maanantai 16. elokuuta 2021

Tahron pal syrämmi!

Jollain kummallisella tavalla viime kuukaudet ovat täyttyneet enemmän ja vähemmän erikoisista asioista. Ehkä juuri siksi rintaan ponnahti tunne, että nyt jos koskaan olisi oikea aika aloittaa sydämien keräys! Se toisi ehkä kaivattua kauneutta päiviin ja toimintaakin keräilijän himmentyneeseen kokoelmien kartoitukseen. Niinpä DIY-henkisenä ihmisenä raahasin ja pystytin terassin nurkalle suuren, jämäkän saneerausverkon. Vakaa aatos on, että siihen syntyisi ajan kanssa sydänseinä. Ripustelisin verkkoon sydämiä sitä mukaa kun niitä jostain ilmestyisi. Mieluusti tarinoiden kera. Näin pihaan nousisi hiljalleen sellainen sopivan voimaannuttava latauspiste, jossa voisi käydä tavoittelemassa sydämellisiä ajatuksia silloin kun maailmassa ja mielessä myllertää.

Samaan aikaan sain kirjailija Heli Laaksoselta viestin:

"Näin aikoin o erityise hyvä, 

et pysty rakentama omi mailmoi ittelles ja muil 

- ei ol kehumist oikias maailmas nyy."

Se oli melkoinen yhteensattuma. Näin varmasti pitikin käydä. Sydämiä siellä ja sydämiä täällä, muodossa jos toisessa. Pian nimittäin postilaatikkooni kolahti juuri ilmestynyt uutuuskirja: runovuoropuhelu Heli Laaksonen - Aleksandrs Čaks "Poimit sydämeni kirjahyllystä". Kirjassa Heli on suomentanut latvialaisen Čaksin runoja ja luonut vuoropuhelun, jossa kotoisa ja hersyvä lounaismurre tuo tarinat hyvinkin lähelle.

Nuuhkaisin sieraimet täyteen tuota tuoreen painomusteen tuoksua, nautin aidosta kirjasta ja sen paperisten sivujen hypistelystä - hetkeksi ripustin kirjan saneerausverkkoon. Sin mis uure kokoelman ensimmäine syrän o.

Kaipaan päivittäin kaunista katseltavaa ja osuvia sanoja. Tekstejä, jotka herättävät ajattelemaan. Tässä oli molempia - kirjan etukannessa vielä bonuksena juliste, johon Heli on luonut jokaisesta kirjan runosta pienen teoksen akryylimaaleilla, sekatekniikalla ja esinekollaaseilla. Pehmeiden kansien välissä on siis suloisesti kuplivaa idearikasta värikylpyä ja sanoilla hellimistä. Oma mielikuvitus säntäsi täyteen laukkaan.

Lempparirunoiksi nousi monta ja ehkä joihinkin runoihin syvempi tykästyminen juonsi juurensa mm. siitä, että sain tovi sitten lahjana minulle tuntemattoman edesmenneen merimiehen valokuvasalkun ja kirjeitä. Tarinat heräävät henkiin. Sanoista ja kuvista. Nyt oli siis valtavan otollinen hetki perehtyä heti ensimmäiseen runopariin "Lakerikenkäinen matruusi" ja "Tervetulo". Ne saivat niin helposti mukaansa ensimmäiseltä aukeamalta kirjan viimeiseen lauseeseen "Niin kauan kuin sanamme ja runomme nähdään, kuullaan, ymmärretään, me kaikki olemme elossa". Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat pukea asiat sanoiksi. 

Sinä tulit.

Ja hellästi hymyillen

poimit sydämeni kirjahyllystä,

puhalsit siihen hengen

ja pujotit sormuksena sormeesi.

Onko este ystävyydelle, jos toinen ehtii kuolla ennen kuin itse syntyi?

Pysähdyin miettimään kirjan takakannesta löytynyttä Helin lausetta "Onko este ystävyydelle, jos toinen ehtii kuolla ennen kuin itse syntyi?" Niin, mikä voisi yhdistää kirjailijoita; Suomeen 1970-luvulla syntynyttä Heliä ja latvialaista tsaaraikaisessa suurkaupungissa elänyttä ja v. 1950 kuollutta Aleksandrs Čaksia? 

Olin joitain vuosia sitten Riiassa, paikallisessa tavaratalossa. Nappasin hyllystä käsiini ensimmäisen vastaantulevan tuotteen ja aloin tutkia, saanko tuoteselosteesta mitään käsitystä. No, en saanut. Latvian kieli tuntui vaikealta ja pohdin, miksi katse ei löytänyt yhtään sopivaa lainasanaa auttamaan...ei englantia, ei viroa, ei venäjää...oli siis helpompaa ostaa ne tutummat tuotteet ilman tuoteselosteita ja ohjeita. Mutta - onneksi joku muu ymmärtää ja voi avata ovia uusiin maailmoihin. 

