perjantai 28. toukokuuta 2021

Kivoja kuvakulmia tois pualt jokke

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...tai mieluummin sään mukaan; paistaa, ei paista, paistaa...kaikista koetuista sateista ja tuulista huolimatta viime viikolla oli myös aurinkoisia hetkiä, joita kuvailin tähän postaukseen. Keväällä kuvaamiseen hurahtaa helposti, tulee otettua paljon kuvia ja kaikki vaan yksinkertaisesti tuntuu niin ihmeelliseltä. Tämä kuvasarja alkaa Turun Linnan kulmilta ja päättyy Tuomiokirkolle.

Tällä hetkellä Aurajoen tuntuma tarjoaa monta mukavaa kohdetta, joissa kannattaa piipahtaa toviksi tai vaikka pidemmäksikin aikaa. Kuvasarjaan on valittu muutama kohde siltä kuuluisalta sijainnilta, jota kuvataan sanoin; "tois pual jokke".

Lähtö on Turun linnan pihalta. Sisällä linnassa opastetut kierrokset avaavat parhaiten historiaa. Pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt kiehtovat vierailijaa monin eri tavoin. Ulkopuolella voi mielikuvitusta venyttää äärimmilleen käyttäen kaunista miljöötä esim. kuvauspaikkana. Mikä voisikaan antaa kauniimmat taustan kuville kuin vanha linna, vankat seinät, vanhat piharakennukset, suuret puut ja kauniit kasvit. Onpa kyseessä hääkuvat, rippikuvat, muotokuvat tai jos kaipaat kuvia kutsukorttiin niin hyviä kuvaustaustoja puistoalueelta löytyy. Ja juuri nyt sipulikukatkin ovat kauniissa loistossa. Jos sää on sopiva, linnanpuisto on loistava ulkokuvaukseen! Tai jos mielii tehdä itse tauluja, siihenkin tämä jokireitti on täydellinen kuten pari vuotta sitten olin DIY-taulujeni lumoissa.

Museolaiva Sigyn kuuluu Aurajokimaisemaan ja rannalta voi seurailla laivan kunnostuksen vaiheita vaikkapa metallipurjeiden läpi. Naapurimme on saanut tehdä nämä komeat purjeet köynnöskukkien tueksi, mutta juuri nyt ne kohoavat ylväinä ilman köynnöskukkia tuoksuvan tulppaanimeren seasta. Jos itse olen kotipihassa lyönyt tulppaanien sipulit silmät puoliummessa multaan niin tässä kohdassa jokivartta näkee hyvin toiston voiman. Tuhansia saman sävyisiä tulppaaneita aaltoilee liki silmän kantamattomiin. Yksi suosittu selfiekuvien ottopaikka!

Kun suuntaa ravintolalaiva Espositosta suoraan serpentiinitietä ylöspäin päätyy Kakolanmäelle. Siellä riittää kaiken aikaa uutta ihmeteltävää, kuinka vanha mäki rakentuu aivan uuteen kukoistukseen. Ennen elinkautinen tarkoitti aivan muuta kuin nyt ja joskus on vaan vapauduttava kahleista. Hotelli Kakolan kesäterassi Rivieralla kannattaa tilata elinkautinen...ja jännittää mitä saa.

Apteekkimuseon sydämessä on Cafe Qwensel, jota kuvataan kaupungin ihanimmaksi ja salaisimmaksi kahvilaksi. No, totta lienee juurikin se, ettei moni uskoisi mikä aikamatka odottaa ihan kivenheiton päässä Kauppatorista. Apteekkimuseon joka kulmaan rakastuu aina uudelleen ja sitä rakkautta olen sanoiksi pukenut helmikuussa 2019. Kahvilan pöydät ovat entistä jykevämmät ja yhä pihalta löytyy mukulakivi, joka on sydämen muotoinen.

Kirjaston kohdalla saimme vielä hetki sitten ihailla taidokkaasti rakennettua neulegraffititapahtumaa, jonka töistä olisin minkä tahansa ottanut kotipihan omenapuita somistamaan. Samalla kohtaa on Låna båtin vuokrauspiste. Jollei omista venettä, eikä edes ole aikaa pitkiin merimatkoihin niin Låna båt tarjoaa juuri sopivan merimatkan. Siitä on meille tullut jokavuotinen perinne, jota voit kurkata esim. tästä. Perinne ei katkea tänäkään vuonna. Veneet odottavat jo. Maisemia voi toki ihailla ihan vaan rannaltakin. Täällä luonto elää rauhallista omaa aikaansa ja siihen on helppo solahtaa mukaan. Tuomiokirkon ympäristö on kaikkialta kaunis.


