torstai 29. lokakuuta 2020

Sananjalka yllätti!

Talviaika on alkanut. Sen kyllä huomaa. Siirretään yksi tunti sinne tänne ja päivä tuntuu pimenevän monin verroin. Ei meinaa ehtiä tehdä kaikkea suunniteltua "valoisaan" aikaan. En vieläkään pidä näistä viisareiden vääntelyistä ja monta kertaa jää joku kello päiväkausiksi vanhaan aikaan (...makuuhuoneen kello on edelleen kesäajassa). Siinä sitä sitten aina muistellaan "ai niin, tämä kello on yhä vielä vanhassa ajassa". Pimeyttä auttaa kestämään lukuisat kynttilät, niin sisällä kuin ulkona,  ja niiden luoma lämmin valo, sillä marraskuu on aina vuoden pelottavin pimeydellään. Ajatellaan siis vaan muistikaavaa; kesää kohti. Ihmeellinen vanha ja uusi aika. Ehkäpä tähän talveksi kääntyneeseen hetkeen voisi tuoda jonkin keskikesän merkin. Se on tässä postauksessa sananjalka. 

Tätä maamme eteläisissä osissa kasvavaa yleistä kasvia, sananjalkaa olen joskus kesällä koittanut sovitella kukkakimppuihin, mutta sehän ei kestä maljakossa. Eikä siinä ole kukkiakaan. Itiökasvi kun ei kuki, mutta vanhan kansan uskomuksen mukaan sananjalka kukkii ja se hetki on juhannusyönä. Jos tuon ihmeen sattuu näkemään saa toiveensa toteen. Silloin kasvi tuottaa siemenen, joka tuo kantajalleen yliluonnollisia kykyjä. Uskoo tai ei sananjalka on jännä kasvi. Sillä on kaunis muoto ja vihreän kuulan kaltainen makea väritys, mutta silti sen ohittaa metsässä helposti. Sananjalka vaan jotenkin kuuluu sinne, eikä kasville keksi samaa käyttöjen monipuolisuutta kuin monille muille metsän antimille. 

Kuivana versiona olen kuitenkin nyt löytänyt sananjalalle aivan uusia ulottuvuuksia. Minusta se taipuu tyylikkäästi kuivakimpuksi ja kranssiksi. Ihmeen kauan sen puolen huomaaminen on kuitenkin minulla kestänyt. Kun tovi sitten kävelin metsässä ja mietin, millainen kuuluisi olla tänä vuonna joulupuu, pysähdyin sananjalan satumaisen kauneuden äärelle. Niitä oli metsän reunassa - lämpiminä hiekan sävyisinä käkkäräkasoina, nyt jo kuivuneina, muhkeina ryppäinä. Taisikin olla liki viimeiset hetket poimia pöyhkeä kimppu mukaan ja antaa sen valloittaa juuri sellaisenaan, omana itsenään vailla mitään kikkailuja. Toisaalta, jos kaipaa pientä kikkailua...Tästä kimpusta voisi tulla aika ylväs vaikka kultaisella spraymaalilla yli suhauttaessa tai miltä näyttäisi erilaiset vihreän sävyt? Ehkä ihan kokeilemisen arvoinen juttu tämä suuresti rakastamani spraymaalikin sananjalalle. Näillä saa erilaista kauneutta vaikka joulupöytään. Nyt pysytään kuitenkin ihan vaan luonnollisissa sävyissä ja sehän näyttää tältä.

- Oletko sinä kokeillut käyttää sananjalkaa jonnekin?


Saksalaisessa keramiikkamaljakossa sananjalkakimppu näyttää jopa ylelliseltä. Eikö? Luonnosta löytää paljon kaunista sisustukseen. Vanhasssa voittopokaalissa komeilee kesän aikana kerättyjä lintujen sulkia.


Kirkkaammassa valaistuksessa sananjalat näyttävät tältä. Keramiikkamaljakon sävy on kuin luotu vain tätä kimppua varten.


Etualalla sulkapokaali ja Kööpenhaminan matkamuisto, Pieni merenneito -soittorasia. Ne ovat sananjalkojen kanssa kuin olisivat siinä aina yhdessä olleet - on kuin sama pensseli olisi antanut värin aivan kaikelle.


Metsän reunassa. Uudet ideat valmiina mukaan.



Tässä sitä odotellaan talvea - kuivakukkakimppu ja kelkka.