- "Latviaa osaan alimman alkeistason verran ja olen kova ottamaan selvää", kuvailee Heli Laaksonen suhdettaan latvian kieleen. Ihailen tuota kykyä heittäytyä kohti uutta ja sitä mahdollisuutta, jolla avautuu keinot tuoda luoksemme runot, joita emme muuten luultavasti koskaan olisi kohdanneet.

Tämä ystävyys voidaan mieltää alkaneeksi Čaksin runokoelmasta "Ikuinen Riika". Tuo Tarton Raatihuoneentorin kirjakaupan runohyllystä aikanaan Helin sängyn viereen tiensä löytänyt teos oli hukkunut kirjavuoren syvyyksiin ja odotti sopivaa hetkeä tullakseen löydetyksi. Vai muuttiko joku ehkä yöllä tuota kirjapinon järjestystä, jotta voisi syntyä ja kehittyä runojen vuoropuhelu Čaksin runokäännösten ja lounaismurteella kirjoitettujen runojen välillä? Ehkä Čaks ripotteli Helin runokujille öisin viestejään löydettäväksi tai tiputteli käpyjä metsäpolulla...ehkä yhteys voi muodostua näin yli vuosikymmenten. Yö kuljettaa helposti yli aikojen, jossa ymmärrys syntyy puolesta sanasta. Löytyy yhteinen kieli, jota runollinen ajattelutapa muokkaa tarpeen mukaan. 

"Poimit sydämeni kirjahyllystä" -kirjan läpi kahlattuani voin sanoa, että heillä on vuoropuhelussaan ainutlaatuinen taito puhutella lukijaa - saatella aikamatkalle eiliseen ja toisaalta kaikki on hyvin luontevasti tässä ja nyt. Pysähdyn ajatukseni äärelle ja totean, että he ovat loihtineet sanat äärettömän herkullisiksi, nautittavaksi ravinnoksi sielulle ja sydämelle. Heitä yhdistää sulavasti menneiden muistelu, haaveisiin vaipuminen, mielikuvitus, syvä tietoisuus, vapaus, ajatuksen lento...taito aina kääntää asiat ymmärrettävään muotoon.

UUTUUSKIRJA: Runovuoropuhelu - Poimit sydämeni kirjahyllystä (Kynälä)

Heli Laaksonen (1972 Suomen Turussa) - levoton sielu, metsän ja niityn lapsi, kirjailija, kääntäjä, kustantaja, taivaanrannan- ja akryylivärimaalari, lavalausuja, kaukokaipuisa kotiseutuihminen, lounaismurteella kirjoittava vielä elävä kirjailija.

Aleksandrs Čaks (1901-1950) - räätälin lapsi Riiasta, kolmessa maassa opiskellut, kirjailija, kirjallisuusaktiivi, kustantaja, maansa ensimmäinen modernisti, uudistaja, vainottu, sensuroitu, sydänkohtaukseen loppunut runoilija, yhäti rakastettu.


"Siin ne nyy ova - Nii syrämelline pari; 
Helin uure karhhia kirja Poimit sydämeni kirjahyllystä ja 
mun uus "teeihaittevaa"-syränseinä 
viärekkäi."


"Oi, esmäsel aukeamalki o syrän 
<3 Helin nimmari ja 
tairejuliste taskus."


"Syysihmise riamui. Lehret hehku ja tuules o uussi kuvi."


"Kat nyy, eik ol kaunei?"


"Kukkasmiält = teos: Romantiikkaa"


"Teos: Kirjastossa. 
Tää o kiva. 
Ku kattoo tota hevosekenkkää 
nii kirjastos iha selväst 
onni valuu kävijöitte pääl." 


"Kuvituskuva runoparille, mink nimi o:
Kirje eräälle kuolleelle lehtimyyjämummolle (A. Čaks) ja 
Äiti piänel pilve reunal (H. Laaksone)". 
Teos o maalattu kuulemma rautalevyn pääl ja 
erikoist et se oikke soi! 
Niinko kirkonkello!!!"


"Teos: Muuan elämä - Muual elämä. 
Täsä o materiaalin ollu paistinpannu (metallikeräyksest), 
vaneri, magneetti ja akryylimaali."


"Meil onki kaunei syrämmi sisäl ja ulkon."


"Täsä kirjas ol niin pal kaunei sanoi.
Kirja tulee yäpöyräl.
Ehrottomast.
Tämän kirjan voissin lukke toisenkin kerra."

Mukavaist syksyy - poimikaa syrämmi <3

14 kommenttia:

  1. Niin ihana juttu ja nuo kuvat! Minäkin haluan valurautapannun, jossa on sinisiä kaloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen on kaiken kaikkiaan mahtava juttu. Monet maailmat ja ajatukset tulevat luokse, vaikkei itse liikkuisi kotiovea kauemmas.

