keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Syksyn helpoin asetelma?

Päivät ovat lyhentyneet, illat ja yöt viilenneet - kesä on vaihtunut syksyksi. Kukat ovat suurelta osin kukkineet, mutta tarjolla on onneksi myös toisenlaista loistoa. Puiden lehdissä on juuri nyt iloista värileikkiä kun vihreä, keltainen ja punainen kisaavat huomiosta. Kaunein ruska lienee vaahteran lehdissä. 

Lehtiruusut ovat kauniita ja jaksavat ihastuttaa vuosi toisensa jälkeen, mutta helpommallakin voi päästä. 

- Keräsin nipun erivärisiä ja -kokoisia vaahteran lehtiä ja jätin ne sellaisenaan keramiikkavadille. Vapaa asettelu ja värien runsaus oli omiaan luomaan tarkemminkin suunnitellun asetelman vaikutelmaa. Jos nyt olisi juhlat ja kaivattaisiin pöytäkoristeita tämä olisi mitä helpoin ja nopein toteuttaa, mutta sopiihan se kotipöydällekin sulostuttamaan ja muistuttamaan kuinka syksy tarjoaa kauneuttaan.

- Oletko kokeillut?


Nämä näkymät saavat aina ihastumaan värikkäisiin lehtiin.


Askartelumateriaalia alkaa tipahdella pian mielin määrin.


Tänne voisi ihan vaan sukeltaa - värikylpyyn :)



Syysasetelman helppoutta: 
Valitse kauniita ja erikokoisia lehtiä vadille.


Jos asetelma kaipaa jotain lisää niin tähän sopii kaveriksi esim. ruusut.


Jos parhaan teränsä ohittaneet ruusut ovat aivan täydellisiä lisiä asetelmaan.

perjantai 18. syyskuuta 2020

Pim-pom...joulu on jo ovella!

Kyllä se alkaa totta olla, että joulu on ovella tai ainakin valmistaudun siihen jo. En toki korjaamalla ovikelloa. Se on ollut rikki liki ikuisuuden, joten olkoon yhä. Mintunvihreitä unelmia -blogin Saaralta sain loistavan vinkin ettei se maailmaa kaada, jos ovikello ei toimi. Ajoissa tein kuitenkin ovitaulun jotta joulupukki tietää huutaa ovelle tullessaan: PIM-POM!

Kirpparilta löysin mitä suloisimmat säänkestävät kehykset joten nyt on taulu joulupukkia varten kunnossa ja paikoillaan. Ja tässä samalla voin esitellä yhden DIY-lahjan, jonka toimivuudesta en tiedä mitään, sillä tämä on todellinen demoversio ja ensi kevät näyttää toimiiko tämä vai ei.

DIY-joululahja paperista ja siemenistä

Hain varastosta ulkona talvikoristeina roikkuneet piparkakkumuotit. Tarkoituksena oli tehdä paperisia sydämiä ja tähtiä, joiden sisään piiloutuu uusien kasvien alkuja tai ainakin toiveita niistä. 

Paperimassaa olisi voinut ostaa valmiina jauheena, mutta päätin kokeilla onneani sanomalehteä silppuamalla. Sekoitin silpun veteen ja tein massasta mahdollisimman sekaista mössöä. Levitin pöydälle voipaperilla päällystetyt uunipellit ja asetin piparkakkumuotit niille. Hyvin sekoittuneen silppuvesiyhdistelmän painelin piukkaan muotteihin. Päälle ripottelin kultasateen ja samettikukkien siemeniä (mukaan saattoi sujahtaa yllärinä jotain marjojenkin siemeniä). Pellit jätin aurinkoon kuivumaan ja nopeutin kuivumista hiustenkuivaajalla jottei siemenet ala itää ennen aikojaan. Kuvioista olisi tosin voinut tehdä littuskaisempia sillä kuivatus vei melkoisesti aikaa.

No nyt on siemensydämiä ja tähtiä. Käärin ne sellofaaniin ja annan lahjoiksi. Ensimmäinen menee syntymäpäivälahjaksi. Ensi keväänä ne voi istuttaa ulos tuoreeseen, sopivan kosteaan multaan, hoitaa ja jäädä odottamaan, alkaako itämistä tapahtua. Sen ainakin voin sanoa, että itse siemenestä kasvatetut samettikukat ovat pihastajan valtaisa ilo ja kultasadekin on jännä puu, sillä se tosiaan voi itää hyvin helposti ja kasvaa isoksi puuksi huomaamatta. Meidän kotipihalla kultasateita pökkää siellä täällä. Suurin emopuun siemenestä kasvanut puu alkaa olla reilusti yli 2 metriä.

