittiä, sillä siihen vaikuttaa niin reitti, laivat kuin rahdin tuonti ja vienti. Tänä kesänä saatiin matkustajien iloksi linjalle Baltic Queen, joka kulkee normaalisti Tallinna-Tukholma -välillä. Kun ei pidä turhaa kiirettä on riittävästi väljyyttä astua niin laivaan kuin laivasta pois.

Laatikkoon kolahti kutsu 
Turku-Tallinna -neitsytristeilylle 7.-9.7.2020

Rakas Tallinna kutsuu! Todellinen piristysruiske koronakevään jälkeen - tämä on nimittäin ensimmäinen kerta kun astun Suomen rajojen ulkopuolelle maaliskuun jälkeen. Nyt oli aika tehdä pieni irtiotto arjesta ja päästä merelle tuulettumaan. Aikataulu on sopiva, sillä laiva lähtee Turusta klo 18 ja saapuu Tallinnaan klo 10. Lähtö Tallinnasta klo 18 ja saapuminen Turkuun klo 10. Laiva pysähtyy Ahvenanmaan Långnäsissä mennen tullen. Meri ja lempeät tuulet tuntuivat iholla, kun heti lähdössä piipahdimme kannelle ihastelemaan Ruissalon kuuluisia pitsihuviloita.

Turusta lähtevät Päivä Tallinnassa -risteilyt Baltic Queenillä
tiistai-lähdöt 14.7. / 21.7. / 28.7. / 4.8. / 11.8. 
torstai-lähdöt 30.7. / 6.8. / 13.8.

- Turkulaiset ja lähiseudun asukkaat ovat kovasti toivoneet tätä reittiä. Olemme todella iloisia, että risteilyjä saatiin ja ihmiset pääsevät nyt sujuvasti nauttimaan kesäisestä Tallinnasta, hehkutti Tallink Siljan aluejohtaja Nina Honkaranta.

Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd kertoi laivamatkustamisen turvallisuuden varmistamiseksi käyttöön otetuista toimenpiteistä sekä nyt varattavissa olevista matkavaihtoehdoista, joita pääset selaamaan tästä.

Todella pitkään kaikkia suuria väkijoukkoja vältelleenä sain ilokseni huomata, kuinka mukavan väljästi nousu laivaan tapahtui. Ei pitkiä jonoja, ei ruuhkaa. Käsidesiä oli saatavilla niin terminaalissa kuin laivallakin. Kaiken kaikkiaan hienosti huomioitu kaikki ne asiat, jotka näinä aikoina ovat minuakin askarruttaneet. Toistaiseksi laivoja ei myydä täyteen ja ravintoloissakin on sopivasti väljyyttä. Tuntui kyllä erittäin turvalliselta matkustaa.


Menomatkalla ohjelmaa Starlight Showbarissa. 
- Simply the Best -show esitettiin illan aikana kaksi kertaa, jotta pystyttiin rajoittamaan asiakkaiden määrää per esitys.


Tallinnan satamassa ei ole ruuhkaa.


Tiimimme vas. Titta, Nina, Marika, Timo ja Minna.

Tervetuloa Telliskiveen!
(Suom. tiiliskivi)

Tallinnan satamasta 2,5 km:n päässä sijaitsee Telliskivi Loomelinnak - Telliskiven luova keskus, jonka tarina sai alkunsa kymmenen vuotta sitten. Vanha Kalininin tehdas ja naapuruston Kalamaja koettiin ennen epämiellyttäväksi ja huonokuntoiseksi, mutta nykyään alue on suosittu ja sen fyysinen rakenne on hienosti muuntunut toimivaksi luovien yritysten keskittymäksi. Kun auto kaartaa alueelle on selvää, että olemme tulleet minulle hyvin rakkaaseen paikkaan. Rakkautta ensisilmäyksellä! Mahtava vapaa-ajanviettopaikka, johon kokoontuu kivasti samanhenkistä väkeä.

Olen käynyt Tallinnassa 
ties kuinka monta kertaa, 
mutta Telliskiven suunta 
on uusi suosikkini

Ihailen kuinka modernisti sävyttyvät nykytrendit ja vanhan neuvostoajan rosot näyttäytyvät samassa paketissa, sulassa sovussa. Vaikka aina luulen tietäväni paikoista jotain huomaan, että pysyvää täällä on vain muutos. Rouheaa ulkokuorta koristavat suuret seinämaalaukset ja välittömästi sydän alkaa sykähdellä boheemiin tahtiin. Alueella toimii 250 yritystä, n. 30 liikettä, taidegallerioita, ruokapaikkoja, esiintymislavoja, bändien harjoitustiloja, tanssi-iltoja, kirppari jne. Toimitilojen vuokraaminen luovasta keskuksesta on kuulemma nykyisin haastavaa, sillä vapaita tiloja ei juurikaan ole. Tämä viestiikin alueen nousseesta suosiosta.

