Kylässä taiteilijan kesäisessä puutarhassa

Tammikuu on ihmeellinen. Silloin alkaa aina valtava polte kevääseen ja kesään. Suunnitelmia herää ja muistoja kaivellaan oikein urakalla. Minkä sille voi, että pieni auringon pilkahdus saa ihmeitä aikaan. Kotitontti on yhä täynnä lunta, mutta sydämestä kumpuaa visiot huomiseen. Tämän erikoisen ajan melskeessä on helpompi pysyä vireessä, kun hyvät ajatukset pitävät kiinni vaikeissa nuoteissa. 

Kuvakansioni pursuaa hyviä muistoja, joista olisi voinut kirjoittaa jo ajat sitten, mutta aivan erityisen lämmön niistä pakkaspäiviin saa juurikin nyt. Tällä kertaa jaan kanssanne kesäpäivän kohteen Rauman Pitsiviikoilta.

Heinäkuussa 2021 olimme porukalla Pitsiviikoilla = kaupunkifestivaali, jota on järjestetty jo vuodesta 1971. Ihana kesätapahtuma, joka kokoaa ihmisiä matkojenkin päästä nauttimaan kesästä niin sisällä kuin ulkonakin. Paljonkaan ei tarvitse tietää etukäteen, sillä helposti saa käteensä kartan, jonka kanssa voi suunnistaa mieluisiin kohteisiin. Monet pihat ja puutarhat ovat avoinna, kahvilat kutsuvat kupposelle, taidetta, käsitöitä ja kirpputoreilla tavarat vaihtavat omistajaa. Uutta ja vanhaa, jokaiselle jotakin.

Minun kartassani iso pallukka oli merkattu Kerttu Horilan ateljeen ja puutarhan kohdalle. Tämä postaus onkin omistettu raumalaisen upean kuvanveistäjän työskentelytilaan ja puutarhaan, jossa kaikki muu maailma katoaa jonnekin kauas pois. Tämä oli ensimmäinen tilaisuuteni kulkea ja katsella taidetta niin puutarhassa kuin sisällä ateljeessa ja jututtaa taiteilijaa.

Miten hieno symbioosi puutarhassa onkaan. Siellä kaikki on niin sulavasti yhtä kuin olisivat aina niin olleet. Hellepäivänä vesiaiheen suloinen solina kadottaa muut äänet. Luonto on niin upeasti kukassa - mustasilmäsusanna antaa taiteelle hienon taustan, kliiviat pukkaavat kukkaa, suurella pääruukulla on komea kukkatukka...täällä ei ole juurikaan nurmikkoa vaan todella paljon muuta tutkittavaa kasvillisuutta. Sen kaiken hahmottamiseen ei ihan lyhyt hetki riitä. Tämän pihan rakentamisessa on ollut silmää.

Jos joskus miettii, voiko satu olla totta?
Täällä voi.
Olen niin tykästynyt tähän kaikkeen, että on vaikea jatkaa matkaa. Mutta vaikka vielä on valkea maa ja talvi täysillä menossa - merkkaan kalenteriini jo nyt: Rauman Pitsiviikot ovat tänä vuonna 23.-31. heinäkuuta.

Kerttu Horila on keskittynyt ihmisten kuvaamiseen. Ehkäpä yksi tunnetuimmista on Rauman kanaalissa oleva Kolme sulotarta. Kertun ihmishahmot ovat luonnollisen kokoisia. Nuoria ja vanhoja, hoikkia ja reheviä. Savi muotoutuu säitä kestäväksi taiteeksi, jolla on mahtavaa ilmeikkyyttä. Kotona aloin jo raivata paikkaa, minne taide sopisi. Ensi kesänä jälleen Kertun luo. Ja sinulle, jos et yhtään tiedä, mistä on kysymys - Katso video Kertusta TÄSTÄ

 

Kolme sulotarta Rauman kanaalissa.
Alla kuvia Kertun omasta puutarhasta.

 

 

Vierailumme aikana oli paahtava helle, joten erittäin kutsuva oli tämä varjoisa lepopaikka.

 

 

Pää täynnä kukkasia.

 

 

Mustasilmäsusanna antaa taiteelle kivan taustan.

 

 

Ateljeen ovella taide vastaanottaa ja kliiviat pukkaavat kukkaa.

 

 

Niin hyvä kesäfiilis.

 

 

Kertun ateljeessa sisällä. Jokainen teos on uniikki ja tulvillaan omaa viestiään. Katso ja ihastu. Yllätys ei liene, että ihastuin aivan kaikkiin.

 

 

Tule lämmin kesä - pian!

- Oletko sinä käynyt Kerttu Horilan taidemaailmassa?