Turun linnan kauniissa puistossa kukkii näyttävästi.



Ihastuttava museolaiva Sigyn, purjeen malliset köynnöstuet ja tuoksuva tulppaanimeri.




Ravintola Nooa on sijainniltaan ja sisustukseltaan kiva. Ihan ei varpaat ylety rantaveteen, muttei siitä paljon puutukaan. Kattoterassilta saa loistavia jokikuvia.


Ravintolalaiva Espositossa voi nauttia laivan kannella tulematta merisairaaksi. Aurinko paistaa kivasti niin kannelle kuin maalla olevalle terassille ja täällä voit bongailla hienoja moottoripyöriä.



Hotelli Kakolan sisäpihalla kesäravintola Riviera.


Rivieralla elinkautinen mahtuu yhteen lasiin.


Täällä voi kirjaimellisesti vapautua arjen kahleista.


Kakolan myymälä on saanut uudet tilat ja sieltä voi ostaa mm. puutarhakalusteet, joissa on kerrassaan mukava istua, mutta löytyy paljon muuta pientäkin käytännöllistä. Itse ihastuin tällä kertaa toilettilaukkuun, joka on valmistettu Hämeenlinnan naisvankilassa.


Martinsillan kohdalla voi kurvata Martinsillan grillille, tankata pikaruokakulttuuria ja kurkkia sillan alta satamanäkymiä.



Turun Apteekkimuseon sydämessä on Cafe Qwensel, jota kuvataan kaupungin ihanimmaksi ja salaisimmaksi kahvilaksi.



Viime viikolla päättyi Aurajoen rannalla ihana neulegraffititapahtuma.



Vuokraamalla Låna båtin saat juuri sopivan merimatkan ja kivat maisemat. 


Luontokuvia ei tarvitse lähteä kauas ottamaan. rauhalliset ja hyvät kohteet sijaitsevat aivan Turun keskustan tuntumassa.


Tuomiokirkko on joka suunnalta kaunis ja kuvauksellinen. Rentukat kauniimpia kasvupaikallaan kuin kimppuna kädessä.

- Kuinka moni muu hurahtelee valokuvaukseen keväällä?

tiistai 18. toukokuuta 2021

1970-luvun nukenvaunujen uusi elämä

Pihastelu ja kukkaistelu ovat hillittömän mukavaa leikkiä. Siinä eletään vahvasti täyttä satua, joka vaan muuttaa muotoaan ja teemaansa vuodenaikojen mukaan. Kaikkea voi suunnitella, mutta vain osa siirtyy myös toteutukseen. Kieltämättä kesä on pihassa kaikkein satumaisinta aikaa sillä silloin kaikki puhkeaa kukkaan, mutta onhan tuo joulunkin rakentaminen yhtälailla hullaannuttavaa. 

Hetki sitten innostuin neulegraffiti-tapahtuman myötä langoista ja niiden lukuisista mahdollisuuksista. Jokin punainen lanka saatteli myös tämän postauksen idean "virkkaamiseen". Valmista tuli taas yhden ruukun verran. Nukenvaunut ovat päässeet ihan toiseen tehtävään.

Ihmeellistä, miten kukkaruukku on alkanut muuttaa muotoaan vuosien saatossa. Yhä enemmän se on hiippailemassa kauas vanhasta tutusta mallistaan. Mitä ihmeellisempiä ideoita pyrin keksimään ja löytämään ja mitä milloinkin valmistuu kesää kohti. Pienin ja joskus vähän suuremminkin ponnisteluin syntyy kukille uudet kasvualustat. Joskus ne kestävät kesän ja joskus jopa vuosia. 

Vaunuista syntyy hauska kukkaruukku

Joka vuosi kaipaan uusia ja vähän pöhköjä ideoita pihaan. Yleensä tärkeässä osassa on kierrätys. Jokin vanha saa uuden elämän. Tällä kertaa mansikan kasvualustana. Ehdin jo jonkin tovin haaveilla vanhoista nukenvaunuista kunnes viime vuonna sain ne lahjoituksena. Nämä vaunut ovatkin siis nyt muutamat kuukaudet nukkuneet leikkimökissä Ruususen unta, jotta pääsivät tänä kesänä makeaan tähtirooliin. Arvioisin, että vaunut ovat 1970-lukulaiset. Pientä kulumaan ja leikin jälkiä oli, mutta ei mitään sellaista joka haittaisi uutta käyttötarkoitusta. 