Nyt odotetaan joulua ja hetkiä, jolloin voin paperikuvoita lahjoittaa eteenpäin. Nämä kulkevat sujuvasti myös kirjekuoressa sillä kuviot ovat keveitä. Keväällä saamme nähdä, kuka tulee onnistumaan tässä kasvatuksessa.

Ihan vaan ohimennen kysyen - haluaisitko sinä tällaisen kasvatuskokeilun tehdä?


Dymotekstillä kirjoitettu viesti on selkeä. Lyhyt ja ytimekäs. Joulupukki ja tontut tietävät kuinka toimia.



DIY-lahjoja tehdessäni sain yllättävää seuraa. Kettu jolkotti pajan ovelle muina kettuina.


Paperimassaa painetaan tiiviisti muotin sisään.


Lopuksi pintaan erilaisia siemeniä odottamaan uutta kevättä, uutta mahdollisuutta, kasvun ihmettä.



Pieniä ja suurempia unelmia - Kun kuvion piilottaa multaan voi kesän mittaan odottaa yllätyksellisiä kasveja, jos idea toimii :) Ainakin tässä on paljon sydämellisiä ajatuksia.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Ajopuujalka tuo uutta ihmeteltävää

Tänä syksynä ei ole supersuosittuja Kirjamessut-tapahtumia eikä liioin matkustella kotimaan ulkopuolelle. Näitä ajatellen voisi ehkä kuitenkin yhdistää jotain...kuten vaikka Kirjan päivät -viikon ja rekkakuskien elämää.

Niin kauan kuin pystyn muistamaan on sana "rekkamies" tuonut mieleeni laulaja Matti Eskon. Tutun laulun kertosäe alkaa välittömästi soida mielessä...käykö sinulle samoin?

- Tuhansia töitä, valvottuja öitä

Viikkoja tiellä, saan asfalttia niellä

...hei rekkamies, mikä pitää miehen tiellä...

Rekkakuskit ovatkin tällä viikolla ajankohtaisia sillä sanamaija-kirjailija-kääntäjä-kuvataiteilija-omanelämänsärekkakuski Heli Laaksoselta on ilmestynyt uusi kirja Ajopuujalka. Teksti on tallennettu vaihtelevan maaston, omenapuun ja rekan somistamien kansien väliin. Se on ihana, hauskan hassu pieni romaani rekkaelämästä, ihmisistä, vaihtuvista maisemista, odottamisesta ja työstä, joka määrittää ihmistä enemmän kuin arvaakaan. 

Ajopuujalka on Kirjan päivien ainutlaatuinen nimikkoteos, sillä sen saa vain tämän viikon aikana 7.-13.9.2020 kaupan päälle kun ostaa kirjoja vähintään 15 eurolla. Tarkemmat tiedot kirjaa jakavista kirjakaupoista löytyy osoitteesta www.kirjanpäivät.fi - Joten tämä muuten onkin vallan oiva viikko ostaa joululahjakirjat valmiiksi ja jos tunnet vielä jonkun rekkamiehen niin Ajopuujalkahan on vallankin nappivalinta.

- Itse mietin aika ajoin, millaista on rekkakuskin työ ja elämä. Miltä tuntuu hypätä kohti korkeuksia, sinne yönsinisen Scanian näköalapaikalle. Rekkaan, jonka nuppi on toinen koti. Koskaan ei voi olla täysin varma, kuinka pitkä reissu on edessä, ketä kohtaat, mitä matkalla tapahtuu, meneekö kaikki hyvin. Olette yhdessä melkoinen yhdistelmä, kookas teiden valtias. Ylhäältä on hyvät näkymät kauas, Hakkapeliitat pyörivät alla, ratti narahtelee raskaan varmasti ja moottori jyllää mahtipontisesti. Elämäntapa - ja kutsumusammatti?

Mitä tiedät rekkaelämästä?