P.S Näin lokakuussa löytyy vielä materiaalia kimppuihin - pietaryrtistä ja vaahteran punertavista lehdistä tein muutama päivä sitten joulutähtiä. Katso tästä. Oli aika -blogin Facebookissa ja instassa on paljon sellaista, jota ei www-sivuille tule. Kannattaa siis seurata kaikkia kanavia.

tiistai 20. lokakuuta 2020

No nyt on astetta eksoottisemmat kausivalot!

Joskus kauan sitten minulla oli lemmikkinä papukaijapariskunta. Niiden kanssa elämä oli opettavaista, hauskaa, vilkasta ja aika ajoin myös varsin äänekästä. Kerrostalossa ne eivät olleet kaikkein hiljaisimpia asukkaita, mutta helpoimmin homma sujui, kun ei koittanut koskaan nukkua pitkään aamuisin. Kaijat kaipasivat seuraa ja se ilmaistiin äänekkäästi ja räikeästi. Rääkymistä ja ruokien viskelyä parketille. Tiesin heti kuinka toimia. Ylös ja nopeasti!

Tällä hetkellä mieleen muistuu monta hauskaa kommellusta elämästä lintujen kanssa esim. ensimmäinen joulu. Voi hyvä ihme sitä hetkeä, kun kotiin kannettiin ihka aito joulukuusi. Sellaista kaijat eivät olleet koskaan nähneet. Katon rajassa aaltoili suuri kelopuu, jolla kaijat tapasivat istua ja tutkia asunnon tapahtumia turvallisesti korkeuksissa. Ne lensivät asunnossa vapaasti ja olivat tottuneet tilaan. Uuden puun tulo herätti epäluuloja ja sai lentoon kummallista haparointia. Vieläkin nään silmissäni, kun Leevi leiskautti itsensä häkeltyneenä kuuseen. Töks! Ympärillä roikkui näyttäviä, kirkkaita palloja. Siellä poika sitten istua pönötti täysin jähmettyneenä tinasotilaana ja päälaen höyhenet törröttivät pystyssä kuin kauhuleffan jäljiltä. Kaverin oloa ei rentouttanut yhtään, kun näki palloista oman suu-ren nok-kan-sa. Jouluun kuitenkin totuttiin hetki hetkeltä, päivä päivältä ja lopulta kuusen oksat eivät olleetkaan hullumpi paikka tepastella.

Papukaija tekee paluun

Näitä menneitä jouluja muistellen sain hitusen eksoottisemman idean tähän jouluun. Enää ei kaijoja itsellä ole, mutta sen päätin korjata. Tämä uusi tulokas löytyi joulukatalogista. Papukaija on koristevalo (akryyliä),  joka käy niin sisä- kuin ulkokäyttöön. Olen aina jotenkin karttanut paristolla toimivia valoja, mutta tällä kertaa päätin kokeilla kuinka ne oikeasti toimivat pidemmän päälle. Näyttävä 43 cm korkea ara lähti siis testiin, valostuttamaan pimeitä iltoja. Kaija sai hyvän kodin jo jokin aika sitten ostetusta häkkikokoelmasta. Täytyy kyllä sanoa, että on tässä etelän lämpöä ja eksoottista tuulahdusta pian syys- ja talvisomistuksiin. Tai mitä sinä olet mieltä? Katso kuvat!


Tori.fi:stä löytyi syksyn somisteluihin kolme komeaa häkkiä (linkki yläpuolella), joista kahdesta tuli lintulaudat ja tämä yksi jäi papukaijan asunnoksi.


Mainos teki vaikutuksen. En vielä hetki sitten arvannut, että tänä syksynä somisteena on papukaija.


Valoisaan aikaan papukaija näyttää tältä.


Naps! ja valot päälle.


Iltahämärissä valojen myötä värit kirkastuvat huomattavasti.



Yölintu :)


Kesätuolin jalka toimii nyt loistavasti häkin kannattimena.


3 kpl AAA-paristoa ja lintu kirkastaa värinsä entisestään. Tämä idis heräsi sattumalta, mutta suosittelen kokeilemaan uusia ja yllättäviä kausivaloja!