      P.S mulla on valurautainen pannu...siinä palaa kynttilöitä.

      Poista
  2. Valuraudasta puheenollen, jätin sen entisen kotimme johonkin puskaan oksalle, sehän ruostuu siellä, ehkä haen sen joskus, jos ei kukaan ole sitä löytänyt.
    kun näin otsikon, niin ajattelin että turun murretta siinä on, täällä loimaalla en ole kuullut yhtään tuota murretta, en voi sille mitään että en ole koskaan tykännyt turun murteesta, mutta ihmiset oudoksuvat kun puhun täällä itä-suomen murretta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen murrefani. Tykkään eri murteista. Niissä on elämää aidoimmillaan. Joskus ihan vaan kuuntelen kun joku puhuu selvästi omaa murrettaan, enkä halua keskeyttää.

      Valurautapannut ovat hyvin monikäyttöisiä. Käypä hakemassa omasi takaisin, ettei ala kaduttaa 😉

      Poista
  3. Kerran olen ollut kuuntelemassa Helin runonlausuntaa. On kyllä mukaansatempaavan hersyvää kuunneltavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen käymään toistekin. Helin tarinat ovat aina olleet yleisöjen mieleen. Niissä on paljon idearikasta luovuutta.

      Poista
  4. Ihanan värikäs postaus, tekee hyvää tuulen rymistellessä peltikattoa. Tykkään teidän murteesta ja Helin runoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ❤️ On niin syksyinen tunnelma kaiken kaikkiaan, että kirja vie ajatukset pois sateesta ja tuulesta. Aivan toisten tapahtumien äärelle.

      Tästä päivästä;
      - "Äske olin mere rannal ja voi kauhhia kummone tuul ja vaahtopäät. Iha siin syrän muljahtel toisel pualel. Kyl se vissii syksy o. Voi ei. Ei viel. Eihä.

      Poista
  5. Tämä kirja täyty hankkii pikimite. Kaik muut mul jo Helilt onki hyllys. Hiano idea tua sydänte keräily verkko. Jos pistäs mul osottees vaik sähköpostii Eurastakki vois lähti yks sydän sinppäi. Instas jo toisiamme seurataa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokoelma on aina täydellisempi kun siihen tulee uusin kirja mukaan. Kaupoille vaan 😃 Mullakin on paljon Helin kirjoja, tosin ei kaikkia.

      Sydänseinää kaipaa näinä erikoisia aikoina. Kiitos kovasti jo pelkästä ajatuksestakin, että saisin uuden sydämen ❤️ tähän keräyksen alkuun.

      Poista
  6. Syrämmi määki tahro!
    Vauh, mikä idea rakentaa seinä ja kerätä sydämiä. Mites sitten, kun sade ripsauttaa seinälle vedet? Niin no, Helin uutuuskirja on tietty jo sun yöpöydällä.
    Olen Helin fani ja ollut hänen ohjauksessaan kerran jopa rustailemassa laulunsanoituksia?? Kyllä minulla on hänen runokirjansakin ja tämän uusimman hankin myös, ilman muuta. Lounaismurre tuo paljon muistoja ja kuulosta korvassani niin kodikkaalta.
    Täällä syksy soittelee jo pihapuissa ja näin ensimmäisen keltaisen koivunlehden liimautuneena porraspuulleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydänseinä sydämineen on vakaa kuin muuri. Ainakin uskon niin. Tuuli puhaltaa sen läpi ja sade vaan syventää ruosteista pintaa. Sydämet valitaan säänkestäviksi. Sopii oikein hyvin.

      Kirjoista saa kivasti hyppyjä uusiin maailmoihin, kun nyt tuntuu niin tasaisen sateisen harmaalta. Vielä ei tarttis tämä jakso alkaa kun meillä se bruukaa kestää helpost pitkäl ens vuatte. Ei tul enää niit korkkioit kinoksi. Vet. Vet. Ja vet. Emmää kest.

      Nyy vaa runoi lukema. Niist se päivä aurinkoistuu. Iloi, valoi ja syrämmi. Mukavaist uut viikko!

      Poista
  7. Sydänseinä kuulostaa aivan upealta idealta. Toivottavasti laitat blogiisi kuvan seinästä sitten kun se on keräämiäsi sydämiä täynnä! Helin runot ovat upeita, vaikka hyvin pintapuolisesti olenkin hänen tuotantoonsa tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydänseinä on hauska jo ajatuksenakin. Laitan kyllä kuvaa joskus kun sydämiä on kertynyt riittävästi. Niiden pitää kestää hyvin säätä, joten se tuonee pienen "vaatimuksen" kerättäviin. Seinä alkoi kehittyä vahingossa kun yksi ristikko vapautui vanhasta tehtävästään...

      Heli ja hänen kaikki tuotantonsa on hienoa. Olen tykännyt jo kauan, kauan...

      Poista