Kiitos vinkeistänne - tällainen enkelistä tuli

Muutama päivä sitten poikkesin ensimmäistä kertaa tutustumaan Ristinummen (Pöytyä) luonnontilaiseen hautausmaahan. Sen historia ja tietynlainen salaperäisyys jäi pitkäksi aikaa mieleen. Miten pienen ruohottuneen tienpätkän päässä saattoikin olla hautausmaa, joka oikeasti on kuin normaali metsä. Vain kaunis portti sepän takomin rautaosin kertoo, että kyseessä on jotain muuta. Varovaisesti avaan portin, jonka takaa paljastui haarottuva metsäpolku, aaltoilevat ketunleivät ja vehreyttä silmän kantamattomiin. Paikalla ei ole ristinsielua vai onko sittenkin ristin sielu? Metsässä on näkyvissä kaikkiaan 12 erottuvaa hautaa. Siellä ristit taittuvat aikaa myöden, sammal valtaa alaa ja lopulta ihminen katoaa lehtomaiseen metsäpohjaan. Oliko kaiken koetun jälkeen sattumaa että kotimatkalla mukaan lähti enkeli?

Kotimatkan varrella on sopivasti Pimee Vintti - Vanhan ajan suloinen sisustuskauppa. Vintillä on kaikkea mahdollista vanhaa tavaraa ja jokainen kävijä löytää sieltä taatusti tuttuja esineitä. Paikassa herää muistot ja mikä parasta saattaa löytyä aina jotain ostettavaa vaikkei suorastaan etsisi mitään. Tällä visiitillä mukaani lähti enkeli - 60 cm korkea kynttilänjalka. Siinä oli jotain joka vaan vetosi enkä voinut jättää sitä. Harvemmin käy niin, että juuri ostettuja kynttilänjalkoja lähtisin heti muuttamaan suuntaan tai toiseen, mutta nyt kävi. Enkelin punainen mekko ei iskenyt silmään, eikä oikein ilmekään. Enkeli oli jotenkin liian väritön vaaleine hiuksineen ja ihoineen punaiselle mekolle. 

Oli aika -facebookin ja -instan puolella kyselin vinkkejä, kuinka muutella enkeliä, sillä itse olin hieman hakoteillä tuunauksen suhteen mitä säästää ja mitä muuttaa. Lopulta summasin ehdotukset sekä omat ajatukset, ja jotain uutta luukkia sainkin aikaiseksi. Tässä on nyt esillä lopputulos, johon pitkien pohdintojen jälkeen päädyin.

" Kiitos ja anteeksi!

Kiitos kaikille, jotka lähetitte hyviä ehdotuksia ja anteeksi alkuperäisen ilmeen tekijä, että muutin lähes kaikkea. Tästä tykkään nyt sanoisinko "enemmän". Muuttelu ei ole ihan helppo, sillä homma pitää mennä ns. kerralla maaliin. Kun lähtee maalaamaan ei paluuta alkuperäiseen enää ole. Pitää vaan kaivaa esiin vahva mielikuva, miltä näyttää jos nyt teen näin tai noin. Hauskaa sinänsä, että vanhoja esineitä voi helposti muutella mieleiseen suuntaan eikä aina tarvitsekaan laittaa kiertoon, jos joku sävy ei miellytä.

Tässä ei ole niin sanotusti oikeaa tai väärää, sillä makuja on monia. Yksi tykkää taatusti alkuperäisestä ja toinen muutellusta versiosta. 

- Mitä sinä olet mieltä kumpi parempi - alkuperäinen vai muuteltu?

Alkuperäinen katse oli minusta liian unelias.

Punainen mekko tavallaan kaunis sävy, mutta ihonväriin nähden liian kova.

Mikä on enkelille paras hiusten väri - tätä pohdin pitkään.

Pientä keskittymistä vaati maalausjärjestys. Mitä maalataan ensin ja mitä sitten peitellään.

Siivet ja kynttiläalusta tuli maalattua mattakullalla.

Hameen sävyksi tuli kahta väriä. Ensin pohja antiikkikullalla (jossa on hieman erottuvia kimaltavia hippusia) ja päälle kromia elävöittämään ja tuomaan varjoja.

Silmät saivat syvän vihreän sävyn ja mustat rajaukset sekä huulet tummempaa punaa. Maalauksessa käytin tussia, vanupuikkoja, hammastikkua, tulitikkua ja (ikävä kyllä) huonoa pensseliä.

Hiuksien vaaleus ei enää ollutkaan liian vaalea vaan jotenkin täydellinen.

Koska kerralla laitettua maalia ei enää niin helposti poisteta, koitin tarralla kulmakarvoja. Kulmat antavat aina lisäilmettä. Ne saa pois, jos siltä tuntuu. Ja ripset, niitä taidan tunkea aina kaikille.

Siivet ja puku on spraymaaleilla tehty. Kasvoissa käytin akryylivärejä.

Tunnelmaa pimeneviin iltoihin.