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Pientä puuhaa syyslomalle

Maanantaina alkaa monella syysloma. Tänä syksynä se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita lähtöä kauas lomailemaan vaan aktiviteetit etsitään lähempää. Korona-aika on muuttanut ihmisten luontosuhdetta. Poikkeusolot ovat lisänneet ulkoliikuntaa ja kansallispuistoista on tullut suosittuakin suositumpia kohteita. Luontokohteiden arvostus on kasvanut merkittävästi. Korona on eristänyt ihmisiä toisistaan, mutta luontoyhteys säilyy vahvana. Luonto onkin paras matkakohde.

Ilmassa on vahvasti syksyn tuoksuja ja puiden lehdet vaihtavat kilpaa värejään. Kun oikein keskittyy ja katsoo ympärilleen niin huomaa, kuinka luonto tarjoaa tällä hetkellä runsaasti kauniin värikästä ja monipuolista askartelumateriaalia. Juuri nyt on oikea hetki lähteä luontoretkelle ja kerätä materiaalia, josta mielikuvituksen voimalla voi syntyä vaikka mitä.

Kurkkaa alta muutama vinkki ja keksi itse lisää. Luovuus lentoon!


Lapsena näistä tehtiin neniä! Vaahteran siemen on tahmea ja siemenellä on lenninsiipi. Lukemattomia kertoja on näitä varovasti raoteltu auki ja painettu neniin. Pitkät nenät pysyivät toisinaan hyvin ja toisinaan ei, mutta siipiähän nämä oikeasti muistuttavat. Pyörittelin paperilla lenninsiipiä ja silmiin alkoi piirtyä sudenkorento. Koitin piirtää korentoa siipien alle. Kaverista tuli ehkä hieman liian kookas ollakseen sudenkorento, mutta yritys tuli selväksi. Mihin muuhun nämä siivet taittuisivat?


Pyörittelin kädessäni kirjavaa lehteä ja mietin, mitä se voisi muistuttaa...kunnes keksin - Sisilisko! Noo, kun oikein kuvittelee saattaa muutamilla hätäisillä viivoilla lehden venyttää vaikka liskon malliin. Eikö?


Kadussa oli kulunut maalaus. Näin tyttöjen päivän (11.10.) kunniaksi voisi tytölle pukea syksyisen juhlahameen.


Jos viikonloppukimput ovat unohtuneet ostaa, ei haittaa. Värikkäistä syyslehdistä saa pöydälle kauniita asetelmia sellaisenaan. Kuka löytää kauneimmat lehdet?


Puiden lehtiin voit repimällä jättää viestin löytäjälle. 
#sydän


Syksy muuttaa monet lehdet punaisiksi. Erityisesti villiviinin lehdet ovat hehkuvan punaisina häkellyttävän kauniita. 
- Kokoa kasa lehtiä ja muodosta kuvioita. Minä niin rakastan juurikin villiviiniä. Ja sydämiä.


Nyt on loistava tilaisuus kerätä pihalta löytyviä lehtiä ja kasata ne alustalle. Kuinka paljon lehtiä voikaan löytyä? Tunnistatko kaikki?


Lehdet voivat olla myös viestilappuja. Kuinka suloista onkaan tulla aamupalalle, kun viesti odottaa lautasliinan päällä.

perjantai 9. lokakuuta 2020

Aina voi onnistua

Nämä on niitä hetkiä, jolloin minun olisi tovi sitten pitänyt palata mitä hienoimmalta Ahvenanmaan reissulta. Mutta kuten usein, kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Vaikken päässyt kokemaan Ahvenanmaan syksyä ja kaikkia niitä hienoja aistimuksia, joita jo ennalta fiilistelin voin kuitenkin tänään nauttia jostain - ja se on pihastajan yksi toteutunut unelma.

Nykyään jokainen talvi täyttyy uusista, pienistä ja suurista pihastajan unelmista; miten "ensi keväänä kasvatan...". Pimeinä ja kylminä iltoina muistivihko saa lukuisia merkintöjä ja monien siemenluetteloiden kulmat taittuvat hiirenkorville uusia ideoita valiten. Olen aina niin valmis kokeilemaan sitä sun tätä, vaikka tiedän ettei kykyjä ja kokemusta ihan kaikkeen kuitenkaan ole. No, ehkä hyvä niin. Aina ei pidä kuitenkaan kasvattaa pelkästään ennalta tuttuja kasveja. Uudet testailut ovat paikallaan. Lidlin valikoimista löysin tähän saumaan mitä kauneimman tomaatin, Adoran. 

