maanantai 30. marraskuuta 2020

Musta, mustempi, mustin -> kierrätyskuusi

Päivä on musta, maa on musta, kuusi on musta. Mutta mieli on valoisa, sillä joulukuu alkaa huomenna. Vihdoin on aika päästä avaamaan ensimmäinen luukku joulukalenterista, jonka pinnalle on laskeutunut jo kevyt pölykerros. Ajoissa on ajoissa. Joulukalenteri on ostettu monta päivää sitten, mutta ulkokuusi onkin rakennettu jo kuukausia sitten.

Helpoin joulupuu ikinä - kierrätyskuusi

Keväällä sain rakennustyömaalta vanhoja lavoja ja lautoja. Niistä syntyi kuusi. Mielessä oli pidemmän aikaa ollut suunnitelma roskasta synnytettävästä joulukuusesta. Mieli seikkailee kesällä joulussa ja jouluna kesässä. Aika hassua. Toukokuussa olikin joulukuusi valmis tai ainakin melkein. Jos haluat tietää, miten kuusen rakentelu edistyi voit palata keväisiin hetkiin tästä

Kuusi oli sivummalla säilytyksessä ja nyt oli loistava hetki nostaa se esille. Terassin kulmasta löytyi sopiva nurkka jonne ei myrsky osu eikä tuuli tuiverra. Puisella rakennelmalla on nimittäin jonkun verran painoa ja korkeutta eli selkä seinää vasten -ajatuksella se sulostuttaa kivasti juuri tässä. Muutamat ruuvit ja koukut löysivät paikkansa ja nyt pääsin myös ripustelemaan oksille vanhat pallot, jotka ovat seikkailleet pisin pihaa, joka vuosi eri paikassa. Tässä on sekalainen kokoelma palloja, jotka on kiinnitetty rautalangalla paikoillaan pysymisen takaamiseksi. Yhtenäisempi syntyisi, jos kaikki olisi samaa kokoa ja väriä. Ehkä tämä sekametelisoppakin on ihan ok sillä oksien välistyksetkin ovat villit, liki alkuperäiset lautojen kiinnityskohdat. Lähellä Tuija-joulupukki tarkkailee tilannetta.

Tämä kelpaa meidän perheelle juuri näin. Lisää joulua tullee ympärille kaiken aikaa. Joulu on katettu. Millainen kuusi teillä on?


Tässä sitä on kierrätyskuusi jo aikalailla valmiina. Kaikenlaiset keräilyerät löysivät oksilta omat paikkansa.


Keväällä hihkuttiin, kun latva kurkotti korkeuksiin.


Joillekin musta kuusi on liikaa, mutta vihreää taustaa vasten ei se niin jyrkkä ole, eihän?


Illan pimeinä hetkinä kuva on himppasen synkkä ja pelottava, mutta kivasti nuo pallot loistavat myöhään illallakin.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Karavaanarielämää ja punaisia aittoja

Monen monta vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi olen lomaillut kiertäen karavaanarina Suomessa paikasta toiseen. Tuolloin muistin hyvin eri paikkojen nimet, niiden kuuluisat nähtävyydet, kauneimmat rannat ja parhaimmat makuelämykset. Muistelenkin usein lämmöllä niitä kokemuksia, mutta joku kumma jahkailu on saanut aikaan sen ettei reissuun vaan ole lähdetty uudelleen. Tänä vuonna, kun käperryttiin yhtäkkiä pienempiin ympyröihin, sai tämä loputon jahkailu vihdoinkin jäädä. Otimme perheen kanssa lainaan matkailuauton ja syyslomalla vapauduimme kahleista. 

Mutta miksi kirjoitan tätä juuri nyt. Siksi, että matkailuauton mukanaan tuoma vapaus on ollut täydellistä parhautta ja suositeltavaa matkailua erityisesti näinä poikkeuksellisina aikoina. Reissukasseja tuli tosin pakattua mukaan muutama liikaa ja alussa ahtaus tuntui yllättävän, mutta nopeasti kaikkeen kuitenkin tottui ja oli aika löytää uudelleen kaikki se, joka ennen oli niin tuttua.