---> Valokuvataidekeskus Fotografiska Tallinna

Telliskiven vetonaula on Fotografiska - kansainvälisesti tunnustettu valokuvamuseo ja tapaamispaikka, jossa voi heittäytyä taiteen, ruuan, juoman, musiikin ja designin maailmaan. Tällä hetkellä todellakin minun "pakko käydä" -listalla. Fotografiskan Tallinnan museon avajaisvuosi sis. 14 näyttelyä, 1117 teosta ja yli 400 000 kävijää. (Ensimmäinen Fotografiska on perustettu Tukholmaan).

Nyt esillä on Bryan Adamsin monikerroksinen kolmen sarjan valokuvanäyttely Exposed, Sebastiao Salgadon Kulta-dokumenttinäyttely, legendaarisen suomalaisen taiteilijan Tom of Finlandin The Darkroom sekä Lina Irisin Viktorin Dark ja Golden Testament.

Bryan Adamsin tunnemme monet laulajana ja lauluntekijänä, mutta hän on myös suurenmoinen valokuvaaja. Tämä oli minulle uutta tietoa. Korvissa alkaa kuin varkain soida leffasta tuttu Everything I Do, I Do It For You. Adamsin kuvat puhuttelevat jokainen tavallaan, ne kuvaavat hyvin elämän erilaisia valoja ja varjoja. Jokainen teos saa pysähtymään ja laulun sanoja lainaten Look into my eyes, you will see... On hienoa tuntea se hetki, jolloin valokuva todella koskettaa. Kiinnostavaa oli päästä näkemään myös näyttelyn suomalaiset mausteet, sillä Touko Laaksosen The Darkroom tuo esiin Tom of Finlandin inspiraation lähteitä, kuinka teokset ovat syntyneet, ennen näkemättömiä valokuvia, luonnoksia ja kollaaseja. 

Kierroksen lisäksi Fotografiskassa kannattaa tutustua paikan museokauppaan, jossa on myynnissä mm. julisteita, postikortteja, kirjoja ja muistikirjoja - pääsimme jopa tuoksuttamaan Tom of Finland edp:tä. Kattoterassin ravintolassa saattoi nauttia herkullisista zero waste-ruuista ja juomista sekä silmäillä maisemia lintuperspektiivistä. Ja mikä parasta, paikka on auki aamusta pitkälle iltaan, joten tänne pääsee melkein koska vain. Se on hyvä tieto, sillä itse olen aina hukassa aukiolojen kanssa. Katso aukiolot.


Fotografiskassa on paljon toinen toistaan puhuttelevampia valokuvateoksia. Kuvat ovat suuria ja tähän olen koonnut muutamia mustalle taustalle. Näyttelyssä ne ovat yksittäisinä seinällä.


Tämä tiivis kuvasarja peitti yhtä suurta seinää. Nimi "Kodittomat" kuvaa nimensä mukaan kodittomia Lontoossa.



Tämän kuvan lempeä hymy jää kieltämättä mieleen.


Sodasta palanneita sotilaita Haavoittuneet-kuvasarjassa.




Toisenlaista Tom of Finlandia - esillä mittava kokoelma Touko Laaksosen ennennäkemättömiä kuvakollaaseja, piirroksia ja luonnoksia. 


Lina Irisin Viktorin Dark ja Golden Testament. Näyttelytilassa oli vain vähän valoa, paljon mustaa, ripaus kultaa ja kevyt henkäys vaaleita sävyjä.


Sebastiao Salgadon Kulta-dokumenttinäyttely vetää sanattomaksi. Millaisissa olosuhteissa on työskennelty kultakaivoksessa Brasiliassa 1986. Raitapaidat kuvaavat, että jotain ryhmää ovat etsinnät lykästäneet. Nämä kuvat herättivät monta kysymystä.


Fotografiskan kattoterassin ravintolassa baaritiskillä muistutellaan "Let's stay health!".


Raikkaat tervetulomaljat. 


Pienet herkut vievät kielen mennessään. 


Fotografiskassa meitä opastivat vas. Bianka Soe ja Elo Aun. Koko vierailun emäntänä ja oppaana Visit Tallinnan markkinointipäällikkö "Rouva Tallinna" Mall Oja. 


Minä, "ikuinen jouluttaja", löydän joulukuusen heinäkuussakin! Varsin kiva idea, ehkäpä meidän pihaan nousee vielä toinenkin kuusi. Yksi on jo :) Sen voit kurkata tästä.


