maanantai 10. elokuuta 2020

Tiedätkö mikä koira tämä on?

Aina silloin tällöin joku kysyy; Oletko kissa- vai koiraihmisiä? Tässä kohdin on ihan sama kumpi on varsinainen vastaus jota haetaan sillä tällä kertaa saattaisit hyvinkin olla koiraihminen.

Meidän perheessä on juuri nyt koira, mutta on ollut myös monia muita lemmikeitä kuten kissa, papukaijoja, sammakoita, kaloja...ja nyt on kaksi uutta koiraa. Näille tulokkaille riittää hoidoksi vain se, että jaksaa pyyhkäistä pölyt silloin tällöin, sillä kyseessä on posliiniset laivakoirat!

Kesän seikkailuilta on tarttunut matkaan jotain kauan etsittyä, jota voi vihdoin kutsua myös nimellä "löydetty aarre". Monien etsintöjen jälkeen kohdalleni sattui nimittäin osumaan mitä kaunein merimiestarinoista muistuttava posliininen koirapari. 


Nämä koirat bongasin aikanaan Porin asuntomessuilla.

Tunnetko nämä posliiniset koirat?

Posliiniset koirat ovat tunnettuja etenkin rannikkokaupungeissa. Tässä postauksessa yksi koirapari on kuvattu Porin asuntomessuilla, toinen Turun Käsityöläismuseossa ja kolmas - se on kesällä tullut uuteen kotiinsa.

Posliinisia koiria on valmistettu Staffordshiressä Englannissa ja siitä kantautuu nimi "Staffordshire-koirat". Koirat saivat hahmonsa 1800-luvulla ja olivat rodultaan useimmiten cavalierkingcharlesinspanieleja - kuningatar Viktorian lempikoirarotu, pieni ja reipas seurakoira. Staffordshiren koiria pidetään alkuperäisinä, vaikka alunperin idean kerrotaan lähteneen Kiinasta, josta Foo-koiria tuotiin matkamuistoina.  

Merimiesten mukana koirat ovat tulleet koteihin matkamuistoina. Koiria on monen kokoisia, mutta aina niitä on kaksi ja koirat ovat toistensa peilikuvia. Antiikkilikkeissä ja kirppareillä törmää joskus yhteen koiraan, mutta laivakoiria kuuluu olla kaksi. Kummallista sinänsä, että itse olen löytänyt aina "oikean" puolen koiria. Herää kysymys; Hajoaako ne vasemmat enemmän vai mitä niille oikein tapahtuu?

Koirat voivat olla tulitikkuaskin kokoisia tai näyttäviä korkeita järkäleitä. Tyypillistä on valkoinen väritys, pilkullinen kuviointi ja kultainen kaulapanta, jossa talutushihna. Selkäpuolella ei koristelua olekaan, sillä koiria on tarkoitus katsella etupuolelta.

Ennen vanhaan laivakoiria käytettiin ikkunalla - jos talon isäntä oli merillä koirat katsoivat ikkunasta ulos ja kun isäntä oli kotona koirat katsoivat sisään asuntoon. Jonkun tarinan mukaan vaimon rakastaja tiesi, mikä on talossa "tilanne". Tosin on koirilla sanottu olevan muukin tarkoitus, josta voit lukea enemmän tästä linkistä.

Yhä vielä, kun kuljet satamakaupungeissa, saatat bongata ikkunoilta laivakoirat. Välttämättä omistajilla ei ole mitään suoraa yhteyttä merenkulkuun sillä koirista on kiinnostuneet myös ajattomat sisustajat. Aitoudesta on vaikeampi päästä selville, tosin sillä ei aina lienekään se suurin painoarvo. Esineellä on tarina - joku ne on aikanaan Englannista tuonut. Lyhyesti asiaa tutkineena sanoisin; 

" Olisipa kiva haastatella vanhoja merimiehiä näistä koirista!



Tämän kuvan hämyisä huone ja koirat ikkunalla löytyvät Turun Käsityöläismuseosta.


Nämä ovat minun koiriani - uusimpia löytöjä, jotka ovat täynnä ainakin mielikuvituksen värittämiä tarinoita. Tulitikkuaski antaa viitettä koirien koosta.



Vielä ei ole selvää, minne koirat jäävät istumaan, mutta jonnekin ne sopivasti sujahtavat.

- Onko posliiniset laivakoirat sinulle tuttuja?
- Oletko kenties nähnyt merimiesten kodeissa?

18 kommenttia:

  1. voi ei ;(Meillä oli tuollainen musta koira....joku sisar-puolista on kait sen ottanut omiin hoiviinsa;)
    Noitako sanotaan "laivakoiriksi......uskollisena oottivat isäntää kotiin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No koira on löytänyt kodin ❤️ Ihan tarkkaan en osaa sanoa mikä olisi virallisin nimi näille koirille, mutta itse käytän nimitystä laivakoira tai merimiehen posliinikoirat -tyyppisesti.