Kaikilla meillä on ainakin jotain mielikuvia, jollei suoranaisista faktoista voisikaan puhua. Heli on koostanut Ajopuujalka-kirjaa mm. omien kokemuksiensa kautta ajalta, jolloin hän liftasi rekkakuskien matkaan - tallensi näkemäänsä ja kokemaansa. Suuremmat ja erikoisemmat autot lienevät muutenkin Helin mieleen, kun kotipihaltakin löytyy auringonkeltainen persoonallinen menopeli, vanha pölypussikauppiaan kuormuri. Tämän uniikin runokuormurin nimi on muuten knappikukkane.


Virkkune kuski ja menopeli, joka takuulla erottuu liikenteessä.

Sanamaijalle varsinainen idea kirjaan syntyi jo kuusi vuotta sitten. Kirja oli valmis vuoden 2020 alussa ja julkaisu piti olla huhtikuussa, mutta...("en-sano-sitä-sanaa", jonka kaikki jo tietävät ja joka muutti julkaisupäivää.) Kirjajulkkarin odotuksesta tulikin kevään kuluessa "yhdenlaista rekkaelämää". Odottamista, odottamista, odottamista...jonoa on ja on, mutta mikään ei tunnu liikkuvan, mitään ei tunnu tapahtuvan.

No nyt kirja on saatavilla, itseasiassa maanantaina 7.9. sen nappasivat jo nopeimmat mukaansa kirjaostoksilta.


7.9.2020 ilmestyi tämä Helin uutuuskirja Ajopuujalka.


Yönsininen Scania ja askeleen päässä näköalapaikka.


Toinen koti. 
- Aina on kiire, aina odotetaan jotain, lähdetään, matkataan, saavutaan perille.

" Ko mää olen tiän pääl, mää en eres muist, et asun jossa. Eik ol jännä? 

Mitä Ajopuujalassa tapahtuu?

Kirjan tarina starttaa rekkajonosta, jossa rekkakuskit Paki ja Eki sekä kaunis Kane istuvat rekoissaan odottamassa jonon liikkumista tunteja, päiviä, viikkoja. Millä tavalla sitä silloin sitten koitetaan viihtyä? Aika kulkee mutta ei kulu. Mitään ei satu, mutta koko ajan tapahtuu. Rahtareiden lisäksi ajopuuna elämän virrassa uivat lapualainen adonis, savolainen tosikko ja pinkeä työvoimaviranomainen 2070-luvulta. Rekkametsässä kukkii rento puujalkahuumori, runous ja omenapuu.

- Itte tarinan kirjoitin yleiskielellä - siis suomeksi! Mut rahtarit Paki ja Eki sekä Kane puhu siin tätä tuttu lounaismurret, Heli valottaa.

Murretta on aina hauska lukea, sillä se tuo aivan toisenlaista tunnetta lukemiseen, sisältöä tarinaan ja ihmisille vahvan oman persoonan.

- Näitte muitte murteitten kirjottamises auttova kiuruvetine runoilija Merja Toppila ja lapualaislähtöne pesunkestävä paavopesusiäni, monilahjakas Antti LJ Pääkkönen, Heli jatkaa.

Voi kuinka lukijana nään aivan sieluni silmin sen hetken kun Eki veivaa Suomi-rokkia plyyssihytissään, löytää Dallapé-orkesterin jenkan...ja pian kasetilla Kaija Koo kysyy, kuka keksi rakkauden. Musiikki on oivaa matkaseuraa. Wunderbaum heiluu, tyhjä energiajuomatölkki kolisee takana, makea banaaninkuori tuoksahtelee ilmassa ja kertakäyttömukissa näkyy kahvin jättämät renkaat. 

" Köpötän onkilammelle ja kahlaan napaan asti, riisun vasta vedessä, huuhdon ruutupaitaa ja housunrepaleitani ja itseäni syyskylmässä vedessä. Kane tulee heittämään rannalta saippuan, Sunlightin palan, joka antaa toivoa, että universumissa voisi olla jotain muutakin järkevää jäljellä.

Lähes aina rekkakuski mielletään mieheksi, mutta kirjan Kane on nainen - jännä hahmo, joka on aina tykännyt mennä eteenpäin ja rakastanut sitä, että maisema vaihtuu ikkunan takana. Rahtarikaveri Ekin olemukseen kuuluu revonruskea parta, valuva olemus ja silmät...niiden väriä hän anelee Kanea tarkentamaan...ja Pakia nolottaa. Paki tuo elämäntapapullea mies on helppo kuvitella vahvoine kulmineen työkaluliivissään tuijottamaan tapahtumia. Heli osaa oikeasti kuvailla tilanteita mielikuvituksella, vivahteikkaasti ja niin aidosti, että ikävämmätkin kohdat tuntuvat hurjan todellisilta kuin olisi itse istunut kuskin penkissä rattia käännellen. 