Luonnossa liikkuminen on viime kuukaudet ollut yhä arvokkaampaa ja välillä on ollut paikallaan vaihtaa maisemaa. Ilo on mennä porukalla sinne, minne jo pitkään on haikaillut. Tällä kertaa matkailuauton nokka suuntasi Porvooseen. Ja kyllä - on helppo nyökyttää sille ajatukselle, että Vanha Porvoo on matkailijoiden suosiossa. Minun sydämeni on sykkinyt jo kauan kaupungille ja erityisesti sen mainoskuvista tutuille vanhoille taloille ja punaisille ranta-aitoille. Historiallisen upea ja satumaisen kaunis vanha kaupunki on vetovoimainen - vietät siellä pidemmän aikaa tai vain hetken. Lokakuussa me lukeuduimme jälkimmäisiin.

Eräänä kauniina lokakuun iltapäivänä poikkesimme porukalla aistimaan Porvoon tunnelmaa - uteliaina ihailimme näyteikkunoita, tutkimme hurmaavia putiikkeja ja poimimme muutamia löytöjä jouluunkin. Jätimme auton reilusti kauemmas ja kun saavuimme kävellen vanhaan kaupunkiin piti oikein hieraista silmiään. Auringonpaiste valaisi erikoisesti koko mäkinäkymän ja ytimessä sijaitseva tuomiokirkko hohti liki valkoisena kaikkein ylimpänä. Täydellinen näkymä. Samalla se sellainen DIY-kangastaulujen tekijöille tuttu Vallilan Porvoo-kangas alkoi mielikuvituksen voimalla hauskasti piirtyä eloon silmieni edessä. Lokakuussa ei kaduilla väkeä ollut tungokseen asti paremminkin päinvastoin joten saimme kulkea reiluin turvavälein Jokikatua ja Välikatua ristiin rastiin. Jokirannan punamultamaalilla maalatut aitat olivat kohdelistani ykkösiä ja siihen jäin mielessäni pohtimaan vanhaa aikaa ja elämää jokivarressa. Brunbergin suklaamyymälään oli kuitenkin ehdittävä ja joulukoristekaupoille. Tämä postaus on lyhyt oodi kauniille kaupungille ja muutama kuva sitä säestämään. Nyt on vanhassa kaupungissa jo jouluvalot syttyneet ja tunnelmaa yhä enemmän.


Jääkappi oli täytetty retkieväillä, mutta tarjolla olisi ollut täytettä myös jääkaapin oveen. Olisihan se kiva herätä aamuisin tekemään aamupalaa kun voisi aina samalla nähdä nämä rakkaat nähtävyydet.


Tämä oli se jännä valoilmiö, joka heijastui Vanhaan Porvooseen kun kävelimme kohti kaupunkia. Miten ihmeessä voikin olla näin kirkkaana hohtava rinne ja tumma taivas. Olkoon sää mikä hyvänsä tämä tulosuunta on paras.


Lokakuu on syksyn kauneinta aikaa ja tässä niin kauniita taloja upeiden lehtipuiden katveessa. Ympäristön ihmetteleminen se vaan tarjoaa usein tarpeeksi elämyksiä.


Tämän maiseman edessä pysähdyin kuvittelemaan, kuinka mukavaa olisikaan asua näillä seuduilla ja joka aamu kulkea tästä. Huomaisikohan silloinkin aina kaiken kauniin?


Tämä on se kohta, joka muistutti minua Vallilan kankaista. Maisemakankaat ovat löytäneet tiensä monien kotien seinille, lukuisiin erilaisiin DIY-prokkiksiin. Kurkkaa yhtä niistä tästä.


Rakkauslukkoja ja punaisia aittoja. Täydellisiä postikorttimaisemia. Vanha silta on kuin idyllinen kehys maalaukselliselle kaupunkinäkymälle. Ilmassa väreilee. Historian siipien havinaa - Turusta Viipuriin kulkenut Kuninkaantie johdatti aikanaan kulkijat vanhan sillan kautta Porvooseen.