      Poista
  2. Minä olen luullut, että laivakoira on oikeasti rahtilaivoissa oleva merimiesten lemmikki! Siis oikea koira.
    Raumalla olen joskus ikkunassa olevan koiran nähnyt, en vain ajatellut siitä sen enempää. Uudessakaupungissa oli myös pikku merimiesmökkejä, ehkä niidenkin ikkunoilla laivakoira tai kaksi.
    Oikeastaan olen sekä koira- että kissaihminen, mutta tällä hetkellä ei ole kumpaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa tuota 'laivakoira'-nimikettä käytetään laajasti. Näillä posliinisilla koirilla on takuulla monta nimeä. Ehkä vanhat merimiehet osaisivat parhaiten sanoa, mikä heillä puheissaan on oikein kuvaus koirille ollut.

      Rannikkokaupungeissa tuttu näkymä on varmasti vuosikausia ollut koirat ikkunalla. Hauska niitä on bongailla, sillä ei niitä tuhka tiheään vastaan kuitenkaan tule. Vanha perinne.

      Poista
  3. Meillä oli tuommoinen kotona, tosi vanha. Merillä seilannut paappani oli tuonut sen. Siskoni vei sen eikä taida enää minulle luovuttaa vaikka kuinka ruinaisin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti peukku! 👍
      Muistot säilyvät ja pappakin on siitä taatusti mielissään. Ja totta puhuen, jos sisko on koiran saanut, et luultavasti sitä enää saa 😉 Ehkä löydät itsellesi vielä koirat antiikkiliikkeestä ja kirpparilta. Aina joku myös lähtee myyntiin...ja etsii uutta kotia.

      Poista
  4. Minulle nämä laivakoirat ovat ennestään tuntematon juttu.
    Mutta kiitos kiinnostavasta ja opettavaisesta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva, että tuli uutta juttua. Tarinat ovat elämänsuola. Ehkä katsot koiria uusin silmin kun seuraavaksi vastaan tulevat 😊

      Poista
  5. On ne niin hienot koirat! Kyllä, ehkä Loviisassa olen nähnyt. Voisin ostaakin, vaikka ei taida ikkunalle mahtua, mutta jos vielä joskus mahtuisi :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näissä oma juttunsa on. Kaikille ei merkittävä, mutta silti aina on aikaa merimiestarinoille. Maailmaa näkee siinä hommassa.

      Poista
  6. Koiraihminen olen ehdottomasti! Ihania koiria. meillä oli lapsuudenkodissani posliinikoira, ehkä kissakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä monella on saattanut olla posliinikoiraa ja -kissaa, kun oikein miettii. Mummulla ja papalla ainakin.
      Suosittuja ovat olleet myös Lomonosovin eläinfiguurit. Niistä jotkut keräävät ison kokoelman.

      Poista
  7. Meillä on jotain pikkukoiria, mutta en tiennyt posliinikoirien historiaa ollenkaan, saati sitten oikeiden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä merimiesten posliinikoirat ovat aina kaksin kappalein, toistensa peilikuvia. Nyt vaan bongailemaan näitä peilikuvakoiria...aina niitä jollain on.

      Poista
  8. Mahtava postaus! En ollutkaan aikaisemmin kuullut tuollaisista laivakoirista. Olen joskus koiraparin nähnyt ikkunalla, mutta en tiennyt niiden tarinasta. Nythän tässä alkaisi tehdä mieli omia koiriakin, mutta minulta puuttuu niille sopiva ikkuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hienoa!
      - Välillä mietin, kuinka hyvin tarina tunnetaan, mutta tulipa uutta tietoa. Kiva! Ja onhan se selvä, että esineet alkaa nähdä täysin uudessa valossa. Tarinat ovat aina merkityksellisiä. Voi jospa kirppareillakin olisi joskus myytävissä tuotteista tarinat mukana.

      Poista
  9. Olipa mielenkiintoinen postaus.
    Itse juuri tällä viikolla ihastelin samaisia koiria Turun Luostarinmäellä, mutta enpä tajunnut että liittyi juuri merimiehiin vaikka opas kertoikin että merimiehen talossa ollaan.
    Itseä kiinnostaa kovasti kaikki merenkulkuun liittyvä, joten siksikin tämä postaus kolahti ja kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monille posliiniset koirat ovat jotenkin tuttuja ja niitä muistaa nähneensä jossain. Tarinaa ei kaikki tunne, mutta sen kuultuaan sitä ei unohda. Sillä on vaikutus vaikkei merenkulku lähelle osuisikaan. Voisipa kiteyttää vaikka näin; tarinat ovat puoliruokaa.

      Poista