Ostan hajuvesiä pullon mukaan, monia tuotteita pakkauksen mukaan, joten miksipä ei tomaattia ihan vaan tomaatin ulkonäön vuoksi. Adora oli syötävän kaunis ja hyvä. Tällä kertaa ei kaivattu mitään siemenluetteloita sillä päätin kaivella tomaatin sisältä siemeniä, kuivattaa ja istuttaa ne. Olin hyvinkin tietoinen tomaatin herkkyydestä ja vaativuudesta, mutta en antanut sen asettaa liian kovia paineita. 

Tänään voinkin tuoda esille kuvien myötä tarkemmin, kuinka homma on edennyt. Nyt on se hetki, jolloin voin makustella mennyttä kesää ja ehkä ihan pikkasen paukutella henkseleitäkin. Keväällä istutin Adoran siemenet ruukkuihin keittiön ikkunalle ja lopulta taivasalle kun sää oli suotuisa. Lämpimällä seinustalla ne saivat itse ottaa suurempaa vastuuta kasvamisestaan. Alku näytti surkealta, mutta yhtäkkiä alkoi tapahtua. 

Loppukesällä pienet taimet olivat jo venahtaneet korkeiksi ja itse tomaatit kasvaneet hyvinkin eri kokoisiksi, mutta olivat vielä vihreitä. Kermitinvihreitä palleroita. Yöt olivat viilenneet ja selvää oli ettei tomaatit enää punastuneet ulkona. Hätäpäissäni koitin pelastaa ne ja kannoin vihreinä sisään. Levitin tomaatit tarjottimelle ja laitoin yhden omenan porukkaan, joka nopeuttaisi kypsymistä. Peitin tarjottimen sanomalehdellä, vein viileään ja pimeään. Siellä ne ovat nyt olleet jemmassa ja tehneet taikojaan.

Tänään oli aika nostaa ne esiin. En päässyt Ahvenanmaalle, mutta voin nauttia syysvärien vaihtumisesta kotona - vihreä muuttuu punaiseksi. 


Ensimmäiseksi kuvaksi halusin valita nämä kermitinvihreät pallukat ja punaisen, rakkaimman omenan. Syrän. Molemmille.


Jossain kohdin kesää sain iloita - kukkia löytyi. Tomaatteja saattaa siis todellakin kasvaa!


Kesän taittuessa syksyyn ja öiden viiletessä kädessä sitten olikin jo suuria tomaatteja.


Tarjottimella vihreää satoa.


- Auta omppu meitä punastumaan!


Tomattien kasvulaatikot on laitettu talvikuntoon. Elinvoimaisina sieltä yhä pökkää rosmariinia, oreganoa ja ruohosipulia. 


Kun hidas kypsytys on sisällä edennyt hyvin on tomaatti saanut punaista väriä poskilleen. 


Tämä on se hetki, jolloin voin nauttia onnistumisen ilosta. Suosittelen kyllä sullekin: kannattaa kaivella siemeniä ostamistasi tomaateista ja kokeilla kasvatusta. Niistä voi tulla satoa aivan yhtä hyvin kuin siemenpussien sisällöistä.

Adora on kaunis leivällä, eikö?

P.S aikanaan olin innoissani kun kasvatin tomaattia kestokasseissa. Kurkkaa tästä. Sekin oli kiva kokeilu.

torstai 1. lokakuuta 2020

Onko tässä mielenkiintoisin talviruokintapaikka?

Lehdet vaihtavat väriä, illat viilenevät ja ilmassa alkaa olla syksyn tuoksu. Se tarkoittaa samalla, että on aika kehitellä linnuille talviruokintapaikat kuntoon. Minä sain idean, jota en ole ennen nähnyt kenelläkään, mutta päätin kokeilla ovatko linnut siitä yhtä innoissaan kuin minä.

Tästä se lähti: Aloin tehdä suunnitelmia talveksi ja näin Tori.fi:ssä ilmoituksen edullisista lintujen häkeistä. Otin nopsaan yhteyttä myyjään, sillä tämä myynti-ilmoitus tuli kuin tilauksesta. Myynnissä oli monen monta häkkiä; Pienten lintujen ja suurempien papukaijojen entisiä asuntoja. Puhkuin intoa, että ideaani tarvittavat osaset löytyivät niin pian. Ostin isosta kokoelmasta kolme erilaista ja erikokoista häkkiä. Mistä tässä kaikessa on kysymys - katso kuvat ja kuvatekstit. Olen täydellisen iloinen, jälleen yksi ideani juuri toivotun kaltainen. 