Kauppatorilta löytyi Taimin taimet -tontilta mitä komein Toscana-mansikka. Se oli heti alkujaan varsin muhkea, joten saapi nähdä kuinka mahdollisesti viihtyessään voisi täyttää koko vaunut. Kauniit lehdet ja valloittavan punaiset kukat tekivät valinnan helpoksi. Pesuvatin kokoinen puska on istutettu ja nyt odotetaan sitä runsasta marjasatoa...luultavasti myös kaikki pihan linnut. Taitavat jo väijyä omenapuun oksilla...

Jos onnistun Toscanan kanssa niin pian tämä amppelimansikka kurkottelee sivuilta alas yhä vaan runsaammin kuin vesiputous ja kukat muuttuvat makeiksi marjoiksi. Hauskaahan tässä "ruukkumallissa" on se, että sen voi aina rullailla pois auringosta, jos päivä on liian paahteinen.


Laitankin ensimmäiseksi lopputuloksen. Tässä valmiit mansikkavaunut, jotka ovat heränneet Ruususen unesta täysin uuteen leikkiin.


Tältä nukenvaunut näyttivät alussa.


Varsin siistit vaunut, vaikka ovatkin vanhat.



Toscana mansikka-amppeli Taimin Taimet, Hörkön tilalta.


Turun torilla jo lähes 30 vuotta kotitilansa tuotteita myyvä Taimi Hörkkö oli iloisesti yllättynyt kuullessaan millaisen ruukkuun tämä kaunis Toscana on tulossa.


Tarvittavat välineet kasaan, jotta ruukun kunnostus voi alkaa.


Pohjan vuorasin jätesäkillä ja reunat teippasin gorilla-teipillä. Pohjaan porasin reikiä muovin ja pohjan läpi, jotta ylimääräiset vedet pääsevät valumaan pois.


Kunnon multaa ja mansikan taimi kärryyn. Nyt vaan odottamaan marjasatoa.

Meillä on nukuttu "Ruususen unta" ennenkin, tosin hieman suuremmassa punkassa. Jos kiinnostaa mistä on kyse, napsauta itsesi toiselle sivulle tästä. Joskus värkkäilin kukkaruukkuja sarjakuvalehdistä (klikkaa sivulle tästä) ja tämä kirjaruukku on puolestaan kestosuosikkini. Siihen en luultavasti helpolla kyllästy.

- Onko sinulla kokemuksia Toscana-mansikan kasvatuksesta?

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Neulegraffiti-tapahtuma on rantautunut Turkuun!

Tätä on odotettu! Luovaa lumoa, värien ilotulitusta ja piristystä toukokuisiin päiviin. Turun Aurajokirannan on nimittäin vallannut Knit’n’Tag -neulegraffititapahtuma 8.-23.5.2021 - jokirannan puut on koristeltu jo viidettä kertaa! 

Näinä päivinä Knit'n'Tag on meille kaikille kaivattua iloa tuottava tapahtuma, johon osallistuminen on maksutonta. Taivasalla voi taidetta ihailla aamulla ensimmäiseksi, illalla viimeiseksi tai milloin tahansa siltä väliltä. Kun aurinko hellii on erityisen houkuttavaa jäädä myös lehmusten katveeseen nauttimaan kahvit ja jäätelöt sekä seurata elämänmenoa. Minä poikkesin paikalle aikaisin aamulla jolloin oli varsin rauhallista.


Ympäristötaidetta kaupunkilaisten olohuoneessa


Åbolands hantverk rf / Taito Åboland järjestää jo viidennen kerran ympäristötaidetapahtuman Turun Tuomiokirkkosillalta - Kirjastosillalle. Viime aikoina on montaa asiaa vältelty, mutta kotoilun myötä useat ovat kokeneet positiivista sairastumista neuloosiin ja puikkopiinaan. Yhdistykset, yritykset, oppilaitokset, organisaatiot ja yksityishenkilöt ovat kevään kuluessa työstäneet neulegraffiteja teemalla “Yhdessä” lempeästi lehmuksiin ripustettavaksi. Käsityötaidetta ovat olleet luomassa kaikenikäiset lapsista-senioreihin ja kädentaidot ovatkin tärkeitä. Tarkempi tiedustelu kertoo, että Knit'n'Tag - tapahtumassa nuorin osallistuja on 5 v. ja vanhin 86 v.