---> Nudist Winery

Kotipihassa kasvaa muhkeat raparperit, joten mikä onkaan osuvampaa juuri nyt kuin päästä tutustumaan Telliskiven Nudist Wineryyn, joka on tunnettu raparperikuohuviinistään. Kesäkuun alussa avatun paikan tiloja on remontoitu vuoden alusta alkaen. Rakennus ehti olla tyhjillään kymmenisen vuotta, mutta nyt kahden kerroksen sisään sulautuu koko uuden yrityksen toiminta - tehdas, varasto, toimisto, baari, kauppa ja keittötilat. Yläkerran sisustus teki lähtemättömän vaikutuksen ja välittömästi raotin silmiä ajatuksin; täällä voisi vaikka asua, niin kodikas tunnelma.

Nudistin perustajan Mihkel Männikin johdolla pääsimme tutustumaan juomatehtaan toimintaan ja lopuksi maistelemaan kuohuvia tuotteita (valikoimissa on toki paljon muutakin). Raparperit, karviaiset ja vadelmat tekivät oman suosikin valinnasta jopa vaikeaa. Ostin kuitenkin pullon mukaan, sillä luonnolliset ja käsittelemättömät raaka-aineet herättivät uteliaisuuden. Raparperikuohuviini on hyvä esimerkki markkinoita uudistavista tuotteista. Tämä on rento paikka esim. työ- tai kaveriporukoille tulla testaamaan jotain uutta. Tulen varmasti uudelleen.


Telliskiven Nudist Winery.




Nudistin perustajan Mihkel Männikin johdolla pääsimme tutustumaan juomatehtaan toimintaan.



Pullon takana etiketissä on ajan henkeen liuta hästäkkejä mm. #organic #rhubarb #fizz #aperitif #celebration #wedding #amuse-bouche #salads #seafood #ladiesandgents #happydays #diva #barbarastreisand


Nudist Winery kakkoskerros olisi sopiva vaikka juhlien järjestämiseen.



Tutustumista valmistuksen saloihin.


Hutikuva, mutta tulkoon mukaan. Maa on vielä hiukan märkä sillä hetki sitten tuli pieni ropaus vettä.

---> Telliskiven kaupparakennus

Ei kahta ilman kolmatta. Kun olen jo pökerryksissä näkemästäni jatkaa yksi tuttu perinne hurmaamistaan. Kaupparakennus ja ostokset. Sataa tai paistaa vanhan teollisuusrakennuksen sisällä pääsee nauttimaan valtavirrasta poikkeavasta ostoskadusta. Taidokas sisustus on heti makuuni, sen ihanat satumaat lapsille ja aarreaitat aikuisille. Oh My! -liikkeessä ihastelen fiftarityylin näyttäviä hameita, kukkakaupan ikisuosituilla lepakkotuoleilla voin pysähtyä ihastelemaan kukkien kauneutta ja entäs sitten Les Petites - myymälä, joka edustaa paikallisia suunnittelijoita. Sieltä olisin voinut ostaa paljonkin, mutta ostin vain uuden kupin. Tosin en ole varma tohdinko juoda siitä kahvia. Pyhäkuppi tuli, ehkä!


F-Hoone on yksi Tallinnan persoonallisimpia ja cooleimpia ravintoloita - ja tällä hetkellä toteutuu hyvinkin turvavälit.


Vanhan teollisuusrakennuksen sisällä pääsee nauttimaan valtavirrasta poikkeavasta ostoskadusta. Pääkäytävällä on tilaa.


Ostopäätöstäni lisää ehdottomasti kaunis pakkaus. Joskus jopa juuri se saa ostamaan tuotteen. Voisiko korvakoruja kauniimmin myydä?


Lapsille ja lapsenmielisille (lue: minulle) löytyy kauppakeskuksesta mm. ilmaisia väritystehtäviä. 


Kukkakaupan lepakkotuoleilla voi pysähtyä ihastelemaan piikkiputkikimppua. 


Janoisena ja nälkäisenä ei tarvitse kulkea missään. 

Aina on aikaa Tallinnan vanhalle kaupungille


Oli aika palata tutumpaan ympäristöön. Tallinnan vanha kaupunki on käsite ja se kuuluu jokaiseen vierailukertaani.  Ehdin jo pitkään miettiä, kävelenkö tänä kesänä lainkaan näillä tutuilla kaduilla. Tovi sitten oli epäselvää, kuin matkustus onnistuu Suomen ja Viron välillä, mutta ju-huu täällä ollaan!