" Tääl o menny koko elämä toiselt kanavalt ohitte. Mää juur tajusin, et munst olis voinu tulla vaik mitä, vaik... isä. Kummone isä mää olissin mahtanu olla? Eki nappaa lähimmän esineen, sydänvuoan, ja hyssyttelee sitä.

Olen kuin mukana tarinassa, vaikken olekaan kuin tarinan seuraajan roolissa. Täytyy vaan todeta, että jännästi Heli aina heittäytyy uusien aiheiden äärelle. Tämän kirjan luettuani olen askelta edempänä itselleni vieraassa maailmassa. Ja tässä sivussa tiedän mm. vastaukset kysymyksiin: Mikä lintu tykkää vanhasta pullasta - Korppukotka. Mikä on kiinalaisten lempihedelmä? Pandariini. Niin ja että valehtelijoillekin on olemassa ihka oma kuukausi - se on narraskuu!


Sain sopivasti käsiini pienen otoksen, mitä löytyi erään Scanian nupin kätköistä.


Rahtaritavaraa.


Matkamuisto taukopaikalta. Jättikäpy on kaunis joulukoriste pienin tuunauksin tai ihan vaan sellaisenaan.

" Villin luonnon rauhan katkaisee jyrinä. Tuttu ja raikas. Jokin suuri rytyyttää vanhaa tietä pitkin vaivalloisesti, ei pääse muutamaa kymmentä metriä lähemmäksi – maantiepuutarhamme katkaisee kulun. Auto sammutetaan, ovi lyödään kiinni ja kuski lompsii lähemmäs. Mekin kuljemme kohti uteliaisuuksissamme – ja totisesti saamme nähdä rekkaa vuosikymmenten edestä: leveä, korkea, jumalattoman punainen, tuhansilla ledeillä valaistu tuulitunnelimuotoiltu herkku. JOULUREKKA, sykkii kyljessä Kulkusten tahtiin.


On muuten varmaa, että tänä syksynä monella on aikaa lukea entistä enemmän ja kirja on takuulla suosittu lahjatoive kun kirjettä joulupukille kirjoitetaan. (P.S Eki ja Paki -nimiset jouluvävyt ovat muuten tuttuja hahmoja Helin somekanavilta. Oletko nähnyt kyseiset kynttilähahmot?)

- Oletko jo hyödyntänyt Kirjan päivät -viikkoa?

lauantai 5. syyskuuta 2020

DIY - Näin voit hyödyntää vanhoja pihavaloja

Ajattelin tulla vinkkaamaan juuri nyt, kun monet tekevät pihahommia, siivoavat kesää pois ja tekevät tilaa syksylle, mitä kannattaa tehdä rikkinäisistä valoista.

Minä yritän aina kierrättää kaikkea mahdollisuuksien mukaan ja sitä on tämäkin vinkki. Auringosta valovoimansa ammentavat lamput ovat jostain syystä tulleet tiensä päähän, eikä ne enää toimineet. Mietin mitä niistä voisi tehdä ja katseen kiinnittyessä kauniisiin lasipalloihin sain loistavan idean. 

- Ainakin omasta mielestäni :D 

Näistä tulisi rautalangan avulla roikkuvat kukkapullot!


Koukussa valoon. Nämä ovat olleet pihavaloina kauniit, jo sielläkin hitusen tuunattuna. Varjostimet tekivät sopivasti viimeisen silauksen ilmeelle.


Illalla lamput syttyvät tai sitten eivät. Nämä ovat jo parhaat päivänsä nähneet.


Valoista löytyi hyviä osia jatkokäyttöön, nämä kirkkaat lasipallot.


Rautalangan avulla sain lasipulloihin ripustuslenkit.


Syksyn antimista löytyi kauniit kukat uusiin pullomaljakoihin. Rautalangatkin jäävät liki näkymättömiin.


Auringonkukat ovat joka syksy yhtä valloittavia. Keltainen on perinteinen auringonkukan väri, mutta tämä terran, tiilen punainen on kuitenkin varsin kaunis. Asetelmia voi vaihtaa pihan antimista aina uudelleen ja uudelleen. Jouluna tässä voisi olla kuusenoksa ja pari koristetta.


- Mitä pidät tästä asetelmasta?