Tänä vuonna kierrätysteema on mukana vielä edellisiä vuosia vahvemmin. Monet ovat hyödyntäneet teoksissaan erilaisia jämälankoja tai muuta sopivaa kierrätysmateriaalia. Töitä on pystytty ideoimaan ja luomaan sulavasti esim. etäyhteyksillä. Mikä parasta, teokset on voitu ripustaa poikkeusoloissakin puihin ohikulkijoiden iloksi, sillä kyseessä ei ole yleisötapahtuma. 


Tänä vuonna teemana on yhä voimakkaammin kierrätys - tiedustelin Knit'n'Tagin projektikoordinaattori Tarja Suomelta, mitä ajatuksia kierrätys hänessä herättää?


- ”Kestävä kehitys on toinen nimeni, joten kaikki kierrätysmateriaalien käyttö on hyvin tärkeää myös Knit'n'Tagissä. Onneksi viime äkkipysähdyksen ajat ovat ainakin herättäneet ihmiset ajattelemaan kierrätystä, toki olen henkilökohtaisesti edelleen huolissani kertakäyttöisestä sesonkimuodista. Ennenkaikkea vaateiden verkkokaupasta, jossa pakkausmateriaalit ovat usein muovia, puhumattakaan siitä mitä tapahtuu vaatekappaleen kierrossa, kun se palautetaan itselle sopimattomana takaisin? Minne päätyvät?”


DIY-henkisenä bloggaajana olen sanaton tämän tapahtuman kauneuden ympäröimänä. Ihailen ihmisten kädentaitoja ja kiinnostuin oivaltavien käsitöiden jatkosta. Kysynkin Tarjalta mitä töille tapahtuu näyttelyn jälkeen?


- ”Työt löytävät uuden tien mm. yhdistysten tiloihin ja uudelleen esitettäväksi julkisissa tapahtumissa. Onpa joku edellisten vuosien työ koristellut osallistujan autotalliakin!”, Tarja Suomi jatkaa.


Lähipäivinä on luvassa hienoa säätä, joten nyt kannattaa lähteä Aurajoen rantaan!


Tähän väliin yksi linkki vanhaa postaukseen, 

jossa ko. taidetta ihastelin vuonna 2017 klik!



Maskillisen patsaan takana hehkuu Naantalin aurinko. (KässäLadyt, Naantali) 


Pirtsakan säkenöiviä värejä. Voi miten rakastan näitä kukkia! Ja modernit pallot...näistä saisi niin upeaa somistusmateriaalia kotiinkin.



Tuulenvire heiluttelee kivasti pieniä pörriäisiä. (Wirmon Martat)


Aikaisin aamulla on rauhallista tutustua taideteoksiin.


Oi, mitä yksityiskohtia!


Valloittavaa kukintaa Tuomiokirkon kupeessa.


Paljon pieniä yksityiskohtia.


Puullinen hymyjä.


Kun jotain väriä kuvataan sanalla "hehkuva" niin se on tässä. Punainen on niin tehokas, että sydän läikähtää.


Söpöjä leluja - halaa minua! 
Syrän.



Näin se on - Onni elää käsityössä.


Puun uudet vaatteet sisältävät säännöllisiä raitoja ja suloisia sydämiä. Urheilupuiston iltapäivätoiminnan ekaluokkalaiset ovat uurastaneet tämän teoksen äärellä. Tekniikkana on pujottelu. Kierrätys on huomioitu kuteessa, joka on tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalia.



Tästä puusta saattoi bongailla monia turkulaisia nähtävyyksiä.


Porukkaa kuin pipoa - yhdessä on hyvä olla.


Valloittava kevätköynnös.


Työt valitsevat - Puita voi halailla tai kiivetä ihailemaan näköalakorkeudelta maisemia.



Onko Muumien ystäviä? 
Muumimaakin löytyy täältä.


Kiss my Turku.



”Nyy o kyl nii pal hiano paseerat Aurajoerannas ja ihail käsityäkraffitei - kannatta tul vähä kauemppaaki!”