Kesemmällä on viimeistään pakko palata tänne.


Erään kaupan ulkopuolelta bongattu kiva koristeidea -> koivukranssia koristeltu kukkasin, jotka on tehty nahasta ja puuhelmistä.


Kaunis pieni ikkuna kadulle.


Yhdessä näyteikkunassa komeili keskipisteenä ihana Konesilta-vaaka. Minulla on ihan samanlainen ja vaikka vaaka painaa tuhottomasti niin onhan se jotenkin jopa siro tai ainakin mahdottoman kaunis. Tämä voisi helposti olla listalla "tästä en luovu".


Vanhan Porvoon putiikeissa on kutsuvat oviaukot myymälöihin. Kuvanottohetki oli lokakuuta, mutta nyt on jo joulutunnelma saapunut näkyvämmin kaupunkiin.



Kivat tunnisteet kertovat jo kaukaa mistä myymälästä on kyse.


Täällä on monta suloista sisäpihaa ja kahvilaa, joissa on erityisesti kesällä varmasti mukava istuskella.


Kaunis "liitutauluikkuna".


Raatihuoneen rakennus on valmistunut v. 1764 ja on siten yksi Suomen vanhimpia raatihuoneita. Nykyisin siinä toimii museo.

Raatihuoneen tori on Vanhan Porvoon sydän, mutta juuri meidän vierailupäivänämme se ei sykkinyt vilkkaasti. Tulimme hieman myöhään kaupunkiin ja paikat olivat menossa kiinni. Tunnelma oli kuitenkin mitä makein sillä olihan sitä juuri poikettu Brunbergin myymälässä. Ostin kassillisen herkkuja jouluun, jotta joulupöydässäkin voi muistella tätä vierailua. Pakko tunnustaa, etten muistanut millään suukkoboxin päälikannen kuvaa tällaiseksi. Nyt sekin kuva aukeaa ihan uudella tavalla.


Kirkon läheisyydessä huomasin eräässä portissa kauniin kranssin. Ajattelin kokeilla vastaavaa joskus itsekin. Kun pääsin kotiin ja lähdin keräämään marjoja ne olikin jo liian pehmeitä tähän hommaan. Oli aika -instan puolella esillä, kuinka ruusumarjaoksa pääsi kuitenkin kotona esiin.


Aivan pakko oli kävellä mukulakivillä päällystettyä katua pisin Tuomiokirkon kauneutta ihastelemaan myös lähempää. Ensimmäinen kirkko on tälle paikalle rakennettu 1200-1300-luvun taitteessa. Kirkko joutui kuitenkin usein ryöstöjen ja tuhon kohteeksi. Nykyinen kirkko on valmistunut 1450-luvulla. Voin vaan kuvitella, kuinka moni haluaa valita tämän hääkirkokseen.


300 vuotta vanhat ranta-aitat ovat olleet kauppiaiden varastoja, sillä aikanaan laivat saapuivat tänne mereltä purkamaan lastejaan.


Ei tästä rannasta vaan saa käveltyä ohi. Joka kohdasta löytyy toinen toistaan herkullisempia kuvakulmia. Minä niin alan juurtua tähän maisemaan.


Ympäri vuoden esillä oleva joulukuusi sai Porvoosta lisäystä.



Matkamuistoksi tarttui mitä hauskin lyijykynäkin. 

Loppusanoiksi - nauttikaa luonnosta, ihailkaa maisemia. Virittäytykää jouluun ja keksikää luovia ratkaisuja juhlasta nauttimiseen. Valoisa aika ei kestä marraskuussa pitkään, mutta sinnitelkää yli pimeän ajan. Ensi kuussa on joulu ja sitten alkaakin jo valoisampi tammikuu!

lauantai 7. marraskuuta 2020

Onko joulupukki peruttu?