- Tervetuloa linnut meille, vaikka heti!


Tässä alkuun yksi häkki valmiina. Se seisoo tukevasta korkealla jalustallaan, joka on metallikoukuilla ankkuroitu maahan. Jouluttaja kun olen, niin häkissä on luonnollisesti kausivalot. Sisällä kellot, jotka kannattelevat näin alkuun siemenpalloja, mutta myöhemmin varmasti myös muutakin. 
- Epäröin hieman hyväksyvätkö linnut ideani? 
No, katso häkin pohjaa! 
Hyväksyivät! 
Sini- ja talitiaiset ovat ahkeraan vierailleet häkissä ja ottaneet sen omakseen. Pohjalle on tippunut siemenpalloista tavaraa. Mutta onneksi ei maahan, ettei rotat ilmesty paikalle.


Tästä se lähti. Kotiin oli roudattu kolme suurta häkkiä jalustoineen, joiden kanssa muuten olikin pientä pulmaa sovitella kaikki kerralla henkilöautoon, mutta menihän ne lopulta. Häkeissä on havaittavissa lintujen omat "seinäkirjoitukset". Nokat ovat ahkeraan jättäneet jälkiä sinne tänne "I was here!". Kämpät kaipasivat siis uutta väriä pintaansa ja tuunausta uutta käyttötarkoitusta varten.


Ensimmäinen tehtävä oli ottaa perinteiset ovet pois ja suurentaa aukkoja reilusti, jotta linnut pääsevät lentämään helposti sisään ja ulos. Tarkoitus oli, että häkin läpi pääsee lentämään. Suuret harakat eivät kuitenkaan mökkiin mahdu. Se lienee hyvä, sillä ennenkin on harakat viskoneet esim. pihakuusen koristeet naapurin tontille. 


Jonkun tovin mietin, mitä värejä häkeissä käytän, mutta kyllä se päätös lopulta löytyi. Tämä valkoinen muuttui mattamustaksi.


Tämä häkkimalli on yksi ehdoton lempparini. Tässä valkoinen väri sai väistyä kun tilalle tuli mattakulta. Oviaukot on suurennettu jo reilusti.


Tämä malli on kuin muisto lomamatkalta. Väri oli varsin hyvä, joten kevyt pyyhkäys yli antiikkikullalla viimeisteli loppuilmeen.


Häkin kiiltävä muovinen pohja oli käytössä saanut samean sävyn ja päätin vetää sen kokonaan mustalla yli. Jälleen sai todeta, miten paljon väri muuttaakaan.


Pohjan sisällä olevat lattialevyt kaipasivat myös uutta pintaa ja löysin sopivaa kontaktimuovia, jolla väri freesaantui. Poratut pienet läpiviennit pitävät huolen, että sadevesi pääsee pois.


Tässä ollaan projektissa jo himppasen edistytty, mutta muutamia osia vielä kaivattiin, jotta saadaan lähes täydellinen lopputulos.


Tässä ollaan jo varsin lähellä valmista vain ripustuskoukkusysteemi uupuu.


Muutamia metallijuttuja piti ripustukseen ja maahan kiinnitykseen saada. Sain houkuteltua mieheni avuksi tähän hommaan. Vielä maali päälle koukkuihin. Tämä on piste i:n päälle.


Tällaiset kellot tulossa häkkeihin sisään.


Kello roikkuu hieman liian alhaalla, mutta se on korjattavissa.



Ensimmäisen kuvan häkki jalkoineen päiväsaikaan. Yritin vakoilla tuijan varjossa, jos olisin saanut tiaiset kuviin. Ne arvasivat, mitä teen ja odottivat, että lähden. Höh.


Päivälläkin kausivalot erottuvat joten kuten.


Täällä sitä killutaan saarnin juurella villiviinin hellässä huomassa. Tässä mökissä ei vielä ole porukka kerennyt pyrähtämään.

Talvi näyttää, miten tuunatut häkit ulkoilmassa selviävät. Kesäksi olen ajatellut laittavani näihin kesäkukkia. 

- Eikös ole aika kivat syöttöpaikat linnuille? Innostuitko kokeilemaan itsekin?