Se ikuinen rakkaus Tallinnaan, joka syttyi jo viime vuosituhannella, roihuaa yhä voimakkaana. Viro on mukava kesälomakohde. Kaupungin kiinnostavuus ja yllätyksellisyys ei lopu koskaan. Vanhassa kaupungissa on yleensä aina ruuhkaa ja paljon turisteja, mutta nyt on reilusti tilaa hengittää. Kadut ovat rauhallisia ja hämmästelen, kuinka ainutlaatuista onkaan kokea kaupunki näin. Suuria turistiryhmiä ei ole missään ja tuntuu kuin kaikki olisi vain meidän pientä ryhmää varten.

Nii ilus päev.
Tulge

"Niin kaunis päivä. Tulkaa." Ja mehän tulimme. Saamme kaikessa rauhassa tutustua design- ja käsityökuja Katariina Käikiin, työpajoihin ja designkauppoihin, jotka sijaitsevat satoja vuosia vanhoissa tiloissa. Pääsimme tutumpaan ympäristöön. Tallinnan kokeilemaan nahkatöiden tekemistä, tutustumaan yli 80-vuotiaan keramiikkataiteilijan maalaustilaan ja ihailemaan lukuisten käsityöläisten työntekoa ja valmiita tuotteita. Täällä kasvaa entisestään ihailu, kuinka ihminen valitsee koulutuksellisen suunnan, löytää itselleen rakkaan työn ja omistautuu sille. Uskoo, luottaa, vaalii ja nyt, kun aika on - toivottaa meidät asiakkaat sydämellisesti tervetulleiksi. Minun mieltäni jäi kaivertamaan kaulakoru, jota en ostanut, mutta sehän on hyvä syy palata...


Pääsimme kokeilemaan nahkatöiden tekemistä. Oma avaimenperä on syntynyt. Seuraavalla kerralla tiedän, ettei tässä tarvita voimaa, vaikka kone siltä näyttääkin.



Käsityöläiset on tuotu taiteellisin ottein esiin seinäkuvissa. Yritysesittely, joka taatusti huomataan.


Jos arki on tuntunut harmaalta - täältä löytyy väriä jokaiseen makuun.


Katsomme vasemmalle ja oikealle...kaduilla ei ole pienintäkään ruuhkaa. Pääsemme kulkemaan rauhallisemmin kuin osasimme aavistaakaan. Harvinaista pääkaupungin rauhaa.


Tämän pöydän äärellä työskentelee yli 80-vuotias keramiikkataiteilija. Olisin kyllä mieluusti tavannut hänet aivan kasvotusten, mutta tänään ei ollut hänen työpäivänsä.

Ennen laivaan lähtöä meillä oli vielä aikaa poiketa romanttiselle Mestaripihalle ja nauttia pientä välipalaa suklaakahvila PierressäPaikka on minulle tuttu entuudestaan sillä ensimmäisen kerran tupsahdin tälle pihalle aivan vahingossa. Nyt osaan jo kaivata tuota tunnelmaa. Nimen mukaan olisi ollut paras valita kuuluisia suklaaherkkuja, mutta lämmin leipä vei voiton tällä kertaa. Kahvila on sisustukseltaan täyteläinen ja runsas. Jo ensi visiitillä ihastuin sen mukulakiville aseteltuihin mattoihin.






Minustako ruokakuvien postaaja?

En ole koskaan ollut mikään erityinen ruoka- ja juomakuvien postaaja, mutta tämän reissun jälkeen minusta saattaa hyvinkin sellainen kuoriutua. Niin Baltic Queenin kuin Tallinnan upeiden annosten ja lasien äärellä silmien iirikset alkavat väkisin taipua sydämen muotoon. Eikä ihme. Herkulliset maut ja kauniit asettelut saavat sydämen lyömään ylimääräisiä tahteja silkasta ihastuksesta. On nautinnollista päästä herkuttelemaan ulos, kun kotiruokailut ovat viime aikoina tulleet tuttuakin tutummaksi.




Paluumatkan showtime. God save the Queen.


Makea reissu kaikin tavoin. Viimeisen silauksen antaa tuliaisiksi ostettu Kalevin suklaa. "Lemmikut ühes pakis - igaüks leiab oma!" - minun suosikkejani tosin ovat aivan kaikki. Jokaisella Viron reissulla Kalevin suklaat löytyvät tämän "makurin" kassista. 

Lopuksi Kiitos Tallink Silja, kiitos Visit Tallinn, kiitos kaikki matkaseuralaiset teitte hetkistä unohtumattomia!

" Vaikka minä lähden Tallinnasta
Tallinna ei lähde minusta!

- Kohtume jälle!

P.S jos tahdot pysyä kärryillä, mitä Tallinnassa tapahtuu -> Seuraa Visit Tallinn -sivuja!