Uskomattoman lämmin marraskuu kiirii kohti isänpäivää. Leikkasin pitkäksi kasvaneen nurmikon, haravoin lehtiä, istutin kultasateita ja kukkasipuleita. Nurmikkoon jää kevyesti polku, kun tarpeeksi kävelee edestakaisin. Maa on pehmeä ja istutuslapio uppoaa sinne helposti. Kastelen uusia suloisia taimia ja kirkas aurinko pilkottaa pilvien välistä. Facebook muistuttaa edellisten vuosien marraskuista, silloin on ollut kylmempää ja jopa lunta. Mutta nyt. Lämpömittari se näyttää iltasellakin yhä +10 astetta. Hämmästyttävää! Voiko tämä olla totta ollenkaan. Onhan se. Tänään myös virittelin helposti suureen tulppaanein koristeltuun ulkosydämeen kausivaloja. Sormet eivät olleet kohmeessa kuten marraskuussa jo kuuluisi. Jouluun on vielä matkaa, lunta odotellaan ja pikkupakkastakin. Olen kuullut puhuttavan, että joulupukki ei tulekaan tänä vuonna. Nyt kaivattaisiin siis luovuutta jouluperinteen ylläpitämiseksi. Onko tämä totta, en tiedä enkä aikaile. Ajattelin varmistaa tänään joulupukin. Kaiken tämän sydäntouhun lomassa - ainakin meille pukki tuli jo!

Jouluksi on piristävää somistella ja rakentaa uutta ilmettä joka vuosi, mutta niin pitää tehdä myös isänpäiväksi. Tänään päätin yhdistää nämä juhlat. Ei tarvitse miettiä, kuka on kiltti ja kuka mitäkin. Joulupukki pönöttää pihassa valmiina. Hänellä ei tosin ole mukanaan yhtään pakettia, mutta se on korjattavissa. 

Isänpäiväksi reilusti yli 2 metrinen tuija sai uuden ilmeen ja se ilme värittyy, kun joulu lähestyy. Tuijan juurelle tulee suuria joululahjapaketteja, jotka kestävät säätä. Mutta nyt ollaan tässä. Helppo DIY / tee se itse -jouluhahmo on valmis.

PARTA

Tuija-pukin parta on rautalankaan pujotettuja villalangan pätkiä. Yksi kerä siinä meni, mutta mitäpä ei varastosta löytyisi.

TONTTULAKIN REUNA

Tonttulakin reunassa kiertävä valkoinen nauha on Stokkan tämän vuoden joulukuusen koristevalikoimaa. Yksi nauha, joka kiertää tuijan ympäri on sidottu takaa rautalangalla yhteen.

NENÄ

Nenä on vanha muovinen karkkipallo, jonka sisään on laitettu ruskeaa pakkauspaperia.

TUPSU

Tupsuun on käytetty samanlaista karkkipalloa kuin nenään, mutta tupsukuplassa on sisällä pumpulia.


Ihan juuri nyt pihassa näyttää tältä. Onko tämä hahmo joulupukki vai mieluummin tonttu?


Tästä se lähti. 
Kaapissa lojui vanhoja, läpinäkyviä karkkipalloja muistoina vierailusta Vaalimaan, Zsar Villagen suklaapuodissa. Kauppareissulta mukaan tarttui pumpulia ja muhkea kimalteleva, joulukuusen nauha.


Kovamuoviset pallot saa halki. Tein toiseen puolikkaaseen läpiviennin, jonka kautta sain kiinnittämistä varten lukittua napilla pitkän pätkän rautalankaa.


Puhtaan valkoinen pumpulipallo roikkuu rautalangan varassa. Tämä kokonaisuus pyöriteltiin tonttulakin tupsuksi.


Tuijaa kiersi rautalanka, johon solmittu villalankoja parraksi.


- "Tältä minä näytän päivänvalossa."


Nyt on hyvä vastaanottaa vaikka mitkä loppuvuoden juhlat. Halpa, helppo ja kookas kausisomiste, joka on lasten mieleen. Ehkä jopa joidenkin aikuisten?!

P.S joulupukin vierellä on valaistu lintuhäkki - kurkkaa tästä.