Jouluhahmo Kauko ilahduttaa yhä kausivalona

Joulu on korjattu pois jo monen monta päivää sitten ja tavallaan tuo jakso tuntuukin todella kaukaiselta, mutta vuoden ensimmäinen postaus nyt vaan viipyilee hitusen jouluisissa tunnelmissa. Tämän postauksen piti tulla julki jo kauan sitten, mutta julkaisunappia ei painettu silloin vaan vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. 

Joulu on aina sopivasti mielessä tai näin ainakin voinee päätellä tästä uusimmasta rakennelmasta. Tämän työstö on alkanut jo kuukausia sitten (itse asiassa jo keväällä 2021) ja tällä kertaa syntyi Kauko - 202 cm korkea "havupukki". Jouluttaja katselee ympäri vuoden maailmaa jonkinmoiset joululasit silmillään, sillä parastahan on matka kohti joulua. Kaikenlaista materiaalia tulee kerättyä ja säästettyä uusia ideoita varten. Toisinaan keräysvarasto pursuaa yli äyräiden ja tulee jo pieni pakko keksimällä keksiä, minne matskuja voisi käyttää. Näissä merkeissä syntyi siis tämä hahmo. Kauko.

Olen kuukausien aikana kerännyt erilaisia hyviä puulavoja ja jämälautoja. Kun materiaalia oli tarpeeksi, lähdin miettimään millaiseen hahmoon ne riittäisivät. Sekalainen materiaali sai helposti sopivan muodon ja tuli yhtenäiseksi maalauksen myötä. Valmis puurunko jäi kesäksi puutarhaan jemmaan odottamaan havutusta.

Marraskuussa 2021 Kauko nostettiin esiin näkyvälle paikalle ja runko siis peitettiin kokonaan tuijan oksilla, jotka kieputettiin kiinni rautalangalla. Valmiin vihreän peitteen päälle viimeistelevänä silauksena laitoin punaista silkkinauhaa ja lopuksi kausivaloiksi 480 lamppua.

Kaukoa ei suunniteltu sen enempää. Työ eteni omalla painollaan. Se oli tyypillistä fiiliksellä nikkarointia ja sahaamista. Kun iskee sopiva flow-tila työ etenee sulavasti. Ei tarkkoja mittoja, vähän sieltä, vähän täältä. Osat ruuveilla kiinni ja lopuksi musta säitä kestävä väri päälle. Jättimäinen pihakoriste lopulta syntyikin, sillä pukilla on korkeutta peräti 202 cm, selkä on 140 cm ja yhden jalan mitta 120 cm. Pienistä oksista niputetut sarvet ovat noin metrin pituiset ja päissä pihlajanmarjoja. Suussa Kaukolla on aito vanha lintuhäkki, jonka sisälle on laitettu lyhty.

Tässä on ollut monta pientä vaihetta, joiden parissa vierähti tunti jos toinenkin. Jokainen työvaihe vei oman aikansa. Erityisesti havutus, mutta onneksi kotipihalla on tuija-aita, josta pääsi läheltä napsimaan materiaalia tarpeen mukaan. Koska tuuliset säät saattavat talvellakin yllättää on pukki ankkuroitu maahan kierretangosta tehdyillä koukuilla ja sarvet tuettu selkään rautalangoilla. Siellä se on toistaiseksi pönöttänyt vankasti paikoillaan.

Vanhoja materiaaleja ja luonnon omia antimia hyödyntäen syntyi helposti riittävän kookas kausisomiste, joka ei maksanut maltaita. Se sopii hyvin somistamaan pihaa koko talveksi ja kesäksi sille voi taas keksiä uutta tehtävää, vaikka kannattamaan kesäkukkaruukkuja. Pukkia siis tullaan vaihtamaan tehtävästä toiseen ja se saa olla pihalla niin kauan kuin siistinä pysyy. Lunta on vaihtelevasti, joten nämä valosomisteet tuovat kivaa eloa muuten niin mustiin maisemiin ja pimeisiin iltoihin.

 Kauko valmiina ennen ensimmäisten lumien tuloa.

  

Lähtöruutu - Riittävästi materiaalia on ehditty kerätä.

 

 

 

 

 

 

Kesällä Kauko odotti juhannusruusun vanhan kasvupaikan päällä syksyä.

 

 

 

 

Tuijan oksia, punaista silkkinauhaa, rautalankaa...
oksanipuista sarvet ja pihlajanmarjoista sarviin koristeet.

 

Hidasta hommaa - Päästä lähti havutustyö etenemään. Koko runko piti saada peittoon.

Kauko on viime viikkojen aikana ollut milloin lumisissa unelmamaisemissa, milloin sateisissa ja jäisissä tunnelmissa. Se tuo iloisen pilkahduksen pimeisiin iltoihin. Saat pysyä valonamme vielä pitkään.

Valoisaa tammikuun jatkoa kaikille!