sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Uskomattoman kiehtova Mynä-Mynä-Maa

Paljon kuvia ja tarinoita on viime aikoina ollut Oli aika -blogin instassa ja facessa. Nyt oli aika kirjoittaa myös tänne www-sivuille. On ollut niin paljon aiheita, mutta aika on tainnut olla vähissä. Tämä tarina vie meidät nyt kuitenkin Mynä-Mynä-Maahan. Teimme nimittäin porukalla tämän vierailun jo kesäkuun alussa, joten kirjoitusta on hillottu jo riittävän kauan. Tämä kokemus yksinkertaisesti pitää jakaa. Nyt. Kun vielä ehdit käydä.

Uteliaisuus saa usein innostumaan ja lähtemään uusiin paikkoihin. Tämän kohteen merkkasin muistiin jo heti ensikuulemalta. Mynä-Mynä-Maa on yhteisötaideteos, jonka takana ovat Koneen Säätiön Saaren kartanon taiteilijaresidenssi ja Mynämäen kunta. Mynä-Mynä-Maassa minun oli suorastaan pakko käydä. Oman kokemuksen perusteella suosittelen sitä kyllä muillekin. Rakennuksessa on helposti aistittavaa sisäilmaongelmaa ja pitkäaikaisen oleskelun myötä voi tulla oireita. Vierailu tilassa on omalla vastuulla, mutta kaikesta huolimatta sen riskin halusin ottaa. Tämä oli ainutlaatuinen kokemus.


Joku oli tässä huoneessa, mutta eipä ole enää. Kaapin sisältö tuo kuitenkin vierailijalle eteen hetken, jolloin aika pysähtyi.

Taide on aina vetovoimainen, mutta kun se rakentuu entiseen vanhainkotiin (Lizeliuskoti), sisäilmaongelmaiseen purkutaloon...silloin taiteella on vielä muutakin merkittävää sanomaa. Purkutaide-projektin taustalla on ajatus, että ympäri maata löytyy elinkaarensa päässä olevia tiloja, käyttökelpoisia kiinteistöjä sekä tiloja kaipaavia epäkaupallisia toimijoita. Näitä on luonteva yhdistää. Purkutaide-projekti on jo sananakin uteliaisuutta herättävä - kuin kutsu, jota ei voi ohittaa. Samanmoinen oli myös tovi sitten pääkaupunkiseudulla sijainnut purkutalo, jonka näyttely sai huippusuosion. Siitä kovasti puhuttiin ja sitä kehuttiin, mutta en onnistunut ajoissa paikalla, joten Mynämäki paikkaa syntynyttä taideaukkoa. 

Matalan rakennuksen sisään on yli 250 tekijän työpanoksella loihdittu niin installaatioita, seinämaalauksia, kuin veistoksiakin. Kuva-, tekstiili-, savi- ja sanataide ottaa kävijän haltuun välittömästi. Ensimmäinen huone on suuri vieraskirja. Huoneen seinille saa kirjoittaa luvan kanssa ja se kehotus on otettu hyvin vastaan. Seinillä on luultavasti jo tuhansia nimmareita, lauseita ja ajatuksia. Kierrätysmateriaalia hyödyntäen on rakentunut uusi ja ihmeellinen maailma, jossa matkataan dinosaurusten ajoista aina vuoteen 2100. 


Tämä huone, aikamatka kiehtoo juurikin perheen pienempiä.

Mynä-Mynä-Maa antaa koettavaa kaikille aisteille. Sisäilma miltei maistuu suussa, mutta jotain aistimuksia kokee myös kuudes aisti. Huoneet ovat saaneet uuden ilmeen, mutta ilmassa leijuu mennyt aika. Jokin näkymätön koskettaa ja ihmisten läheisyys on läsnä, vaikka vanhainkodin huoneissa on tyhjyys ja käytävillä ei kuulu yhdenkään asujan askeleet. Sälekaihtimien välistä näkee elämää ulkona, mutta raoista sisään kiilaava valo jää kuitenkin etäiseksi. Avoin ikkuna ei välttämättä tuo sisään sitä happea, jonka normaalisti tuntee. 

Näen menneisyyden muistot ja tulevaisuuden visiot. Viestejä on paljon. Yhdellä käynnillä ei kaikkea pysty sisäistämään, mutta aina on hyvä pitää mieli avoimena, jotta voi vastaanottaa mahdollisimman paljon sitä viestitulvaa jota pursuaa kiinnostavasti kaikkialla. Tässä talossa on oma maailmansa, taiteellinen voimansa ja otteensa. Olet osa sitä lyhyen tai pidemmän visiitin ajan. Varmaa on, että käynti jättää jälkensä. Olet vaikuttunut monesta näkemästäsi kokonaisuudesta ja yksityiskohdasta. Jokainen huone on yllätys ja koko näyttelyn ajan kuljet tunnelmasta toiseen. Kuulet sen, mitä kukaan ei lausu ääneen.

Ulko-ovella henkilökunta kysyy; Mikä oli parasta?

Siihen on mahdoton vastata lyhyesti ja tyhjentävästi. On niin paljon sulateltavaa, että palaan vielä uudelleen, jotta voin antaa vastauksen kysymykseen.

Mietit varmaan, missä tämä on? Osoitteessa Kuivelantie 10, 23100 Mynämäki ja avoinna 14. elokuuta 2022 asti. Mynä-Mynä-Maa on maksuton ja kaikille avoin.


Sänky. Tästä minä nousen.


Elämää on.


Tässä huoneessa on niin hiljaista, että höyhenen putoamisen kuulisi.


Tervetuloa mielikuvamatkaamoon!


Taide huokuu joka ovesta.


Mitä sinun teepussissasi lukee?


Vuonna 2032.


1970-luvulla on kuljettu Retu-tossuissa.
1970-luvulla oli paljon kyläkouluja.
1970-luvulla moni asia oli toisin.


WC-taidetta.


Elisa-mamman viikko.


Kiiltokuvia ja muistokirjoituksia 1980-luvulta. 


Mitä tapahtuu valkoisessa huoneessa?


Vieraskirja löytyy myös ovesta. Lupa käyttää kynää.


Kun kaikki muuttuu.


Kahvihuoneen seinätaulu. Tästä voi ammentaa ideaa omaankin toteutukseen.


Vanhat kahvikupit käyttöön.


Kädet täynnä työtä.


Jätä viesti!


Sisäinen valo.


Älä nojaa seinään!

- Oletko jo käynyt täällä? Tai heräsikö kiinnostus nyt?